Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, mieluummin myös alkuperäinen versio eli Sotaromaani.
Laineen filmatisointi ei mielestäni tavoita kirjan henkeä samassa määrin kuin Molbergin versio. Ensin mainittua vaivaa sama ongelma kuin muitakin Suomifilmiklassikoita eli aikakaudelle tyypillinen teatteritaustainen ylinäytteleminen. Välillä on vaikea tietää onko kyse vakavasta sotaelokuvasta vai sotilasfarssista. Näyttelijät ovat myös aivan liian vanhoja rooleihinsa, mikä tosin selittyy tuotannon ajankohdalla. Molberg näyttää sodan järjettömyyden ja ihmismielen raadollisuuden tarkemmin kirjan hengessä ja näyttelijät vakuuttavat edeltäjiään paremmin, mutta toisaalta elokuvassa on toteutettu draaman kannalta huonoja ratkaisuja, kuten musiikin puuttuminen kokonaan. Jotenkin uudempi versio tuntuu myös loppuvan töksähtäen. Toivotaan, että tuleva Törhösen versio pesee molemmat aiemmat filmatisoinnit, jahka se joskus valmistuu.