Meni vähän kauheesti kaikkea, kai, ei ollu yhtään hetkeäkää kivaa ja oli ihan hirveän naamat, ei tullu kuitenkaan oksu. kai. Eipä ollu myöskään seuraa, kavereilla sensijaan kuulemma oli ollu kivaa. Suljin sitte irkin ja lupaan olla avaamatta sitä vähään aikaan, vituttaa ne ihmiset. mitään vitun kavereita sellaset oo.
Heräsin jotain vähän ennen kolmea kattomaan mäkikisoja, jotka oli just parhaassa vaiheessa, ettei niitä ekan kierroksen alkuhyppyjä tarttenu kattoa, on aivan käsittämättömän seis-olo, ihan järkyttävän hitaalla käyn, ja tuntuu tyhmältä. Aivan todella todella surullinen ja melankolinen järkky fiilis, ja vituttaa sanoinkuvaamattoman paljon koko elämä, mutta nyt puhaltaa tosiaan dieettituulet, ja lähen kohta heittämään sellasen 8kilsan lenkin. Ei mitenkään kauhean krapulainen olo ole, enemmän henkisesti täysin tyhjä, ajatus ei juokse ja vituttaa kauheasti.
Eipä oo yhtää positiivista tuikahdustakaan mielessä, varsinkin ku miettii pitkää yksinäistä vuotta ilman mitään tekemistä ja kevättä kokoajan selvinpäin. On tosi masentunut olo, tulisi kesä jo. pääsis opiskelemaan, ja vähän helvetin kauas pois.
Enpä tajua miksi tulikaan taas vedettyä taju pois 14 tunniksi ja oltua ilman mitää mielikuvaa eilisestä. kai se on sitä mitä mun päihteily aina on ollu, surullisuuden ja masennuksen poistoa, vitutuksen karkotusta ja ikäväänjuontia. Seuraa jos enemmänki on menee touhu paljo järkevämmäksi ja sosiaalisemmaksi.
Heikolta näyttää, heikolta tuntuu, vituttaa aivan saatanasti ja kaikki on ihan sieltä. Masentaa. kovasti. Ihan vitusti. Ei jaksais enää tää tätä, nyt pitää taistella muutosta elämään.