UFC 104
Pääkortti:
-Lyoto Machida (15-0) vs. Mauricio "Shogun" Rua (18-3): keskinkertaisen kortin pelastaa tämä timanttisen kova matsi, jossa on potentiaalia nousta legendaariseksi spektaakkeliksi. Molemmat brasilialaiset ovat lajin monipuolisimpiin lukeutuvia ottelijoita ja lisäksi herroilla on selkeästi tunnistettava persoonallinen tyyli. Machida luottaa perinteiseen karate-otteluasentoon ja tavalliselle vapaaottelijalle outoon rytmitykseen. Shogun puolestaan on Chute Boxe tallin mallioppilas, joka ottelee matalassa otteluasennossa pyöriviä liikkeitä hyödyntäen ja kehon jokaisella raajalla tuhoa kylväen. Monista Chute Boxen jannuista poiketen Shogunin paini ja jiu-jitsu ovat kehittyneet jatkuvasti ja nykyisin ne ovatkin riittäviä ketä tahansa vastaan.
Shogun pääsi ottelemaan tittelistä hieman varkain, kun muut tittelihaastajat ovat jo joko saaneet Machidalta pleksiin (Thiago Silva, Rashad), kärsineet tappion (Forrest) tai ovat muuten ulkona pelistä (Rampage). Lisäksi Luis Canen ja Brandon Veran kaltaiset koltiaiset tarvitsevan sen ison voiton ennen kuin heille voidaan mestaruusottelua tarjota.
Viime matseissa on nähty, että pystyssä Machidaa on vaikea lyödä, kirjaimellisesti. Mutta kuten Titokin triangelillaan osoitti, on tasoero matossa muihin ottelijoihin on huomattavasti pienempi. Mikäli Shogun pystyy yhdistelemään dynaamista pystyotteluaan yllättäviin alasvienteihin ja pääsee päästämään erittäin tehokkaan GnP:nsä valloilleen, en yllättyisi yhtään Ruan voitosta. Toisaalta useat ovat yrittäneet viedä Machidaa tonttiin, mutta ovatkin yllättäen löytäneet itsensä kanveesissa retkottamassa karatesankarin kampattua heidät katolleen.
Shogun on kuulunut henkilökohtaisiin suosikkeihin jo pitkään ja sen takia veikkaan sormet ristissä Shogun by TKO strikes R3.
-Cain Velasquez (6-0) vs. Ben Rothwell (30-6): raskaan sarjan painijyrien kohtaamisessa on kummallakin nuorukaisella mahdollisuus ponkaista yllättävänkin suureen parrasvaloon, sillä ottelun voi saada jopa suoraan mahdollisuuden päästä ottelemaan himoitusta vyöstä. HW-sarjan suurimpiin toivoihin kuuluva Cain on ehtinyt otella jo neljästi UFC:ssa ja nuorukainen on hallinnut otteluita poikkeuksellisen teknisellä ja dynaamisella painillaan. Matossa Velasquez on osoittanut college-painijalle tyypillistä, vahvaa top controlia ja vakuuttavaa GnP:tä. Kongo matsissa Cainin leuka näytti välillä lasiselta, mutta toisaalta kovinkaan moni ukko maailmassa ei lyö yhtä lujaa kuin Kongo.
Rothwell on kivitalon kokoinen painija, joka on menestynyt hienosti ottelemalla lähinnä Jenkkien kansallisella tasolla. Viime vuosilta löytyy voitot Ricco Rodriguezin ja Roy Nelsonin kaltaisista nimimiehistä. Arlovskia vastaankin Ben otteli hyvin halliten ottelun alkupuolta vahvalla painillaan, mutta joutui lopulta myöntämään kovakätisen valkovenäläisen paremmaksi. Rothwell on kärsinyt ottelujen peruuntumisista ja Afflictionin kaatumisesta, minkä vuoksi viimeisimmästä ottelusta on jo lähes vuosi.
Molemmilla on realistinen mahdollisuus napata tästä voitto, mutta uskon voiton menevän AKA:n nousukkaalle. Cain on nopeampi, kovakuntoisempi ja parempi liikkumaan.
Velasquez by TKO strikes R3.
-Josh Neer (25-8-1) vs. Gleison Tibau (17-7): Okami vs Sonnen on preleissä, mutta tappiot alla tähän tulevat Neer ja Tibau saavat paikan pääkortilta? Kaiken lisäksi tämä matsi tulee todennäköisesti olemaan helvetin tylsä Tibau väkisinmaatessa Neerin. Neer joutui viimeksikin painavan viltin uhriksi, kun Pellegrino puristi Iowan punaniskasta pistevoiton. Sama kohtalo uhkaa nytkin, mikäli Tibau jatkaa entisellä tyylillään. Tibau on painoluokkaan iso ja vahva ottelija, joka tykkää otella matossa. Matossa mies on kuitenkin ärsyttävän saamaton, vaikka kaiken järjen mukaan GnP:ssä pitäisi olla ruutia ja liukkaita lukotustaitojakin on välillä brassilta nähty.
Tibau by LnP
-Joe Stevenson (30-10) vs. Spencer Fisher (23-4): Fisher otti viimeksi ison sulan hattuunsa voittamalla Caol Unon spraw’n’brawl tyylillä. Fisherin pystypaini on parantunut huomattavasti viime vuosina ja se näkyi myös tuossa Uno matsissa. Nuo kehittyneet taidot tulevat nyt todella tarpeeseen, sillä Stevenson on sarjan kovimpia painijoita. Stevenson näytti Diegoa ja Kennyä vastaan vähän väsyneeltä ja huonosti treenanneelta. Peliliikkeitä piti tehdä uran elvyttämiseksi ja Stevensonin tapauksessa kyseessä oli harjoittelu Greg Jacksonin komennuksessa. Stevenson pyörittää omaa Cobra Kai saliaan ja treenaa omien jannujen kanssa, mutta varsinainen training camp vedetään Jacksonin pillin mukaan Albuquerquen korkeassa ilma-alassa. Diaz-matsin perusteella tuo järjestely näytti toimivan, sillä Joe Daddyn kardio kesti oikein hyvin ja alasviennitkin toimivat erinomaisesti.
Frankie Edgarille kärsityn tappion jälkeen Fisherillä on nyt hyvä voittoputki (Stephens, Gugerty, Uno) alla ja voitto tästä nostaisi sympaattisen Miletich-suojatin tittelihaastajaksi. Stevenson tarvii tästä myötän voiton mikäli aikoo pysyä relevanttina LW-divarissa, jossa kilpailu kovempaa kuin missään muussa sarjassa. Tappio tässä matsissa voisi tarkoittaa Stevensonille komennusta Zuffan kakkosdivariin eli WEC:hen tai sopimuksen purkamista kokonaan. Toivon, että Spencer voittaa, koska Joe otellut jo lähes kaikkia sarjan ykköstykkejä vastaan. Stevenson on todennäköisempi voittaja, mutta ei anneta tuon häiritä, vaan vedetään fiiliksellä.
Fisher by TKO strikes R1.
-Anthony Johnson (7-2) vs. Yoshiyuki Yoshida (11-3): 170-paunaisten sarjassa kohtaa ottelijat, joista otteluhetkellä toinen on 170 paunainen ja toinen yli 190 paunaa. Yoshida on welterin pienimpiä ottelijoita, kun taas huhujen mukaan tähän otteluun 220 paunasta dieetin aloittava Johnson on tietenkin painoluokan suurimpia yhdessä Thiago Alvesin ja Jon Fitchin kaltaisten lihamöykkyjen kanssa. Kokoero ottelussa tulee olemaan siis merkittävä, mutta etukäteen tämän pitäisi olla hyvin matchattu ottelu. Johnson on Chuck Liddellmäinen striker-sprawlaaja, joka lyö lujaa ja painii hyvin. Teknisesti Johnson ei ole mikään erityisen edistynyt pystyottelija, mutta käsissä on dynamiittia ja räjähtävyyttä atleettisesta nuorukaisesta löytyy muutenkin. Yoshida sen sijaan on enemmän tekniseen ylivoimaan luottava ottelija, kuten japanilaiset yleensä ovat.
Johnson on paljon hehkutettu nousukas ja Yoshidalla voitto mm. Kikuchista, mutta silti en ole vielä täysin vakuuttunut kummankaan pitkän juoksun menestysmahdollisuuksista kivikovassa WW-divarissa. Johnson oli useaan otteeseen vaikeuksista kahdessa ottelussa Kevin Burnsia vastaan ja Yoshidan pystyosaaminen on edelleen kovin rajallista.
Aikalailla coin flip tämä matsi on ennakkoon. Joko Johnson lyö Yoshidalta pään irti a’la Koscheck tai sitten Yoshida kuristaa Johnsonin tajuttomaksi a’la War Machine.
Johnson by KO R2.
Prelit:
-Yushin Okami (23-4) vs. Chael Sonnen (23-10-1): UFC:n matchmakeri on vetäissyt tässä ässän hihasta toivoen, että kahdesta negatiivisesta tulee positiivinen. Molemmilla on tylsän ottelijan leima tiukasti otsassa. Okami on hitaasti lämpenevä ottelija, jonka kone lähtee liian myöhään käyntiin ja ottelun ratkaisu ehtii usein valua tuomareiden käsiin. Painitaustaista Sonnenia on taas läpi uran riivannut taipumus lay’n’pray taktiikan hyödyntämiseen.
Silti uskon, että tämä ottelu on jopa hyvinkin viihdyttävää katseltavaa. Perusteluina tähän järjettömältä kuulostavaan visioon esittäisin seuraavaa: Okami on liian vahva ja liian hyvä matossa, jotta Sonnen voisi väkisinmaata pistevoittoa. Sonnen on liian hyvä painija, että Okami voisi painaa Sonnenin häkkiä vasten ja puolijauhoisesti dirtyboxailla pistevoittoon.
Sen sijaan uskon, että tässä nähdään teknisesti hyvää painia ja vauhdikasta vapaaottelua Sonnen painaessa alusta asti päälle. Viimeisin voitto Dan Milleristä oli Chaelin uran paras esitys ja se näkyy varmasti itsevarmuutena tässä matsissa. Luulisi myös Okamilla olevan näyttöhaluja, sillä näyttävä voitto tästä nostaisi japanilaisen takaisin tittelikuvioihin.
Okami on erittäin hyvä matossa, enkä usko, että Sonnen on päässyt vanhoista heikkouksistä täysin eroon, vaikka viimeksi Millerin lukotusyrityksiä hienosti puolustikin.
Okami by RNC R3.
-Pat Barry (4-1) vs. Antoni Hardonk (8-5): urheilulliselta tasoltaan heikohko, mutta mielenkiintoinen ja todennäköisesti viihdyttävä matsi, jossa kohtaa ehkä MMA-maailman kaksi kovinta alapotkujen jakelijaa. Hardonkin kehittymistä vapaaottelijana olen odottanut jo pitkään, mutta sitä isoa loikkaa ei tunnu tulevan. Pystypainin kanssa on edelleen vaikeuksia, eikä se mattopelikään kovin ihmeelliseltä vaikuta. Tosin Hardonk on matossa itse Marcelo Garcia verrattuna Pat Barryyn, jonka akilleen kantapää paljastui alleviivattuun tyyliin ottelussa Tim Hagueta vastaan. Jos Hardonkin leirissä on yhtään strategista ajattelua käytettävissä, on Antoni drillannut alasvientejä 247 tätä matsia varten.
Eiköhän tässä nyt molemmat ottelijat kuitenkin kiitä Joe Silvaa suosiollisesta match-upista eli pystyssä vedetään niin että lihapalasia irtoaa ja miehiä kaatuu. Barry on liian pieni HW-sarjaan ja se kostautuu tässä ottelussa, kun Hardonk hallitsee pystyottelua merkittävän ulottuvuusedun turvin.
Hardonk by UD
-Jorge Rivera (16-7) vs. Rob Kimmons (22-4): Ei tämä ottelu jaksa kiinnostaa sitten yhtään, sillä vanha herra Rivera on uransa illassa ja Kimmons on fysiikaltaan ja taidoiltaan riittämätön menestymään UFC-tasolla. Kimmons kohtalaisen hyvä matossa ja heikko pystyssä. Riveralla skillssit on toisinpäin pystyottelun sujuessa ja mattopelin tuottaessa ongelmia.
Vaikka Rivera ei ole enää ihan hundra, pitäisi hänen mielestäni tämä hoitaa kotiin lyöntipelillään.
Rivera by KO knee R1.
-Ryan Bader (9-0) vs. Eric Schafer (11-3-2): 205-sarjan tuleva supertähti, PPV-magneetti ja Iceman Liddellin mantelinperijä Darth Bader on parannellut viime ottelussa sattunutta polvivammaa. Nyt on kaikki kunnossa ja hetkeksi pysähtynyt nousu kohti sarjan huippua voi jatkua. Bader on modernin vapaaottelijan prototyyppi: atleettinen lahjakkuus, jolla on räjähtävä fysiikka ja monipuoliset ottelutaidot. Dominoivan paininsa lisäksi Baderin lyöntipeli on kehittynyt kiitettävällä vauhdilla.
Vastustaja Schafer ei ole turha mies hänkään, vaikka vastaavia ylisanoja hänestä on vaikea keksiä. Schafer on aikalailla yhden tempun mies. Mattopeli sujuu, mutta Red on muuten taidoiltaan ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan korkeintaan keskitasoa. Schaferilla on mahdollisuus voittaa tämä matsi, vaikkapa nappaamalla giljotiini shoottaavasta Baderissa, mutta en usko tuon mahdollisuuden olevan kovin iso. Bader pitää loistavalla painillaan matsin jaloillaan ja lyö Schaferin keskeytyskuntoon ottelun edetessä toiseen erään.
Bader by TKO strikes R2.
-Kyle Kingsberry (7-2) vs. Razak Al-Hassan (6-1): LHW-matsi, joka kuuluisi urheilullisen tasonsa perusteella UFN-iltamiin. Kingsberry hävisi viimeksi pisteillä Tom Lawlorille, joka sittemmin on nostanut osakkeitaan kuristamalla CB Dollawayn ja kilpailemalla ADCC:ssa. Al-Hassan sen sijaan on ollut telakalla hieman pidemmän ajan johtuen siitä, että mies ei suostunut taputtamaan Cantwellin suoraan käsilukkoon, vaan antoi käden mennä reippaasti pitkäksi. Molemmat ovat MMA uran alkupuolella, joten kehitys voi olla melkoista ottelujen välissä ja siksi on vähän vaikea arvioida voimasuhteita. Mikäli viimeisimpien matsien perusteella johtopäätöksiä lähdetään vetämään, niin Kingsberry on näyttänyt huomattavasti valmiimmalta ottelijalta kuin ihmeellisesti liikkuva Al-Hassan.
Kingsberry by KO R2
-Chase Gormley (6-0) vs. Stefan Struve (17-3): Merkityksettömässä raskaansarjalaisten matsissa kohtaavat UFC debyyttinsä tekevä Gormley ja viimeksi Kölnissä verisen voiton napannut Struve. Pitkänhuiskea nuorukainen Struve on vaarallinen mattopeluri, jonka triangeli napsahtaa kohdalleen hyvällä prosentilla. Pystyottelu jättää vielä paljon toivomisen varaa ja erityisesti Struven iskunkestävyys tuntuu varsin heikolta.
Vastustaja Gormley on painitaustainen köriläs, jolla on ollut huonoa tuuria sovittujen otteluiden kanssa. Nimittäin miehen on ollut tarkoitus otella Monsonia ja Rothwellia vastaan, mutta nuo ottelut ovat erinäisistä syistä peruuntuneet.
Mattoon tämä matsi menee Gormleyn pitäessä top positiota hallussa. Tämä luultavasti sopii Struvellekin, joka hakee ahnaasti triangeleja alta. Struve on näyttänyt voimattomalta aikaisemmissa UFC-matseissa ja kun nyt vastaan asettuu kivitalon kokoinen Gormley, luulen, että tässä viedään Hollannin poikaa kuin tiskirättiä.
Gormley by TKO strikes R1.
