- Liittynyt
- 21.9.2012
- Viestejä
- 64
Haulla löytyy jonkin verran tietoa rytmihäiriöistä mutta pitää avata ihan uusi topikki aiheesta monestakin syystä eikä vähiten siksi että on paikallaan jakaa tietoa aiheesta jota eivät tajua aina edes lääketieteen ammattilaiset tämän kokoisessa maassa.
Muistan varhaisesta teini-iästä lähtien kärsineeni lisälyönneistä ja sydänperäisistä tuntemuksista, tykytyksistä sekä oudoista pulssin nousuista ja "rintapotkuista" sekä olen lukuisia kertoja valittanut aiheesta lääkärille, kerran muistan että outoja rytmihäiriötuntemuksia oli päiviä kunnes silloinen muija sanoi että nyt vois olla lääkärin paikka. Soitin työterveyteen joka sanoi että akuuttiasiat pitää hoitaa päivystyksessä jolloin ensin terveyskeskukseen soitettuani ajoin tk-päivystykseen ja sanoin että pitäisi päästä äkkiä lääkärille rytmihäiriöiden vuoksi. Terveyskeskusvastaanotto suhtautui aika vittumaisesti vastaten että "Mitäs sinä täällä teet?" ja pääsin lopulta hoitajalle joka otti EKG:n, lääkäriä en nähnyt missään vaiheessa ja nauhaa oli kuulemma näytetty lekurille ja se oli ok, lähdin paikalta hieman nolona kun minulle tarjottiin närästyslääkkeitä ja mahdollisuutta keskusteluapuun ahdistuksen suhteen.
Etenkin siinä täysikäisyyden nurkilla kun tuli käytyä ulkona valvoen ja viinaa juoden, saattoi tulla koviakin yhtäkkisiä rytmihäiriökohtauksia jotka nostivat pulssin +200bpm ja rintaan sattui, nämä meni ohi sitten minuuteissa tai tunneissa ja ajattelin että nyt sitä on vaan krapulapäissään paniikkihäiriön kourissa kun lääkärit sanovat aina että "Ei nuorella miehellä voi olla mitään sydänperäistä, et sinä urheilisi tuohon tahtiin jos olisi pumppuvikaa", napsin näihin tuntemuksiin sitten betasalpaajia. Jossain vaiheessa innostuin treeneistä enemmän ja minimoin alkoholinkäytön, valvomisen ja keskityin syömään tihein ruokailuvälein ja nukuin aina 8-9h yöunia ja oireita tuli vähemmän paitsi jos joku tästä kokonaisuudesta pääsi vähänkin luistamaan. Nykyään olen elänyt vuosia aika tarkkaa bodyelämää treenaten 5-6 päivää viikosta ja loppuaika menee töissä, nukkuessa ja vaimon kanssa, alkoholia käytän vain muutaman kerran vuodessa vähän ja silloinkin yleensä unet kutsuu puoleen yöhön mennessä.
Olen suunnitellut kisaamista vuosia ja tämä syksy meni vähän ohi sektorin muiden kiireiden takia mutta kisatähtäin on asetettu jo hyvissä ajoin syksylle 2013 ja nyt kesällä tätä asiaa on alettu jo suunnittelemaan kunnolla. Elokuussa olin muutaman viikon pienessä oudossa flunssassa ja kuumeessa sekä kävin urheiluun erikoistuvalla lääketieteen huippuammattilaisella juttelemassa asiasta ja minulta otettiin kaikki mahdolliset labrat jotka olivat hyvällä tasolla sekä perus 12 kytkennän EKG rekisteröinti joka antoi aihetta olettaa esimerkiksi sydänlihastulehdusta jolloin lähin heti yksityiseltä sairaalan päivystykseen lisätutkimuksiin. Päivystyslääkäri oli nuori, kokematon ja ammattitaidoton sekä oletti heti urheilijansydäntä ja kehonrakentajan kasvanutta sydänlihasta sekä pisti myös kuumeen ja muut oireet täysin tämän piikkiin laittaen lähetteen kardiologin vastaanotolle sydämen ultraäänitutkimukseen. (Nämä olettamukset perustuvat leventyneeseen QRS kompleksiin joka EKG rekisteröinnistä löytyi, tosin yksittäiset löydökset voivat tarkoittaa EKG:ssa montaa asiaa) Ultraäänitutkimuksessa sydänlihas todettiin hyväkuntoiseksi ja normaalikokoiseksi tilavuudeltaan ja seinämiltään, se ei ole pieni muttei myöskään sen suurempi kun normaalisti aktiiviurheilijalla on. Sen sijaan sydämestä löytyi häiriö sähköisestä toiminnasta eli ns.oikorata, ylimääräinen piuhanpätkä joka välillä aiheuttaa näitä lisälyöntejä ja rytmihäiriöitä jotka ovat yleensä ns.hyvänlaatuisia, kardiologi valotti mahdollisuutta "katetriablaatioon" jolla nivusten kautta sydämeen viedyllä katetrilla poltetaan ylimääräinen johtorata pois, mikäli siis näitä kohtauksia tulee enemmän ja ne haittaavat elämääni. Kardiologi huomasi myös EKG:ssä olevan varhaisaktivaation, "Delta-aallon" joka liittyy myös tähän oikorataan, WPW syndroomaan(http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolff-Parkinson-Whiten_oireyhtymä)
Toissapäivänä nautin antaumuksella etureisitreenistä vaakahackissä lisäten painoja jokaiseen sarjaan kymmenen, kahdenkymmenen kilon välein. Neljännellä sarjalla mentiin jossain 200 kilon paikkeilla ja polte oli mieletön, kymmenen toiston jälkeen nousin ylös ja huomasin että syke on taivaissa ja pumppu takoo yli kahtasataa. Oli pakko mennä ottamaan happea sohvalle, syke ei vaan laskenut ja päätin lähteä viereiselle yksityiselle terveysasemalle painitossuissa ja kyykkytrikoissa, pääsin melko välittömästi EKG:hen jossa näkyi Supraventrikulaarinen takykardia ( http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00368 )ja syke huiteli 224 hujakoilla, verenpaineet hyvät 114/70 luokkaa. Tämä ei ottanut laantuakseen ja ehti olla noin tunnin verran päällä kunnes ambulanssi tuli hakemaan sairaalaan ja tuomaan minulle Adenosiinia joka lopettaa SVT kohtauksen, juuri kun ensihoitajat nostivat pyörätuolissa lanssiin niin syke palautui normaaliksi (Minulle normaaliksi 100bpm leposykkeeksi) kunnes hetken keskustelun jälkeen hyppäsin ulos lanssista ja ajoin kotiin syömään. Eilen keskustelin kahden urheilulääketieteeseen perehtyneen ammattilaisen kanssa ja nyt odotan pääsyä sairaalan kardiologille jossa keskustelemme oikoradan polttamisesta joka on suositeltavaa, pahimmillaan tämä hyvänlaatuinen rytmihäiriö voi aiheuttaa hengenvaarallisen kammiovärinän jolloin hyvä onni punnitaan onko kyykyt kyykätty tällä planeetalla. Toimenpiteenähän tuo ablaatio ei sinäänsä ole paha koska ei aiheuta pitkää sairaslomaa rintakehän sahaamisineen, tosin en halua edes kuvitella fiilistä mikä on päällä kun makaat 5 tuntia paikallispuudutuksessa liikkumatta kun sisälläsi ajellaan suonia pitkin pumppuun ja poltetaan sieltä piuhaa, tuloksetkaan eivät ole edes nykytekniikalla sataprosenttisia sillä aina oikorataa ei voida polttaa jos se sijaitsee vaikkapa liian lähellä sydämen oikeita sähköisiä johtoratoja.
Se mitä haluan kaikille sanoa tästä aiheesta, vaatikaa hoitoa jos koette että kaikki ei ole kunnossa, joskus myös ne sydänperäiset tuntemukset ovat ihan oikeasti sydänperäisiä eivätkä ole lihasjumia, stressiä, masennusta tai närästystä(Vaikkakin stressi voimistaa rytmihäiriötaipumuksia, terveellä ihmisellä sekä myös tämän sairauden kanssa) itse olen epäillyt tätä SVT:tä nuoresta asti ja lukiessani aikoinaan Jani Sievisen kokemuksia ja kamppailua tästä aiheesta ,olin varma että on kyse samasta asiasta, vaikka lääkärit sanoivat että "Se on niin harvinainen ettei sulla sitä voi olla"
http://www.mtv3.fi/urheilu/muutlaji...08/1210/jani-sievisen-sydanoperaatio-onnistui
Olen myös kiitollinen jos tällä palstalla on muitakin treenaajia jotka ovat kokeneet samoja asioita ja saadaan tähän keskustelua aiheesta kanssatreenaajilta sekä myös palstalla vaikuttavien ammattilaisten toimesta, treeni on minulle henki ja elämä tässä elämässä enkä tule luopumaan siitä intohimostani. Hyvin harvoin nämä rytmihäiriöt ovat hengenvaarallisia vaikkakin tuntuvat siltä ennenkuin tiedät syyn. Bodypeukku pystyyn :thumbs:
Muistan varhaisesta teini-iästä lähtien kärsineeni lisälyönneistä ja sydänperäisistä tuntemuksista, tykytyksistä sekä oudoista pulssin nousuista ja "rintapotkuista" sekä olen lukuisia kertoja valittanut aiheesta lääkärille, kerran muistan että outoja rytmihäiriötuntemuksia oli päiviä kunnes silloinen muija sanoi että nyt vois olla lääkärin paikka. Soitin työterveyteen joka sanoi että akuuttiasiat pitää hoitaa päivystyksessä jolloin ensin terveyskeskukseen soitettuani ajoin tk-päivystykseen ja sanoin että pitäisi päästä äkkiä lääkärille rytmihäiriöiden vuoksi. Terveyskeskusvastaanotto suhtautui aika vittumaisesti vastaten että "Mitäs sinä täällä teet?" ja pääsin lopulta hoitajalle joka otti EKG:n, lääkäriä en nähnyt missään vaiheessa ja nauhaa oli kuulemma näytetty lekurille ja se oli ok, lähdin paikalta hieman nolona kun minulle tarjottiin närästyslääkkeitä ja mahdollisuutta keskusteluapuun ahdistuksen suhteen.
Etenkin siinä täysikäisyyden nurkilla kun tuli käytyä ulkona valvoen ja viinaa juoden, saattoi tulla koviakin yhtäkkisiä rytmihäiriökohtauksia jotka nostivat pulssin +200bpm ja rintaan sattui, nämä meni ohi sitten minuuteissa tai tunneissa ja ajattelin että nyt sitä on vaan krapulapäissään paniikkihäiriön kourissa kun lääkärit sanovat aina että "Ei nuorella miehellä voi olla mitään sydänperäistä, et sinä urheilisi tuohon tahtiin jos olisi pumppuvikaa", napsin näihin tuntemuksiin sitten betasalpaajia. Jossain vaiheessa innostuin treeneistä enemmän ja minimoin alkoholinkäytön, valvomisen ja keskityin syömään tihein ruokailuvälein ja nukuin aina 8-9h yöunia ja oireita tuli vähemmän paitsi jos joku tästä kokonaisuudesta pääsi vähänkin luistamaan. Nykyään olen elänyt vuosia aika tarkkaa bodyelämää treenaten 5-6 päivää viikosta ja loppuaika menee töissä, nukkuessa ja vaimon kanssa, alkoholia käytän vain muutaman kerran vuodessa vähän ja silloinkin yleensä unet kutsuu puoleen yöhön mennessä.
Olen suunnitellut kisaamista vuosia ja tämä syksy meni vähän ohi sektorin muiden kiireiden takia mutta kisatähtäin on asetettu jo hyvissä ajoin syksylle 2013 ja nyt kesällä tätä asiaa on alettu jo suunnittelemaan kunnolla. Elokuussa olin muutaman viikon pienessä oudossa flunssassa ja kuumeessa sekä kävin urheiluun erikoistuvalla lääketieteen huippuammattilaisella juttelemassa asiasta ja minulta otettiin kaikki mahdolliset labrat jotka olivat hyvällä tasolla sekä perus 12 kytkennän EKG rekisteröinti joka antoi aihetta olettaa esimerkiksi sydänlihastulehdusta jolloin lähin heti yksityiseltä sairaalan päivystykseen lisätutkimuksiin. Päivystyslääkäri oli nuori, kokematon ja ammattitaidoton sekä oletti heti urheilijansydäntä ja kehonrakentajan kasvanutta sydänlihasta sekä pisti myös kuumeen ja muut oireet täysin tämän piikkiin laittaen lähetteen kardiologin vastaanotolle sydämen ultraäänitutkimukseen. (Nämä olettamukset perustuvat leventyneeseen QRS kompleksiin joka EKG rekisteröinnistä löytyi, tosin yksittäiset löydökset voivat tarkoittaa EKG:ssa montaa asiaa) Ultraäänitutkimuksessa sydänlihas todettiin hyväkuntoiseksi ja normaalikokoiseksi tilavuudeltaan ja seinämiltään, se ei ole pieni muttei myöskään sen suurempi kun normaalisti aktiiviurheilijalla on. Sen sijaan sydämestä löytyi häiriö sähköisestä toiminnasta eli ns.oikorata, ylimääräinen piuhanpätkä joka välillä aiheuttaa näitä lisälyöntejä ja rytmihäiriöitä jotka ovat yleensä ns.hyvänlaatuisia, kardiologi valotti mahdollisuutta "katetriablaatioon" jolla nivusten kautta sydämeen viedyllä katetrilla poltetaan ylimääräinen johtorata pois, mikäli siis näitä kohtauksia tulee enemmän ja ne haittaavat elämääni. Kardiologi huomasi myös EKG:ssä olevan varhaisaktivaation, "Delta-aallon" joka liittyy myös tähän oikorataan, WPW syndroomaan(http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolff-Parkinson-Whiten_oireyhtymä)
Toissapäivänä nautin antaumuksella etureisitreenistä vaakahackissä lisäten painoja jokaiseen sarjaan kymmenen, kahdenkymmenen kilon välein. Neljännellä sarjalla mentiin jossain 200 kilon paikkeilla ja polte oli mieletön, kymmenen toiston jälkeen nousin ylös ja huomasin että syke on taivaissa ja pumppu takoo yli kahtasataa. Oli pakko mennä ottamaan happea sohvalle, syke ei vaan laskenut ja päätin lähteä viereiselle yksityiselle terveysasemalle painitossuissa ja kyykkytrikoissa, pääsin melko välittömästi EKG:hen jossa näkyi Supraventrikulaarinen takykardia ( http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00368 )ja syke huiteli 224 hujakoilla, verenpaineet hyvät 114/70 luokkaa. Tämä ei ottanut laantuakseen ja ehti olla noin tunnin verran päällä kunnes ambulanssi tuli hakemaan sairaalaan ja tuomaan minulle Adenosiinia joka lopettaa SVT kohtauksen, juuri kun ensihoitajat nostivat pyörätuolissa lanssiin niin syke palautui normaaliksi (Minulle normaaliksi 100bpm leposykkeeksi) kunnes hetken keskustelun jälkeen hyppäsin ulos lanssista ja ajoin kotiin syömään. Eilen keskustelin kahden urheilulääketieteeseen perehtyneen ammattilaisen kanssa ja nyt odotan pääsyä sairaalan kardiologille jossa keskustelemme oikoradan polttamisesta joka on suositeltavaa, pahimmillaan tämä hyvänlaatuinen rytmihäiriö voi aiheuttaa hengenvaarallisen kammiovärinän jolloin hyvä onni punnitaan onko kyykyt kyykätty tällä planeetalla. Toimenpiteenähän tuo ablaatio ei sinäänsä ole paha koska ei aiheuta pitkää sairaslomaa rintakehän sahaamisineen, tosin en halua edes kuvitella fiilistä mikä on päällä kun makaat 5 tuntia paikallispuudutuksessa liikkumatta kun sisälläsi ajellaan suonia pitkin pumppuun ja poltetaan sieltä piuhaa, tuloksetkaan eivät ole edes nykytekniikalla sataprosenttisia sillä aina oikorataa ei voida polttaa jos se sijaitsee vaikkapa liian lähellä sydämen oikeita sähköisiä johtoratoja.
Se mitä haluan kaikille sanoa tästä aiheesta, vaatikaa hoitoa jos koette että kaikki ei ole kunnossa, joskus myös ne sydänperäiset tuntemukset ovat ihan oikeasti sydänperäisiä eivätkä ole lihasjumia, stressiä, masennusta tai närästystä(Vaikkakin stressi voimistaa rytmihäiriötaipumuksia, terveellä ihmisellä sekä myös tämän sairauden kanssa) itse olen epäillyt tätä SVT:tä nuoresta asti ja lukiessani aikoinaan Jani Sievisen kokemuksia ja kamppailua tästä aiheesta ,olin varma että on kyse samasta asiasta, vaikka lääkärit sanoivat että "Se on niin harvinainen ettei sulla sitä voi olla"
http://www.mtv3.fi/urheilu/muutlaji...08/1210/jani-sievisen-sydanoperaatio-onnistui
Olen myös kiitollinen jos tällä palstalla on muitakin treenaajia jotka ovat kokeneet samoja asioita ja saadaan tähän keskustelua aiheesta kanssatreenaajilta sekä myös palstalla vaikuttavien ammattilaisten toimesta, treeni on minulle henki ja elämä tässä elämässä enkä tule luopumaan siitä intohimostani. Hyvin harvoin nämä rytmihäiriöt ovat hengenvaarallisia vaikkakin tuntuvat siltä ennenkuin tiedät syyn. Bodypeukku pystyyn :thumbs:
Lie sitten sydän sen verran "vahva", että tuolta kuuluu aika voimakas sivuääni, josta aina työterveyslääkärit huolestuu, mutta sydänlääkäri aina on täysin erimieltä.
