Mä kävelen ja puhun kans unissaan. Nuorempana enemmän, nykyään vähemmän..luulisin. En nimittäin ikinä aamulla herätessäni tiedä mitään yöllisistä tutkimusmatkoistani :D Yleensä muut sitten kertonu mitä on tullu yöllä puhuttua tai tehtyä. Mun puheesta ei kuulemma saa paljoakaan selvää, joitakin yksittäisiä sanoja. Ehkä ihan hyvä vaan.. :D
Kävellessäni unissaan olen kuitenkin jotenkin tajuissani vaikken itse muistakkaan tapahtumasta mitään, sillä jos multa kysyy jotain osaan vastata. Esim. kerran kävelin rappuset alas keittiöön. Sitten iskä oli herännyt ja tullut kysymään mitä teen, ni olin vastannu ''mun pitää tarkistaa yks juttu''. ''Tarkistettuani'' asian olin kuulemma kävellyt rappuset takaisin ylös ja mennyt nukkumaan. :D aamulla en tiennyt itse tästä seikkailusta mitään :D olen myös mennyt unissani nukkumaan siskoni viereen, yrittänyt kovasti mennä vaatekaappiin ym.. Kerran oli vähän hölmistynyt olo kun heräsin yöllä siihen, että istuin sängyssä naama seinässä kiinni huitoen käsillä. Tyyny löyty lattialta ja peitto mytyssä tyynyn paikalta.
Pienenä tyttönä olin mummolassa, ja mummo opetti miten lakanat saa yksin laitettua. Noh, aamulla ihmeteltiin, että miten mun lakanoissa on saumat ylöspäin.. eihän siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin se, että olin unissani ottanut lakanat pois, ja laittanut ne sitten takaisin paikoilleen.. :D lakanan laitto vinkit oli siis mennyt perille!
Tuntuu kyllä tyhmältä kun joskus herää siihen, että itkee ihan tosissaan. On nähnyt juuri jotain painajaista, mutta itkee oikeastikkin.. tulee kyllä vähän tyhmä olo siinä vaiheessa, mutta toisaalta helpottunut, koska todelliselta tuntunut painajainen ei ollutkaan totta..
e: ei mulla toi käveleminen varsinainen ongelma ole vielä ollut, mutta onhan se aika vaarallista kun rappusia kävelee.. Sekin vielä kun aamulla ei muista mitään..
