Itse olin viime syksynä Alanyassa kahden tähden Pinar hotelliin majoittuneena. Ihan pakettimatkalla oltiin, koska oikeastaan ensimmäistä kertaa ulkomaille lähdin. Hotellimajoittumiseen kuului aamupala, joka oli ihan ok. Ei mikään gourmee, mutta kyllä siinä kylläiseksi itsensä sai. Hotellin työntekijät olivat ystävällisiä ja avuliaita, tosin vieraskirjasta saattoi lukea, että näin ei aina ole ollut. Hotelli oli... noh, kahden tähden hotelli. Ei sellaiselta voi paljon edes vaatia. Eräs keski-ikäinen nainen valitti oppaalle, että hotellihuone on niin pieni, eikä sielä voi kestitä vieraita :wtf:. Olisi ottanut sen 5 tähden hotellin, niin varmaan olisi riittänyt tilaa. Itse en paljoa hotellihuoneessa viettänyt aikaa, joten ei paljoa haitannut huoneen pienuus. Ainut merkittävä miinus oli, että suihkusta ei tullut lämmintä vettä lainkaan.
Lähin ranta oli aika surkea. En nyt muista kyseisen rannan nimeä. Isoja mukulakiviä joka paikassa. Oli kuitenkin mukava huomata, että Kleopatrarannalle oli ilmainen haku ilmeisesti rannan yhteydessä olevan baarin toimesta. Kleopatra ei myöskään mikään maailman paras ranta ollut, mutta huomattavasti parempi, kuin hotellin lähellä ollut.
Kusettavia myyjiä on joka paikassa. Olin jo alkuun lukenut juttua, että jos ei kiinnosta niin ei kannata edes pysähtyä. No tästä huolimatta menin erääseen näytehuoneeseen kuuntelemaan paikallisista päiväretkimahdollisuuksista. Hetken kuuntelin niitä juttuja ja katselin kuvia, mutta sitten kun sanoin, etten ole kiinnostunut, niin hyvä ettei äijä haukkunut mua ulos sieltä vitun kojustaan. Eli ei todellakaan kannata lähteä niiden myyjien mukaan katselemaan tuotteita, ellei halua ostaa jotain. Edes paikalliseen supermarkettiin ei kannata luottaa. Ensimmäisellä kerralla kun kävin ostamassa vettä, niin huomasin vasta hotellilla, että jotenkin vähänlaisesti sain vaihtorahaa. No päätin seuraavalla kerralla olla vähän tarkempi. Ostin vettä, ja sain vaihtorahat. Kassatyttö heitti kuitin hihnalle, jossa oli muitakin siihen jätettyjä kuitteja. Ilmeisesti toivoi, etten katsoisi sitä kuittia. Otin kuitin ja kuinka ollakkaan, olin saanut 5 liiraa liian vähän vaihtorahaa takaisin. Kun tyttö huomasi, että katsoin kuittia, niin hän heti sanoi "sorry, my mistake..." ja antoi 5 liiraa minulle vielä lisää. Eli tyttö tiesi, että miten paljon vaihtorahaa puuttui, vaikka ei ollut nähnyt edes summaa kuitista vielä :D. Tarkkana saa olla rahojen kanssa tuolla.
Itse testasin pari kertaa noiden T-paitakauppiaiden rehellisyyttä. Kysyin eräältä kauppiaalta, että ovatko hänen paitansa aitoja merkkipaitoja. Hän naurahti ja sanoi, että "ei tietenkään. Ne on kaikki piraatteja". Rehellisyyden takia ostin kauppiaalta ensin 5 t-paitaa, ja myöhemmin vielä 3. Ilmeisesti 10 liiraa, eli noin 5 euroa, on kipuraja noissa t-paidoissa, alemmaksi en hintaa saanut tingittyä missään. Toiset kauppiaat taas valehtelivat päin naamaa. Itselläni sattui olemaan aidot Conversen kengät jalassa tuolla matkalla. Kysyin eräältä kenkäkauppiaalta, että ovatko hänen myymänsä Converset aitoja, ja aivan kirkkain silmin sanoi, että "kyllä" :D. Sitten kun niitä vertaili omiin kenkiini, niin kyllä sen eron huomasi.
Noita kusettajia oli loppuvaiheessa hauska itse kusettaa. Kaikki kauppiaat kysyvät aina, että mistä olet kotoisin. Sitten kun sanot, että Suomesta, niin jokaisella kauppiaalla tuntui olevan Suomessa sukulaisia asumassa :D. Yleensä nämä sukulaiset asuivat joko Helsingissä tai Tampereella, mutta joskus kuuli kaupunkeja, kuten Kouvola tai Vaasa. On siinä karttaa katsottu tarkasti :D. Näille kusettajille oli joskus hauska sanoa, että olen kotoisin Virtliasta (Viron ja Latvian risteytys :D). Usein nämä kusettajat sanoivat, että "Aah, Virtlia! Yes, I have many friends in Virtlia!" :D.
Rahasta tuli mieleen: ei kannata vaihtaa euroja liiroiksi ennen matkalle lähtöä. Eurot käyvät aivan mainiosti maksuvälineenä, vielä mainiommin kuin liirat.
