Jottei mene toi paperiliiton työsoppariketju ihan off topiciksi, niin avataanpa ihan oma ketju tästä aiheesta.
Millaisia kokemuksia sinulla on työn arvioinnista? Entä työtovereillasi? Oletko kenties johtavassa asemassa tehnyt alaistesi arviointeja ja jos kyllä, niin kerrotko kokemuksistasi?
Aloitanpa omista kokemuksistani. Työskentelin eräässä keskikokoisessa it-alan alihankintafirmassa. Pääasiassa on siis kokemusta oman firman arvioinneista, mutta myös asiakasfirman (eräs suuri ja kansainvälinen firma).
Oman firman arvioinnit olivat 100% haistapaskatouhua, koska kun mainitsin kehityksen tarpeista eli epäkohdista tai puutteista (esim. tulospalkkauksesta ja siitä, minkä verran jatkokoulutusta tulisi järjestää ja mistä aiheista), oli vastaus aina ensin kovin ymmärtävää hyminää, jonka jälkeen siirryttiinkin heti valittelemaan varojen ja resurssien vähäisyyttä, joten mitään ei epäkohdille tehty. Koulutukset olivat useimmiten huolimattomasti toteutettuja (olen open koulutuksen läpikäynyt ja niitäkin töitä tehnyt, siksi katson kaikkea mulle annettavaa koulutusta suht kriittisesti), liian monesti epäpätevän henkilön pitämiä (siis kouluttamisen suhteen epäpätevä, asiaosaamista saattoi olla rutkasti, mutta sitä ei osattu siirtää muille) ja aivan liian lyhyitä (1 päivä). Eli käytännössä arvioinneilla tuntui olevan vain muodollinen merkitys, "Ku niitä ny muutki tekee, ni pitäähä meidänki firman.". :jahas:
Asiakasyrityksessä minun piti arvioida paria asiakasyrityksen työntekijää, siis MINUN, kapisen alihankkijan edustajan. :D Täyttelin vissiin ko firman peruskaavakkeen (jep, sen 1-5 arvosanoja täynnä olevan), eikä siinä sen kummempaa. Kieltämättä olisin voinut olla ko henkilöä kohtaan kovinkin armoton, koska hänen osaamisensa oli hyvin vanhanaikaista (sitä toki oli), mutta pistin pääasiassa kolmosta, koska ko tyyppi oli aina ollut mua ja kolleegojani kohtaan asiallinen ja avulias. Toisen kerran piti muuatta projektimanageria arvioida. Hän oli parissakin projektissani työskennellyt lähimpänä työkaverinani. Mainitsin epävarmuudestaan ja hermoilustaan aloittavana työntekijänä (kelläpä niitä ei ilmenisi uudessa työssä?), mutta myös pätevyydestään, varmuudestaan ja ahkeruudestaan heti parin projektin jälkeisen työkokemuksen jälkeen. :thumbs: Hänen arviointinsa ei ollut firman sisäinen, vaan jonkun ulkoisen konsultin käsialaa, joten täytettävä lankettikin oli monipuolisempi ja siihen pystyi aika hyvin määrittelemään, millainen ko työntekijä kyseessä mielestäni oli sillä hetkellä.
Mulla ei ole sinänsä arviointeja vastaan mitään, jos:
1) niille todella on tarvetta, eikä niitä tehdä muodon ja tavan vuoksi
2) niillä ei hakemalla haeta karsittavia/potkuja työläisille (ellei firmalla ole todellisia säästötarpeita)
3) ne suoritetaan kunnolla, jotta niillä saadaan myös pätevää tietoa.
Mitä tulee opettajien (niiden lukion lehtoreiden, jotka kuulemma vuosikymmeniä latelevat samoja kalvoja ja huonoja vitsejä) arviointiin, niin itse pyydän jokaikisen kurssin jälkeen oppilailta arvion kurssin sujumisesta. Jos useampi kuin yksi oppilas sanoo saman asian olevan epäkohtana opetuksessani, otan kritiikin tosissani ja teen asian suhteen muutoksia seur. kurssilla. Jos tulee "Nää oot paska ope!" tai "Nää oot nii ihqun mahtiope!" kommentteja, menevät ne saman tien mappi ööhön. Kritiikin tulee olla perusteltua ja mahdollisimman tarkkaa, yleisluontoisilla kehuilla ja haukuilla en tee mitään, en voi niitä käyttää opetukseni kehittämisessä. Valitettavaa todellakin on, että opeissa on liikaa leipämaikkoja, jotka eivät välitä opetuksensa laadusta, vaan laiskottelevat virkansa suojissa. Ehkä oppilaiden kritiikkilaput pitäisi aina toimittaa vähintään koulun rehtorille, ehkä myös kunnan koulutoimenjohtajalle, jotta opetkin joutuisivat tulosvastuuseen opetuksensa laadusta.
Millaisia kokemuksia sinulla on työn arvioinnista? Entä työtovereillasi? Oletko kenties johtavassa asemassa tehnyt alaistesi arviointeja ja jos kyllä, niin kerrotko kokemuksistasi?
Aloitanpa omista kokemuksistani. Työskentelin eräässä keskikokoisessa it-alan alihankintafirmassa. Pääasiassa on siis kokemusta oman firman arvioinneista, mutta myös asiakasfirman (eräs suuri ja kansainvälinen firma).
Oman firman arvioinnit olivat 100% haistapaskatouhua, koska kun mainitsin kehityksen tarpeista eli epäkohdista tai puutteista (esim. tulospalkkauksesta ja siitä, minkä verran jatkokoulutusta tulisi järjestää ja mistä aiheista), oli vastaus aina ensin kovin ymmärtävää hyminää, jonka jälkeen siirryttiinkin heti valittelemaan varojen ja resurssien vähäisyyttä, joten mitään ei epäkohdille tehty. Koulutukset olivat useimmiten huolimattomasti toteutettuja (olen open koulutuksen läpikäynyt ja niitäkin töitä tehnyt, siksi katson kaikkea mulle annettavaa koulutusta suht kriittisesti), liian monesti epäpätevän henkilön pitämiä (siis kouluttamisen suhteen epäpätevä, asiaosaamista saattoi olla rutkasti, mutta sitä ei osattu siirtää muille) ja aivan liian lyhyitä (1 päivä). Eli käytännössä arvioinneilla tuntui olevan vain muodollinen merkitys, "Ku niitä ny muutki tekee, ni pitäähä meidänki firman.". :jahas:
Asiakasyrityksessä minun piti arvioida paria asiakasyrityksen työntekijää, siis MINUN, kapisen alihankkijan edustajan. :D Täyttelin vissiin ko firman peruskaavakkeen (jep, sen 1-5 arvosanoja täynnä olevan), eikä siinä sen kummempaa. Kieltämättä olisin voinut olla ko henkilöä kohtaan kovinkin armoton, koska hänen osaamisensa oli hyvin vanhanaikaista (sitä toki oli), mutta pistin pääasiassa kolmosta, koska ko tyyppi oli aina ollut mua ja kolleegojani kohtaan asiallinen ja avulias. Toisen kerran piti muuatta projektimanageria arvioida. Hän oli parissakin projektissani työskennellyt lähimpänä työkaverinani. Mainitsin epävarmuudestaan ja hermoilustaan aloittavana työntekijänä (kelläpä niitä ei ilmenisi uudessa työssä?), mutta myös pätevyydestään, varmuudestaan ja ahkeruudestaan heti parin projektin jälkeisen työkokemuksen jälkeen. :thumbs: Hänen arviointinsa ei ollut firman sisäinen, vaan jonkun ulkoisen konsultin käsialaa, joten täytettävä lankettikin oli monipuolisempi ja siihen pystyi aika hyvin määrittelemään, millainen ko työntekijä kyseessä mielestäni oli sillä hetkellä.
Mulla ei ole sinänsä arviointeja vastaan mitään, jos:
1) niille todella on tarvetta, eikä niitä tehdä muodon ja tavan vuoksi
2) niillä ei hakemalla haeta karsittavia/potkuja työläisille (ellei firmalla ole todellisia säästötarpeita)
3) ne suoritetaan kunnolla, jotta niillä saadaan myös pätevää tietoa.
Mitä tulee opettajien (niiden lukion lehtoreiden, jotka kuulemma vuosikymmeniä latelevat samoja kalvoja ja huonoja vitsejä) arviointiin, niin itse pyydän jokaikisen kurssin jälkeen oppilailta arvion kurssin sujumisesta. Jos useampi kuin yksi oppilas sanoo saman asian olevan epäkohtana opetuksessani, otan kritiikin tosissani ja teen asian suhteen muutoksia seur. kurssilla. Jos tulee "Nää oot paska ope!" tai "Nää oot nii ihqun mahtiope!" kommentteja, menevät ne saman tien mappi ööhön. Kritiikin tulee olla perusteltua ja mahdollisimman tarkkaa, yleisluontoisilla kehuilla ja haukuilla en tee mitään, en voi niitä käyttää opetukseni kehittämisessä. Valitettavaa todellakin on, että opeissa on liikaa leipämaikkoja, jotka eivät välitä opetuksensa laadusta, vaan laiskottelevat virkansa suojissa. Ehkä oppilaiden kritiikkilaput pitäisi aina toimittaa vähintään koulun rehtorille, ehkä myös kunnan koulutoimenjohtajalle, jotta opetkin joutuisivat tulosvastuuseen opetuksensa laadusta.
