Vaikea kysymys, ja toisaalta todella hyviä ja lukemisen arvoisia kirjoja on jo mainittu. Näistä saa vinkkiä itsellekin. Pitäisi kai rajata oma jotenkin: puhuako vain kaunokirjallisuudesta vai jostain muustakin. Huh.
Omista ykköseksi on jo pitkään noussut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Se on sanataiteen kannalta hieno teos, mutta ennen kaikkea siinä ihastuttaa Suomen historian kuvaaminen. Itse ajattelen, että teos piirtää eräänlaisen kaaren yli tietyn historian jakson, joka on kuvattu ihmisläheisesti ja - kliseistä kyllä - elämänmakuisesti ja ymmärtäväisesti. Henkilöhahmot ovat kiehtovia, ja pelkästään kiinnostus omaan kulttuuriin riittäisi syyksi lukea tämä kirja. Yksinkertaisesti paras kirja, mitä olen koskaan lukenut. Ja tietenkin: suomenkielinen, ei mitään käännöshaparointia.
Sehän on trilogia, joten eiköhän meikäläisen vastaus ollut sitten tässä.
Voisin kuitenkin huomauttaa, että Sadan vuoden yksinäisyys olisi seuraavana listalla. Yksi niistä kaunokirjallisista teoksista - jo mainittujen Camus'n, Dostojevskin ja Vonnegutin ohella, muuten - joiden lukeminen on ollut melkein pakahduttavan nautinnollista. Samaa yhteyksien solmiutumista päässä... sen kaaren muodostumista, mitä Linnankin kohdalla. Teoksia, joita haluaa samaan aikaan se ahmia että säästellä. (Tähän olisin mieluiten sanonut Kilven Alastalon Salissa, mutten kehtaa koska en ole lukenut sitä ihan kokonaan ja koska se vaikuttaisi muutenkin näennäisintellektuellilta.)
Kolmantena: Suomen kielen perussanakirja tai Suomen Kirjallisuushistoria I-III. Niitä ei ole pakko lukea ainakaan yhdeltä istumalta, mutta ne on pakko saada, etenkin tämä Perussanakirja. Joten unohdetaan se: Suomen kirjallisuushistoria olkoon kolmoskandidaattini tässä. Molemmat ovat itselleni henkilökohtaisesti tärkeimpiä vaikuttimia, kun toteutan suomen kieli -fetissiäni tai ammennan ymmärrystä suomalaiseen kulttuuriin. Eli tavallaan samoilla linjoilla kuin Linnan suhteen. Kirjallisuushistoria (tämä vuonna 1999 ilmestynyt) on hyvää luettavaa sellaisillekin, joita ei kiinnosta yksinomaa kirjallisuus vaan yleisemmin Suomen (kulttuuri)historia ja poliittiset liikehdinnät. Se pikemminkin auttaa ymmärtämään, miten kirjallisuus ylipäänsä nivoutuu muuhun yhteiskuntaan. Luettuani tuon teossarjan osasin itse taas paremmin perustella, miksi humanistisilla "tieteillä" ja jopa taiteentutkimuksella on merkitystä. Taidankin muuten lukea tuon piakkoin uudelleen.