hps sanoi:
Judo-tekniikoilla viedään hallitusti maahan vain kaatumistaidon osaavia, jos puhutaan heitoista. Jos taas kyse on nivellukoista, niin judon lukkovalikoima on valitettavan rajallinen, joskin kyllähän niillä melko pitkälle pärjää.
Nivellukot ja hermopisteiden tökkimiset ovat mielestäni tässä tapauksessa ihan yhtä tyhjän kanssa koska a) humalassa/aineissa nivellukkojen toiminta on vähintäänkin epävarmaa ja b) ennen kuin alkaa sohia hermopisteitä niin pitäisi opetella iskemään hallitusti/tarkasti kamppailutilanteessa. Kadulla on ikävä havahtua siihen yleiseen tosiseikkaan, että salilla tutun ja turvallisen uken kanssa tehdyt harjoitukset eivät toimikaan käytännössä. Lisäksi hermopisteet ovat siinä määrin yksilöllisiä (toimivuuden puolesta) ettei pelkästään niihin kannata luottaa.
Pidän edelleen judoa hyvänä vaihtoehtona, kun muistaa että ne vastustajat siellä kadulla eivät ole kilpajudokoita eikä niitä tarvitse ihan täysillä heittää maahan. Vähän jotain puukkopuolustuksia ja vastaavia EJJ:n puolelta vielä mukaan niin se on siinä.
hps sanoi:
a) Karpelan termi "puhejudo" on vain kuvaannollinen ilmaisu normaalille psykologiselle taivuttelukommunikaatiolle
Juuri näin. Siinä artikkelissa oli jotain arvioitu että hyvä puhuja välttää x prosenttia kamppailutilanteista, ja vaikken tuota prosenttia täsmälleen muista niin se oli kuitenkin huomattavan korkea.
hps sanoi:
b) ehdoton valtaosa kaikista hätävarjelutilanteista sujuu aivan lain tarkoittamissa rajoissa, eli asiallisesti, eikä johda seuraamuksiin. Aina kuitenkin löytyy muutamia kymmeniä ääliöitä, jotka sekottavat tappelemisen ja hätävarjelun/itsepuolustuksen keskenään eivätkä vaivaudu edes ottamaan etukäteen selville mitä tai miten saa/voi luvallisesti toimia hätävarjelutilanteessa - ja sitten vetävät koko homman törkeästi yli. Silloin pääsee selittelemään tuomarille tekosiaan, ja usein pääsee lehteenkin, koska sensaatiojournalistien mielestä siinä on tosi hyvän lööpin aineksia.
No okei, mulla ei ole tähän heittää mitään tilastotietoa, mutta itselleni ainakin on jäänyt käsitys että jos joudut itseäsi kadulla puolustamaan (vaikka olisit täysin satunnainen ohikulkija) ja siinä rytäkässä ilman mitään ylimääräistä väkivaltaa (muistetaan kuitenkin että puolustat omaa terveyttäsi) rikot kaverilta pari hammasta, niin siinähän makselet sitten korvauksia.
Laitanpa tähän vielä yhden esimerkin tuosta hätävarjelun liioittelusta, jonka kuulin eräältä konstaapelilta. Kaksi äijää oli mökillä kun toinen miehistä sai päähänsä ruveta oikein tosissaan huiskimaan sitä toista kirveellä. Toinen tyyppi tietenkin lähti henkensä hädässä karkuun ja juoksi pihavajaan, josta nappasi käsiinsä rautakangen tai jonkun vastaavan joka siinä sattui käsien ulottuvilla olemaan, ja jäi sitten sinne vajan sisään väijymään. Kirveen kanssa viuhunut kaveri oli samalla juossut toisen tyypin perässä vajaan, mutta jostain syystä jättänyt kirveen matkan varrelle ja sai tietenkin heti sisään astuttuaan rautakangesta päähän. Uhri menehtyi saamaansa iskuun ja toinen henkilö tuomittiin hätävarjelun liioittelun nojalla, koska uhri ei ilman kirvestä enää muodostanut merkittävää uhkaa.
Jokainen varmaan tajuaa ettei tuossa mikään oikeus toteutunut. Sitä on helppo näin näppiksen äärestä viisaana todeta että "ei se hätävarjelun liioittelu mikään ongelma ole", mutta annas olla kun tulee odottamatta tilanne vastaan ja pitää toimia reaktioiden varassa. Jos oikeasti pelkää henkensä edestä tai joutuu suojelemaan muksuja ja vaimoa, niin ei siinä ole aikaa miettiä miten voisi hoitaa tilanteen varmasti, mutta samalla riittävän hellävaraisesti. Kun asiaa yrittää sitten käräjillä selventää niin siellä ei mitään sympatioita heru, sillä eivät ne tuomarit sun muut ole kokeneet mitään linnanmäkeä hurjempaa.
