Käsittääkseni hyvät varpajaiset ovat leppoisa ystäväporukalla vietetty ilta, hyvän juoman ja ruoan kera. Se, meneekö homma älyttömäksi ryyppäämiseksi, on sitten jokaisen tuoreen isukin oma asia. Vastuu maailmaan putkahtaneesta toukasta pitää kantaa, myös krapulassa. Tästä eräs esimerkki ystäväni kohdalla: Normi kuvio, äijät saman katon alle, vaavikortteja ja pehmoleluja isin kouraan, konjakkisnapsit ja sivistynyttä keskustelua tuoreen vanhemman nyky- ja tulevista hetkistä. Videopätkää synnytyksen jälkeisistä fiilareista ja parit valokuvat, joiden kunniaksi skoolataan viskiä.
Tsekataan isin fiksaama lasten huone ja ihastellaan vaavin pientä pahvista sänkyä, harmitellaan pelkkää sinistä sisustusta, koska perheeseen tulikin tyty. Kaadetaan jokaiselle puoli lasia vodkaa ja arvuutellaan isiltä, mikä pienokaisen nimeksi tulee. Äijät menevät saunaan, jokaisella mukana grogilasillinen konjakkia, sekä siksari olutta. Saunassa pohditaan, miten häädetään tulevaisuuden sulhasehdokkaat. Saunan jälkeen kauluspaitoja sovitellessa mietitään asunnon ahtautta, mikäli perheeseen tulee lisää lapsia. Taksia odotellessa poltellaan tuuman paksuiset sikarit ja katsellaan isin ostamaa uutta farmariautoa sekä testivoittaja-turvaistuinta
Taksilla baariin, matkalla havaitaan, että unohdettiin syödä. Isi mönkii aamuyöllä kotiin, muiden poikamiesten jatkaessa vielä "harjoituksia". Iskä herää aamulla valtavaan kankkuseen, mutta sairaalaan pitää päästä, sillä niin tuli vaimolle luvattua. Isi käy fillaroiden puhaltamassa poliisisedän mittariin miehekkäät puolentoista promillen lukemat ja ajatus siitä, että kuolonkalpea isukki ajelisi tuoreella farmariautollaan sairaalaan, haihtuu päästä kuin lapsivesi edellisenä päivänä sairaalan viemäriin. Junalla 100km sairaalaan, humalatilan laskiessa orastavaksi krapulaksi.
Sairaalan loputtomien steriilien käytävien jälkeen väsynyt mutta onnelinen perheenpää löytää rakkaidensa luokse, joutuen ensimmäisenä oppitunnille numero 1. Pikkuruisen sinappitehtaan parkuessa tärykalvoja raastavasti tunnollinen isi vaihtaa elämänsä ekat vaipat, hoitajan ja perheen ylipäällikön ohjeistaessa vieressä. Isi kellahtaa väsyneenä rakkaan vaimonsa sairaalasänkyyn päiväunille, syötyään ensin puolisonsa maittavat perunavellit.
Päivän kruunaa absolutistien appivanhempien ilahduttava visiitti sairaalaan vaippapaketin ja pehmolelujen kera. Tunnollinen isi huomaa viimeistään tässä vaiheessa olevansa saavuttanut perheenisän normaalitilan - väsynyt, mutta onnellinen.