"Leijonaa mä metsästän" -lorusta kuulee kahta versiota. Toinen kuuluu "leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren, enkä pelkää ollenkaan", toinen "leijonaa..., enkä pelkää yhtään". Niillä on selvä rytminen ero.
Ensin mainitussa versiossa viimeisessä sanassa on kolme tavua, jälkimmäisessä kaksi. Tällöin versiossa yksi mitta menee vuorotellen "tii-ri tii-ri ti-ti taa" (tii-ri tii-ri ti-ti taa) ja "tii-ri tii-ri taa taa" (tii-ri tii-ri taa taa), kun versiossa kaksi "ti-ti taa" -loppuinen tulee vain ensimmäisessä esilaulaja-kuoro -osiossa. Tämän jalkeen kuoro-osuus mukaanlukien "taa taa" -loppu toistuu varsin monotonisesti neljä kertaa peräkkäin.
Eli kumpi on alkuperäisempi ja/tai runomitallisesti parempi muoto?
ps. Olen tietoinen siitä, että nuo tititykset näyttävät varsin hassuilta tai jopa sekavilta. Taitavat kuitenkin olla selkein tapa välittää rytmi ilman nuottimerkkien käyttöä.