Nyt pistää kyllä ihmetyttämään. Nimittäin peck-deck. Siitä on viitisen vuotta aikaa kun on viimeksi peck-deckiä tehnyt, kun kiertäjäkalvosimet tykkäs siitä huonoa. Noh, maanantain sitten kokosin itseni ja menin peck-deckiin. Aattelin että koitetaas nyt varovaisesti ja laitoin pakasta 15kg. Sitten alkoi komedia.
Nimittäin tuolla painolla sain tehtyä vaivoin kahdeksan toistoa. Siis rintalihakset, tai niiden tuo rintalastaan kiinnittyvä osa keskellä oli AIVAN järkyttävässä tulessa. Pohjekrampin tietänee jokainen, no, siltä se tuntui. Pahimmin sattui silloin kun kahvoja piti hetken aikaa yhdessä siinä edessä, joten pidin siinä staattista sitten muutaman sekunnin joka toistolla. Kahdeksan toiston jälkeen ei yksinkertaisesti enää kahvat menneet yhteen. Siinä sitten ihmettelin ja pidin taukoa kunnes aloitin uudelleen, samalla painopakalla, ja jälleen meni sen kahdeksan toistoa ennenkuin rinnassa oli totaalikramppi.
Tämä ihmetyttää kolmesta syystä. Ensinnäkin, käsipainoilla kun tekee maaten flyessejä, ei tunnu mitään. Ristitaljassa kun tekee flyessejä, ei tunnu mitään. Ja viimeisenä, rinnan keskiosa täydellisesti hapoilla, menin penkkiin ja tein ne normit 5x5x120kg ilman mitään ongelmaa... ja siinä penkkiä tehdessä hävisi se kramppitunnekin.
Ja nyt tänään keskiviikkona, rintalihasten tuo keskellä kroppaa oleva kiinnityskohta joka peck-deckissä otti osumaa, kokee JÄRJETTÖMIÄ domseja. Aivan kosketusarka. Kiertäjäkalvosimissa ei tunnu pahalta, hyvä niin.
Tarkoittaako tämä että oon aina tehnyt penkin päin helvettiä ja rinta on todella heikko? Kipu oli siis 'hyvää' kipua, ei huonoa repivää kipua. Jos sitä kokeilisi perjantaina meneekö kymmenen toistoa 15kg:llä, tai peräti josko menisi kasi 20kg:llä. Ellei muuta niin ainakin oppii sitä kuuluisaa nöyryyttä, kun lukiolaistytötkin tekee peck-deckissä enemmällä enemmän.
