(Työ)yhteisöjen kiistatilanteiden lähtökohdista

[Pohjoisvirta]

Näen, että koulutusjärjestelmien heikkous nimenomaan on tasapäistämisen käsite ja uskontojen mustavalkoinen "hyvä vastaan paha" käsitemaailma, mikä on tarttunut suomalaiseen ajatusmaailmaan, yhdistyy melankoliaan.
Esim. (työ)yhteisöissä periaattellisesti ottavat näennäisesti ääripäinen käytös yhteen:
On olemassa äärimmilleen yliviety sosiaalinen/positiivinen ajatusmaailma ja äärimmäinen negatiivinen/syrjäytynyt ajatusmaailma.

Positiivisuus ja negatiivisuus luokitellaan, että positiivuus on hyvää ja negatiivisuus on pahaa.
Negatiivinen ihminen alentaa itsensä yhteisöissä/tekee itsestään numeron korostamalla omaa kärsimystää, esittämällä jatkuvaa kritiikkiä asioista. Positiivisen imagon ylläpitämiseen liittyy sama huomion saamisen tarve, mitä negatiivinen ihminen ajaa omalla toiminnallaan.

Ratkaisumallit, mitkä opimme tulevat jo melko varhain nuorena, kun koemme asioita, joita emme pysty käsittämään/hallitsemaan.
Vaikeisessa tilanteissa on tehtävö valintoja kolmesta käytösmallista:

Joko käsittelee tilanteen(negatiiviset/positiiviset puolet) ja ottaa asiat asioina eikä jää kumpaakaan tunnetilaan kiinni.

Joko peittää pahan olon nauramalla ja peittää negatiiviset asiat mielestään, ajattelemalla vain positiivisia puolia elämästä.

Joko ajattelee vain negatiivisia asioita elämässä ja perustaa ajattelunsa sille, että vastoinkäyminen on henkilökohtainen hyökkäys/alkaa vihaamaan.

Oman sosiaalisuutensa korostaminen, "iloisuutensa ja kykynsä pitää hymy kasvoilla päivästä päivää" ei oikeastaan eroa juurikaan negatiivisen ihmisen keinoista herättää tunteita/sympatiaa yhteisöissä.
Molemmat kaipaavat samaa asiaa, huomiota ja itsensä korostamista yhteisöissä.

Aikapommi ohjelmassa kuvattiin "posiitivisen vs. negatiivisen ajattelumaailman" yhteentörmäys ja tätä käsittääkseni käytetään sosiaalipsykologian opetusmateriaalina?

Psykologi Pehr Charpentier halusi korostaa jatkuvaa positiivisuutta ja professori Antti Eskola halusi korostaa realistisuutta/negatiivista suhtautumista asioihin. Sarjassa esiintyy yhteisöjen perustyypit, jotka pätevät suomalaisessa työyhteisössä erittäin pitkälti vieläkin.
Maanviljelijä Eero Rinne edustaa maanläheisyyttä ja maalaisjärjen käyttöä, ilman tarvetta korostaa omaa itseään yhteisössä tai esittää jotain roolia.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=181

Työyhteisöjen väistämättömät ongelmat usein tulevat ratkaisumalleista, jotka olemme oppineet elämässä. Huomiona voisi pitää, että ne ihmiset jotka keskittyvät tekemään työnsä, eivätkä korosta itseään yhteisöissä esittämällä yltiöpositiivista tai yltiömäisen negatiivista, eivät juuri osallistu riitoihin.

Pidän mielenkiintoisena, että yhteisön päätöksen tekoa värittää voimakkaasti ajatus, että on vain yksi ainoa oikea ratkaisumalli. Politiikassa vastaava näkyy siinä, että porvarihallituksesta tehdään automaattisesti pahaa ja punamultahallitus on hyvää.

Oman käsitykseni mukaan teini-ikäisen ihmisen kehityksessä tämä vaihe on selkeiten näkyvissä, että on ehdottomia totuuksia ja kaikki mitä itse tehdään/ajatellaan on ehdottoman oikein. Uskonnot ovat jättäneet ihmisten ajatusmaailman kehityksen puolitiehen, mitä mustavalkoinen "hyvä ja paha" käsitys edustaa.

 

[osku]

No entä sitten?

 

[Heikki M.]

Sinäpäs olet tykästynyt tähän absoluuttisen pahan ja hyvän käsitteisiin. Loppuen lopueksi aika harva ajattelee noin mustavalkoisesti, ei edes kristinuskossa. Kristillisyydessä korostuu enemmänkin ihmisen epätäydellisyys, siksi tarvittiin Jeesuksen sovitusuhri. Samaten Uudessa testamentissa puhutaan paljon epätäydellisyydestä, anteeksiannosta ynnä muusta ihmisten heikkouteen viittavista asioista. Jumala sen sijaan esitetään koko lailla absoluuttisen hyvänä ja Saatana, en nyt tiedä voiko sanoa absoluuttisen pahana, mutta kuitenkin. Kai hänessä jotain hyvääkin on ollut, koska Raamatussa mainitaan hänen olleen langennut enkeli. Eli en nyt sanoisi, että kristinusko kovinkaan korostaa absoluuttista hyvä ja pahaa. Jumalkuvan voi ehkä sanoa olevan absoluuttisen hyvän kristinuskossa, mutta asiaan liittyy paljon muutakin.

Tais tulla väärään ketjuun, mutta kun nyt mainitsit tuon kristinuskon tässä yhteydessä (taas) niin vastasin nyt tähän.

 

[Dragon]

Me olemme kaikki maanis-depressiivisiä munattomia lapasia. :(

 

[Pohjoisvirta]

Sinäpäs olet tykästynyt tähän absoluuttisen pahan ja hyvän käsitteisiin. Loppuen lopueksi aika harva ajattelee noin mustavalkoisesti, ei edes kristinuskossa. Kristillisyydessä korostuu enemmänkin ihmisen epätäydellisyys, siksi tarvittiin Jeesuksen sovitusuhrin. Samaten Uudessa testamentissa puhutaan paljon epätäydellisyydestä, anteeksiannosta ynnä muusta ihmisten heikkouteen viittavista asioista. Jumala sen sijaan esitetään koko lailla absoluuttisen hyvänä ja Saatana, en nyt tiedä voiko sanoa absoluuttisen pahana, mutta kuitenkin. Kai hänessä jotain hyvääkin on ollut, koska Raamatussa mainitaan hänen olleen langennut enkeli. Eli en nyt sanoisi, että kristinusko kovinkaan korostaa absoluuttista hyvä ja pahaa. Jumalkuvan voi ehkä sanoa olevan absoluuttisen hyvän kristinuskossa, mutta asiaan liittyy paljon muutakin.

Tais tulla väärään ketjuun, mutta kun nyt mainitsit tuon kristinuskon tässä yhteydessä (taas) niin vastasin nyt tähän.

Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä uskoo tiettyjen asioiden olevan joko hyviä tai pahoja.

Me olemme kaikki maanis-depressiivisiä munattomia lapasia. :(

Riippuen tulkintatavasta :lol2:

 

[Pohjoisvirta]

No entä sitten?

Kristinuskoa Nietzsche ei pitänyt sopivana kenellekkään ja koki, että uskonnoista on ihmisen päästävä "yli". Yli-ihminen ei omannut enää tarvetta uskoa varmoihin perusteisiin vaan hän pystyi "tanssimaan" ohuilla langoilla (ks. Näin puhui Zarathustra). Vihoviimeisiä ihmisiä Nietzschen ajattelussa ovat "viimeiset ihmiset", jotka ovat viimeisiä ihmisiä, jotka eivät ole hyväksyneet vielä sitä, että jumala on kuollut vaan roikkuvat yhä kiinni uskossaan ja ihmisyyden tilassaan. Nietzsche totesikin sitä mitä apina on ihmiselle, sitä ihminen on yli-ihmiselle. Yli-ihminen käsitteenä on siten tila, minkä koko ihmiskunnan pitäisi saavuttaa.Yli-ihmisyyden "tilassa" ihminen pystyy luomaan itse arvonsa ja norminsa. Näin nihilismi voidaan ylittää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nietzsche

Erehtyminen vähäpätöisissä asioissa ei käytännön tasolla eroa niistä teoista, joita pidämme pahoina tekoina. Erehtyminen on luonnollista, sen myöntäminen epäluonnollista ihmiselle.

Ainoa tapa poistaa paha maailmasta, on luopua hyvän ja pahan käsitteistä.

Hyvän ja pahan käsitteisiin uskomisessa on pohjimmiltaan kyse halusta asettaa itsensä jumalaa lähemmäksi ja korostaa itseään moraalisesti paremmaksi ihmiseksi yhteisöissä.

Edit: Viime kädessä ns. muutosvastarinta kehitystyössä johtuu pääosin näistä käsityksistä. Ihminen haluaa roikkua käsityksessään, mikä on yleisesti hyväksi todettu ja sitä perinteen omaisesti suoritettu. Siksi mikä tahansa korvaava ajatus/ehdotus nähdään hyökkäyksenä hyvää asiaa kohtaan ja sitä ei haluta lähteä muuttamaan tai edes ajattelemaan ilman tekemättä vastarintaa. Luovuuden pahin vihollinen on rajoittaminen.

 

[Ruger]

Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä uskoo tiettyjen asioiden olevan joko hyviä tai pahoja.

Joo, muttei sillä ole mitään tekemistä uskonnon/uskonnottomuuden kanssa.

 

[modified]

On helppoa tähdätä absoluuttisiin tavoitteisiin.

Toinen ajattelee, että olemalla 100%:n rehellinen itselleni annan palaa kaiken ulos mitä mielessä liikkuu.

Toinen taas ajattelee, että kenties minullekin tulee parempi fiilis jos pikemminkin viel positiivisuutta ulospäin. Tämän nurjana puolena voi olla ikävien asioiden hautaaminen.

Nämä kun laittaa keskustelemaan kärkevästi keskenään, niin voidaan päästä kompromissiin, mutta kunnon yhteisymmärrys puuttuu aina.

 

[Ruger]

Luovuuden pahin vihollinen on rajoittaminen.

Kumman hyvin joku Saksa tai Japani, joiden työkulttuuri on todella jäyhää, pärjää.

Mutta se on totta että piilaakson, youtuben, googlen, MS... tapaisia tähdenlentoja ei tule muualta kuin parjatusta amerikasta.

 

[Pohjoisvirta]

Joo, muttei sillä ole mitään tekemistä uskonnon/uskonnottomuuden kanssa.

Ok. Hyvä ja paha käsitys siis muodostuu luonnostaan, aivan itsestään?

 

[Pohjoisvirta]

Kumman hyvin joku Saksa tai Japani, joiden työkulttuuri on todella jäyhää, pärjää.

Mutta se on totta että piilaakson, youtuben, googlen, MS... tapaisia tähdenlentoja ei tule muualta kuin parjatusta amerikasta.

Hänen tieteellinen ja tekninen uransa alkoi sivussa japanilaisen teknologiamaailman valtavirrasta pienen maaseudulla toimivan valodiodiyrityksen Nichia Chemicalin insinöörinä.

Ainutlaatuinen tarina

Nakamura kehitti Nichia Chemicalin laboratoriossa vaatimattomasta budjetista ja yrityksen johdon vähäisestä tuesta huolimatta erittäin innovatiivisen tuotantoprosessin, mikä johti galliumnitridin (GaN) onnistuneeseen kasvattamiseen vuonna 1989.

Vuonna 1993 hän hämmästytti optoelektroniikka-alaa julkistamalla kirkkaan siniset GaN-pohjaiset LEDit. Pian sen jälkeen hän esitteli myös vihreän GaN-pohjaisen LED-valon, sinisen laserdiodin ja valkoisen LED-valon.
Nakamura väitteli tekniikan tohtoriksi Tokushiman yliopistossa vuonna 1994. Viisi vuotta myöhemmin hän siirtyi työskentelemään Kalifornian yliopistoon Santa Barbaraan (UCSB) USA:han. UCSB:ssä hän on käynnistänyt laajan tutkimusohjelman uusilla nitriditutkimuksen alueilla.

http://www.millenniumprize.fi/fi/index.php?m=2&s=10&id=744&sm=166

Japanissa on jäyhä kultturi, tiukat säännökset. Shuji toimi omaa firmaansa vastaan(ei tukea, käskettiin lopettamaan), valmisti itse tuotantolaitteet ja teki tahdolla sellaista, mitä luultiin mahdottomaksi tehdä.

Vaikka olisi kuinka tiukat säännökset niin aina joku laittaa vastaan ja tekee "salassa" rajoja rikkovia asioita/kehitystyötä. Kaikki niistä ei ole luovia tai kehittäviä, joskus löytyy sellaisia asioita, kun poistutaan mukavuusalueelta ja uskalletaan kurkata omien rajojen ulkopuolelle.

 

[Pohjoisvirta]

On helppoa tähdätä absoluuttisiin tavoitteisiin.

Toinen ajattelee, että olemalla 100%:n rehellinen itselleni annan palaa kaiken ulos mitä mielessä liikkuu.

Toinen taas ajattelee, että kenties minullekin tulee parempi fiilis jos pikemminkin viel positiivisuutta ulospäin. Tämän nurjana puolena voi olla ikävien asioiden hautaaminen.

Nämä kun laittaa keskustelemaan kärkevästi keskenään, niin voidaan päästä kompromissiin, mutta kunnon yhteisymmärrys puuttuu aina.

Mielestäni keskustelussa yhteisymmärrys on mahdollista silloin, kun keskustelijat ovat jo ennakolta ajatelleet samoja asioita ja ajattelevat sekä vaihtavat mielipiteitään.

Keskustelu on hyvin pitkälle itselle parempaa asian jäsentelyä/miettimistä, kun puhutaan vastapuolen kanssa. Tavallinen keskustelu on vuoropuhelua, missä jokainen pitää vuorollaan monologin. Jos näkökulmat ovat erilaisia niin kinastellaan siitä, olenko minä oikeassa tai sinä väärässä.

 

[Pohjoisvirta]

Hyvän ja pahan käsitys sotii yksilön kehittymisen etuja vastaan. Ihmistä tasapäistetään ja opetetaan mitä pitää opiskella, miten pitää pukeutua(naisellisesti tai miehekkäästi), miten pitää käyttäytyä.
Seksuaalisuus on asia, mitä pitkälti yleisen totuuden, stereotypian mukaan määrittelee yksilön. Stereotypia on yleisesti hyväksytty käsitys, mitä on hyvää, mikä on pahaa.