Miksi mennä Thaimaaseen, kun voi mennä Vietnamiin?
No niin, matkakertomuksen aika viimeisen 10 päivän tapahtumista ja mietteistä.
Lensimme 2.6. Finskin suoralla lennolla Hanoihin, jossa majoituimme pariksi päiväksi Elegance Diamond hotelliin. Kyseessä ei ollut mikään ultraluksus mesta, mutta sviitin ja tavallisen huoneen pojalle sai reilulla sadalla taalalla, sijainti oli keskellä vanhaa kaupunkia ja palvelu tripadvisorin mukaan ystävällistä, mikä osoittautui meidänkin kohdallamme osuvaksi arvioksi. Hotellissa oli vielä kattoterassiravintola 12. kerroksessa, joka oli hotelliraflaksi ihan OK (annokset viiden taalan hujakoilla), tosin kaupungilta sai toki parempaa Vietpöperöä paljon halvemmallakin kun vain löysi oikeat hoodit. Tripadvisorin ja Foursquaren kanssa ei ole löytömatkailu kovin vaikeaa.
Hanoissa tuli käytyä aika monessa museossa. En yleensä ole kovin innoissani menossa näihin kaupunkilomillakaan, mutta ensimmäinen (Ho Chi Minh museo) oli niin vaikuttava, että teki mieli katsoa muutama muukin. Museoissa oli panostettu ajanhengen ja tunnelman luontiin ja kun se oli vielä toteutettu sosialistisrealistisen paatoksen hengessä, oli noita makea tallustella läpi. Tässä muutama esimerkki ja pari räpsyä myös kaupungilta:
Tuo romumetalli on keskellä kaupunkia oleva pieni lampi, johon putosi sodan aikana B52 pommikone. Hanoista ajoimme parin päivän jälkeen Hai Phongiin, josta siirryimme lautalla Cat Ba saarelle. Siellä meitä odotteli kahden hytin dzonkki, jonka olimme vuokranneet kolmeksi päiväksi miehistöineen (opas, kapteeni ja kokkina toiminut kapteenin vaimo). Nuo muutama päivä sitten uitiin, melottiin, pyöräiltiin ja suu auki käsittämättömiä maisemia katsellen chillailtiin Ha Long lahdella:
Pari yötä siis yövyimme botskissa näiden kalkkikivitöppyröiden väleissä, ja kumpanakin yönä oli aivan jumalaton ukkosmyrsky. Lahdella asuu kalastajia, jotka eivät koskaan elämänsä aikana astu jalallaan kiinteälle maalle, tai näin ainakin opas väitti. Voipi olla legendaakin. Palasimme samoja jälkiä Hai Phongiin, mistä meillä oli Vietnam Airlinesin lento Da Nangiin maan puolivälissä. Da Nangista jatkoimme Hoi Anissa sijaitsevaan Boutique Resortiin taksilla. An Bang Beach, jossa resort sijaitsee, oli lähes tyhjä tähän aikaan vuodesta joitakin kalastajia lukuunottamatta. Hiekkarantaa on kymmeniä kilometreja kumpaankin suuntaan. Ilmakin oli kirkasta, joten auringonlaskun jälkeen näkyi rannalta Da Nangin keskikaupungin valot. Keli oli aika kuuma, +40C parhaimmillaan / pahimmillaan.
Hoi Anissa on todella hieno kiinalaisvaikutteinen vanhakaupunki, joka selvisi sodista ilman vaurioita. Siellä piti tietysti käydä tallustelemassa ja räpsimässä kuvia.
Vietnamissa pakollinen kulinaarinautinto on Banh Mi, eli täytepatonki paikallisilla mausteilla. Hoi Anista löytyi hyvä mesta syödä noita, missä Anthony Bourdaiskin oli syönyt tällaisen:
Hoi Anin lähellä viidakossa on vanhimmilta osiltaan 600-luvulta peräisin oleva hindutemppeli paikassa nimeltään My Son. Valitettavasti Viet Cong käytti paikkaa sodan aikana tukikohtanaan, ja jenkit pommittivat siitä suurimman osan tuusan paskaksi. Paikka on silti ehdottomasti vierailun arvoinen, sillä se oli kadoksissa vuosisatoja sen jälkeen kun nykyiset vietnamilaiset olivat valloittaneet maan temppelin rakentaneelta Cham-kansalta.
Hoi Anin ympäristö on tasaista, joten fillarilla on kätevää käydä katselemassa maisemia. Tai olisi ollut, ellei olisi ollut yli 40 astetta lämmintä. Lopulta länkkärit luovuttivat ja polkumankelit lastattiin mopon kyytiin.
Tuollainen kuorma on mopon kyydissä niin tavallinen, ettei se herätä mitään huomiota. Lensimme neljän rantachillailupäivän jälkeen Da Nangista takaisin Hanoihin, jossa kävimme pojan lukiovalintatuloksia odotellessa Konfutselaisessa opintotemppelissä:
Viimeinen vierailukohde oli sotahistorian museo, joka oli sekin suosittelemisen arvoinen mesta. Pudotettujen jenkkikoneiden romuista oli tehty muistomerkki IT-joukoille.
Paluulennolla oli 100 paikkaa tyhjänä, joten keskiriville mahtui pitkäkseen. Selkävaivaiselle loistava juttu, muttei niinkään Finskille. Toivottavasti suorat lennot pysyvät ohjelmassa. Jotain pitää kirjoittaa ihmisistäkin: Vietnamissa on hurja yritteliäisyyden pörinä, ja ihmiset ovat ystävällisiä paitsi turisteille, myös toisilleen. Tämän huomaa vaikka Hanoissa katua ylittäessä: liikenteen sekaan voi vain kävellä, ja kaikki väistävät. Autovero on korkea, joten autoja on liikenteessä kiitettävän vähän. Lentokentilläkään ei ole todellakaan ruuhkaa ainakaan tähän aikaan vuodesta. Hieno mesta, joka meni ainakin itsellä tuon suunnan matkakohteista kirkkaasti Thaimaan edelle.
Koko satsi kuvia täällä.
No niin, matkakertomuksen aika viimeisen 10 päivän tapahtumista ja mietteistä.
Lensimme 2.6. Finskin suoralla lennolla Hanoihin, jossa majoituimme pariksi päiväksi Elegance Diamond hotelliin. Kyseessä ei ollut mikään ultraluksus mesta, mutta sviitin ja tavallisen huoneen pojalle sai reilulla sadalla taalalla, sijainti oli keskellä vanhaa kaupunkia ja palvelu tripadvisorin mukaan ystävällistä, mikä osoittautui meidänkin kohdallamme osuvaksi arvioksi. Hotellissa oli vielä kattoterassiravintola 12. kerroksessa, joka oli hotelliraflaksi ihan OK (annokset viiden taalan hujakoilla), tosin kaupungilta sai toki parempaa Vietpöperöä paljon halvemmallakin kun vain löysi oikeat hoodit. Tripadvisorin ja Foursquaren kanssa ei ole löytömatkailu kovin vaikeaa.
Hanoissa tuli käytyä aika monessa museossa. En yleensä ole kovin innoissani menossa näihin kaupunkilomillakaan, mutta ensimmäinen (Ho Chi Minh museo) oli niin vaikuttava, että teki mieli katsoa muutama muukin. Museoissa oli panostettu ajanhengen ja tunnelman luontiin ja kun se oli vielä toteutettu sosialistisrealistisen paatoksen hengessä, oli noita makea tallustella läpi. Tässä muutama esimerkki ja pari räpsyä myös kaupungilta:
Tuo romumetalli on keskellä kaupunkia oleva pieni lampi, johon putosi sodan aikana B52 pommikone. Hanoista ajoimme parin päivän jälkeen Hai Phongiin, josta siirryimme lautalla Cat Ba saarelle. Siellä meitä odotteli kahden hytin dzonkki, jonka olimme vuokranneet kolmeksi päiväksi miehistöineen (opas, kapteeni ja kokkina toiminut kapteenin vaimo). Nuo muutama päivä sitten uitiin, melottiin, pyöräiltiin ja suu auki käsittämättömiä maisemia katsellen chillailtiin Ha Long lahdella:
Pari yötä siis yövyimme botskissa näiden kalkkikivitöppyröiden väleissä, ja kumpanakin yönä oli aivan jumalaton ukkosmyrsky. Lahdella asuu kalastajia, jotka eivät koskaan elämänsä aikana astu jalallaan kiinteälle maalle, tai näin ainakin opas väitti. Voipi olla legendaakin. Palasimme samoja jälkiä Hai Phongiin, mistä meillä oli Vietnam Airlinesin lento Da Nangiin maan puolivälissä. Da Nangista jatkoimme Hoi Anissa sijaitsevaan Boutique Resortiin taksilla. An Bang Beach, jossa resort sijaitsee, oli lähes tyhjä tähän aikaan vuodesta joitakin kalastajia lukuunottamatta. Hiekkarantaa on kymmeniä kilometreja kumpaankin suuntaan. Ilmakin oli kirkasta, joten auringonlaskun jälkeen näkyi rannalta Da Nangin keskikaupungin valot. Keli oli aika kuuma, +40C parhaimmillaan / pahimmillaan.
Hoi Anissa on todella hieno kiinalaisvaikutteinen vanhakaupunki, joka selvisi sodista ilman vaurioita. Siellä piti tietysti käydä tallustelemassa ja räpsimässä kuvia.
Vietnamissa pakollinen kulinaarinautinto on Banh Mi, eli täytepatonki paikallisilla mausteilla. Hoi Anista löytyi hyvä mesta syödä noita, missä Anthony Bourdaiskin oli syönyt tällaisen:
Hoi Anin lähellä viidakossa on vanhimmilta osiltaan 600-luvulta peräisin oleva hindutemppeli paikassa nimeltään My Son. Valitettavasti Viet Cong käytti paikkaa sodan aikana tukikohtanaan, ja jenkit pommittivat siitä suurimman osan tuusan paskaksi. Paikka on silti ehdottomasti vierailun arvoinen, sillä se oli kadoksissa vuosisatoja sen jälkeen kun nykyiset vietnamilaiset olivat valloittaneet maan temppelin rakentaneelta Cham-kansalta.
Hoi Anin ympäristö on tasaista, joten fillarilla on kätevää käydä katselemassa maisemia. Tai olisi ollut, ellei olisi ollut yli 40 astetta lämmintä. Lopulta länkkärit luovuttivat ja polkumankelit lastattiin mopon kyytiin.
Tuollainen kuorma on mopon kyydissä niin tavallinen, ettei se herätä mitään huomiota. Lensimme neljän rantachillailupäivän jälkeen Da Nangista takaisin Hanoihin, jossa kävimme pojan lukiovalintatuloksia odotellessa Konfutselaisessa opintotemppelissä:
Viimeinen vierailukohde oli sotahistorian museo, joka oli sekin suosittelemisen arvoinen mesta. Pudotettujen jenkkikoneiden romuista oli tehty muistomerkki IT-joukoille.
Paluulennolla oli 100 paikkaa tyhjänä, joten keskiriville mahtui pitkäkseen. Selkävaivaiselle loistava juttu, muttei niinkään Finskille. Toivottavasti suorat lennot pysyvät ohjelmassa. Jotain pitää kirjoittaa ihmisistäkin: Vietnamissa on hurja yritteliäisyyden pörinä, ja ihmiset ovat ystävällisiä paitsi turisteille, myös toisilleen. Tämän huomaa vaikka Hanoissa katua ylittäessä: liikenteen sekaan voi vain kävellä, ja kaikki väistävät. Autovero on korkea, joten autoja on liikenteessä kiitettävän vähän. Lentokentilläkään ei ole todellakaan ruuhkaa ainakaan tähän aikaan vuodesta. Hieno mesta, joka meni ainakin itsellä tuon suunnan matkakohteista kirkkaasti Thaimaan edelle.
Koko satsi kuvia täällä.
