Keskustelu kävelytestistä velloo aina vaan
Vaikka testi onkin validoitu 20-65 vuotiaille, on siinä kuitenkin monia luotettavuutta rajoittavia tekijöitä. Osa niistä on tullut ihan käytännön kokemuksien kautta.
Osa tulosten tarkkuutta heikentävistä tekijöistä on jo UKK-instituutinkin kautta julkistettu. Näitä ovat muunmuassa ylipainoisten (BMI > 30) liikuntaa harrastamattomien miesten tulosten aliarvioituminen, sykkeen jääminen alle 70%:n tason oletetusta maksimisykkeestä sekä epäluotettavuus hyväkuntoisilla miehillä ja naisilla. Rajoina viimemainitussa on laskentakaavan antama VO2max -arvio miehillä 60 ml/kg/min ja naisilla 50 ml/kg/min. Noiden lisäksi epäluotetavuustekijöitä aiheuttavat kaikki sydämen sykkeeseen vaikuttavat lääkkeet. Myös selän kiputilat saattavat heijastua testitulokseen pidentämällä kävelyaikaa.
Oma osansa tulosten virheellisyyteen tulee myös puutteellisesti tehdystä testistä. Jos 15:30 kävelyajalla 7,5 metrin virhe matkan mittauksessa aiheuttaa yhden kuntoindeksipisteen virheen, niin kuinka tarkkana silloin voi pitää polkupyörän tai auton matkamittarilla mitattua rataa? Tai jos useampi henkilö tule samanaikaisesti maaliin ja käytössä on yksi sykemittari? Tai jos rata on mäkisessä maastossa, jossa sykkeen vaihtelu testin aikana on rataprofiilin mukaan 15 lyönnin välillä?
Kun tiedetään, että 6 km/h kävelynopeus eli kävelyaika 20:00 edellyttää teoriassa noin 20 ml/kg/min hapenottoa, voi vain miettiä, pystyykö tuota kävelyaikaa saavuttamaan, jos tulosliuskassa on arviona 15 ml/kg/min maksimihapenotto. Koska laskentakaavassa ei ole mitään rajoitteita vaan siinä on pelkkiä ensimmäisen asteen yhtälöitä, voi riittävän pitkällä kävelyajalla saada jopa miinusmerkkisen kuntoindeksin ja siten miinusmerkkisen hapenoton. Tietysti jos hapenottokyky on negatiivinen, niin silloinhan se on hapentuottokykyä. Joka taas tarkoittaa, että testattuna oli kasvikunnan edustaja
En pidä kävelytestiä huonona testinä. Sen sijaan peräänkuuluttaisin rajua vastuuta sitä tekeviltä testaajilta. Miksi kävelytestiä käytetään sellaisille ryhmille, joista tiedetään, ettei testi heillä toimi? Miksi ei oteta selvää testattujen liikunta-aktiivisuudesta, jolloin voitaisiin arvioida, pitääkö saatu tulos ylipäätänsä paikkaansa. Miksi palautteessa ja liikuntasuosituksessa pitää lähtötietona käyttää pelkästään kuntoindeksiä (joka voi sisältää useita virhelähteitä), kun oikeammin liikuntasuositus pitää koostaa aikaisemmasta liikunta-aktiivisuudesta, tavoitteista, mahdollisuuksista ja kuntotestituloksesta. Onko syynä se, että testi on niin helppo tehdä ja tuloksen arvioinnissa luotetaan tietokoneen suoltamaan laskennalliseen arvoon ja palautteeseen. Kun ei testaajan tietotaito riitä mihinkään muuhun.
Onhan kuitenkin aina vaihtoehtoina olemassa epäsuora submaksimaalinen tai maksimaalinen polkupyöräergometritesti, jossa tulokseen vaikuttavia virhelähteitä pääsee testaaja huomattavasti kävelytestiä paremmin hallinoimaan. Tai sitten kruununjalokivenä hengityskaasuista mitattu eli suoran menetelmän avulla mitattu VO2max. Vai eikö testaajien ammattitaito riitä käyttämään näitä menetelmiä?
Koska kävelytestin tuloksen luotettavuuteen vaikuttaa niin moni tekijä, on todella vastuutonta käyttää sitä esimerkiksi työkyvyn arviointiin tai jonkun etuuden tai liikuntaopinnon arvioinnin pohjana.
Oikeastaan aina, kun kummallisen ja omasta mielestä selvästi virheellisen testituloksen saa käteensä, kannattaa testaajaa ja hänen ammattitaitoaan kovistella. Pistää hänet arvioimaan tuloksen luotettavuutta vaikka omaan liikunta-aktiivisuuteen verrattuna. Itse asiassa Suomesta löytyy kyllä tahokin (
www.lts.fi), josta tarvittaessa kyseenalaisiin tuloksiin saa kommenttia.
Kyselin testaajilta, missä he näkevät mun kropassa läsää isoja määriä, eivät kuulemma missään, muttaku testin kaavat ny vaan menevät siten kuin menevät.
