Tupakanpolton lopettamisen tukeminen

[Dippi]

Tiedän, että pakkiksella on jo ketju polttamisen lopettamisesta, mutta ajattelin perustaa kuitenkin uuden ketjun, jossa voisi keskustella enemmänkin siitä, miten toisen vieroitustaistelua tuetaan parhaiten. Jos parhaaksi katsotaan, niin tämän viestin voi toki siirtää tuon lopettamisketjun perään.

Asia on minulle nyt ajankohtainen, sillä lääkärille ja röntgenkuvaukseen johtaneen väärän hälytyksen pelästyttämänä avokki haluaa nyt omasta halustaan lopettaa vuosikymmeniä jatkuneen polttamisen. Halua hänellä on selkeästi, mutta taustalla kummittelee useampi epäonnistunut yritys. Apuna on Champix-lääkitys ja ehkä hypnoosiakin kokeillaan. Nikotiinituotteet ovat turhia tuon lääkityksen kanssa, kun se kerran blokkaa nikotiinin käyttämät reseptorit.

Omasta, hieman toisenlaisesta, addiktiosta irroittautuneena minulla on kyllä näkemystä siitä, mistä on todennäköisesti apua, mutta kuulisin mielelläni kokemuksia toisen tukemisesta nimenomaan tupakanpolton osalta. Tiedän mikä itselläni aikoinaan toimi, mutta toisen ihmisen tukeminen on eri asia ja tupakanhimo on itselle täysin vierasta - suora vertaistuki ei siis onnistu. Entisiltä ja nykyisiltä tupakoitsijoilta kaipaan erityisesti kommentteja. Addiktin omasta halustahan se on täysin kiinni, mutta luulisi, että tuossa voi ulkopuolinenkin jotain auttaa.

Eli siis:

-Millä kannustaa toista luontevasti? Itse olisin vihannut yli kaiken sitä, jos joku olisi ollut kannustamassa minua aktiivisesti, kiinnittämässä huomiota minuun ja kertomassa, miten elämä on paljon mukavampaa sitten lopulta, mutta millaisia kokemuksia teillä on?

-Miten suhtautua hetkiin, kun kotona riehuu riitaa hakeva raivopää? Suoraa puhetta takaisin vai antaako toiseen vain huutaa pahaa oloaan ulos? Lienee varsin henkilöstä riippuva asia, mutta jälleen kerran kokemukset kiinnostaa.

-Keskustelu. Onko kuuntelusta ja asiasta (olo, milloin tekee mieli käyttää, tupakan mausta/tuoksusta, mitä odottaa tupakattomasta olosta, ...) puhumisesta apua vai haittaa? Itselleni oli varsin hyödyllistä jutella noista käyttötilanteista ja niihin ajavista asioista ulkopuolisen kanssa.

-Toimiiko aktiivinen osallistuminen esim. uusien yhteisten harrastusten järjestämisen muodossa apuna vai aiheuttaako se vain lisävitutusta.

-Miten toimia, kun toinen on antamassa periksi tai polttaa salaa? Omalla kohdallani repsahduksia tuli, mutta "päivä kerrallaan" ajattelulla niistä pääsi yli kun ei stressannut hirveästi. Apuna oli tosin tuolloin lääkityskin, joka vei nautinnon käytöstä ja Champix vaikuttaa tupakoitsijalle hyvin samanlaiselta tuotteelta. En tiedä, miten olisin reagoinut, jos joku toinen olisi ollut niitä paikalla todistamassa. Asiasta huomauttaminen olisi vituttanut ankarasti, mutta toisaalta huomauttamatta jättäminenkin olisi kyllä syönyt.

-Arkirutiinien pyörittäminen, jos toinen alkaa käyttää kurjaa oloaan verukkeena esim. kotitöiden tai muiden yhteisten asioiden välttelylle? Kannattaako antaa aikaa ja tilaa olon kohentumiselle vai pitääkö vain pitää kiinni siitä, että sovituista tehtävistä pidetään kiinni?

-Mitä tekemistä olette keksineet toimettomille sormille ja röökin suuhun viemisen tilalle? Purkkaa, naposteltavaa (karkkia/kasviksia), hammastikkuja... jotain muuta?

-Röökin haju avokin vanhoissa vaatteissa - altistaako repsahtamiselle?

-Oletteko tarvinneet jotain lääkkeitä muiden sivuoireiden, kuten ummetuksen, kipujen ja väsymyksen itsehoitoon?

Tuollaisia kysymyksiä nyt tuli ihan aluksi mieleen.

 

[TroynPaluu]

Neuvot:

Vältä tupakoivia ja osta Nicoretten 2 tai 4mg Spice-makuista purkkaa. Itsellä kohta 2kk savuttomuutta. Taino, kaksi slimmiröökiä vedin juhlissa, mutta ei edes päissään tee kovasti mieli.

Kuteet ei haise enää ja yleinen vointi skarpimpi.

Et tarvitse kannustajaa, löröhousu.

 

[Deleted member 48743]

Neuvot:

Vältä tupakoivia ja osta Nicoretten 2 tai 4mg Spice-makuista purkkaa. Itsellä kohta 2kk savuttomuutta. Taino, kaksi slimmiröökiä vedin juhlissa, mutta ei edes päissään tee kovasti mieli.

Kuteet ei haise enää ja yleinen vointi skarpimpi.

Et tarvitse kannustajaa, löröhousu.

Tuossahan on avokki lopettamassa, ja tuskin nikotiinipurkastakaan on mitään hyötyä kun champix tukkii nikotiinireseptorit?

 

[IronMind]

Purkkasäkki (siis tavallinen Jenkki) aina käden ulottuvilla niin voi jauhaa korviketoimintana kun mieli alkaa hakea kioskin suuntaan.

Kunnon aerobiset treenit kerran päivään niin olo rentoutuu ja ei oo ihan niin takakireä koko ajan.

Ei baariin, kun jurrissa selkäranka on kuitenkin kumia ja tulee aski ostettua.

Ei röökareiden kanssa pihoilla hengailua, kiusaus pummimiseen on kuitenkin liian iso.

Kofeiini minimiin. Minulla ainakin kahvi/energiajuomat ja rööki meni käsikädessä ja kunnon ison kahvikupin jälkeen röökinhimo on vähintäänkin tuplat.

Mutta äkkiä noi fyysiset oireet menee ohi. Ihan turha yli viikko lopettamisen jälkeen pistää mitään raivokohtauksia röökilakon piikkiin. Jos muuta väittää niin haluaa vain tekosyyn kiukutteluun.

 

[Err]

ihan normi purkkaa tekemisen puutteeseen (kannattaa varoa ettei jollain karkilla rupee korvaamaan)
ei pitäisi huono olo olla verukkeena laiskotteluun kun kork. se pari päivää, ei saa istuskella ajattelemassa tupakalla käyntiä, että tekemistä keksit

"Ei röökareiden kanssa pihoilla hengailua, kiusaus pummimiseen on kuitenkin liian iso."-IronMind
tästä täytyy olla hiukan erimieltä, sehän se justiin vituttaa ku jää yksin tauolla istuskelee sisälle ja muut menee tupakalle juttelemaan, (vähä riippuvuuden laadusta kiinni)

Sanoisin että röökyn haju vaatteissa ei niinkään aiheuta mitää repsahdusta, ennemminki ne rupee sitte omaanki nenään haisemaan ku rupee lopettaneella hajuaisti taas paranemaan.

 

[Max131]

Jaa'a.. Minusta tupakoinnin lopettaminen on jokseenkin henkilökohtainen prosessi, enkä ole koskaan ajatellut mikä rooli lähimmäisillä siinä voisi olla. Jotain ajatuksia voin kirjoittaa, mikäli niistä voi kenties olla apua.

Minusta röökinpoltto ja siitä aiheutuva riippuvuus on hyvin voimakasta tapariippuvuutta. Se on tilannesidonnaista, jolloin tietyt tilanteet laukaisevat hyvin voimakkaan tarpeen päästä tupakalle. Toinen asia mikä on minusta syytä tiedostaa ja missä riippuvuus näkyy hyvin selvästi on se, että tupakan polttoon on hyvin helppo palata uudestaan pidemmänkin tauon jälkeen. Siitä ei pääse mihinkään, että pidemmänkin tauon jälkeen baarissa on ollut olo, että olispa helvetin hienoa vetää yks rööki.

Tilannesidonnaisuus on siitä vaikea asia minusta, ettei kaikkia tupakanhimoa laukaisevia tilanteita voi paeta ikuisesti. Monelle himoa aiheuttaa ruokailu, kahvi, juominen ja niin edelleen. Joillekin himo on sidoksissa päivänaikaan ja muihin tiettyihin päivärutiineihin, jolloin aamulla esim. pistetään kahvi tippumaan ja mennään parvekkeelle röökille. Tämän asian tiedostaminen voi olla avuksi siinä, että osaa auttaa kumppania näissä "kriittisissä" tilanteissa hänelle sopivalla tavalla. Tiettyjen korvaavien rutiinien kehittäminen voi auttaa. Purkan jauhaminen on ollut minun käsittääkseni avuksi monelle. Lopulta asia vaan vaatii tottumista. Enää syömisen tai kahvin jälkeen ei mennäkään tupakalle vaan tehdään jotain muuta.

Baarien ja humaltumisen välttäminen on lienee ihan paikallaan lopettamisen alkuaikana, jossa repsahtamisen vaara on huomattava, varsinkin jos harkintakykyä alennetaan alkoholilla. Sitten, kun homma on lähtenyt kunnolla käyntiin, tiettyjä myönnytyksiä voi ruveta tekemään pikkuhiljaa. Näin homma on mennyt itselläni, muilla ehkä muulla tavalla.

Mutta missä ei tehdä pienintäkään myönnytystä on se, että yhtään röökiä ei polteta missään tilanteessa, koska "ei se yksi mitään tee, ja kyllä mä tän lakon silti pidän". Siitä ei tule pitkän päälle yhtään mitään niin suurella osalla, että poikkeuksista kannattaisi puhua. Se asia pitää vaan oppia hyväksymään, että enää ei voi polttaa ainuttakaan tupakkaa. Se voi tuntua ajatuksena vaikealta, mutta minusta vaihtoehtoja ei ole.

Lopulta lopettaminen kulminoituu mielenlujuuteen. Nikotiini ja fyysiset vieroitusoireet kaikkoavat suhteellisen nopeasti kropasta, jolloin loppu on sopeutumista siihen, ettei vanhoja rutiineja tupakan kanssa voi enää toteuttaa. Vaikea asia on siinä, että tupakan mieleen tuovia tilanteita voi olla jatkuvasti ympärillä ja sopeutuminen vie aikaa.

Sinä tunnet kumppanisi parhaiten, joten nämä asiat tiedostaen koita keksiä jotain, mikä kumppanillesi toimii parhaiten. Palkinto lopettamisesta on huomattava, sitä ei vaan tupakoitseva itse huomaa alkumetreillä.

edit. lisätään oma kokemukseni tuosta yhden polttamisesta sillon tällön. Mä olen ollut kaksi kertaa noin vuoden polttamatta, lisäksi viime vuoden alusta puoli vuotta ja jokaisena kertana olen lopulta keksinyt, että onpas päissään kiva vetää röökiä. Tämä on johtanut ennemmin tai myöhemmin siihen, että polttaminen on kasvanut jokapäiväiseksi. Hetken aikaa tuo pelkkä päissään polttaminen on voinut toki kestää.

Nytkin olen ollut taas tovin polttamatta, ja katsotaan, että miten pitkälle tällä kertaa päästään. Omalla kohdallani ajattelin kyllä kantaa itse ristini, vaikka lähipiiristä hyväntahtoista motkotusta kuuluukin paikoitellen