Tunnistaakos pojat tästä itsensä?

Anoreksian määritelmä: Anoreksia (Anorexia nervosa) on lähinnä naisten syömishäiriö, jossa ihminen näkee itsensä liian lihavana, vaikka olisi miten laiha. Tämän vääristyneen itsekuvansa takia hän rajoittaa syömistään, ja riutuu sen vuoksi yhä pahemmin. Anoreksiaan liittyy usein bulimia.

Kilpakehonrakennuksessahan tässä ei ole kyse mistään vääristyneestä itsekuvasta taikka syömishäiriöstä - syömisen tarkkailu kuuluu siihen lajiin. Normaalille ihmiselle tuntuvan sairaalloisen syömisen tavoite on kisoissa pärjääminen, joten ei tässä mistään anoreksian tapaisesta sairaudesta ole kyse.

Harrastelijat ovat sitten asia erikseen. En näe siinäkään tosin mitään sairasta piirrettä mikäli tavoitteena on aivan kuten kilpakehonrakennuksessakin: kehittyä omassa lajissaan. "Taviksellehan" se saattaa tuntua sairaalloiselta mutta ei se sitä todellisuudessa ole.
 
Tästä samasta aiheestahan oli nelosella jokunen vuosi taaksepäin ihan dokumentti, missä kuvattiin muistaakseni kolmea kehonrakentaja jenkkipojua. Oli ihan mielenkiintonen katottava.

Meneekö pahasti metsään, jos muistelen tämän "taudin" nimeksi biforeksia? Ainakin tämmösen nimityksen oon jostain saanu päähäni juuttumaan.

Viisaammat valaiskaa.
 
Harrastelijatasolla kehonrakennus ja muutenkin salilla käynti ja oikea ruokavalio on omasta mielestäni todella hyvä juttu. Kilpailutasolla asia ei ehkä ole näin, ja muutenkin siinä tulee mukaan "lääkeaineet" joka tietenkin tekee hommasta vielä epäterveellisempää. Kuten jo todettiin, kilpailutasolla urheilu ei ihan aina ole terveellistä, mutta ihmiset haluavat haasteita ja testata omat rajansa. Se, että harrastelija osaa sanoa "ei" kun hänelle tarjotaan kakkupalaa ei tee hänestä mitenkään sairasta. Ymmärrän jos joku MeNaiset-lehden läski kirjoittaja pitää kaikkia ihmisiä sairaina jotka eivät syö suklaata niinkuin hän.
 
Rock^ sanoi:
syömisen tarkkailu kuuluu siihen lajiin.
Click to expand...
Itseäni kyllä vähän ihmetytti täällä äskettäin ollut threadi siitä, miten hirveää ja epäoikeudenmukaista oli, ettei joku päässyt koulun vuoksi syömään "kuin 4 tunnin välein": Useimmilla ei tuntunut olevan mitään muuta kommentoitavaa asiaan kuin se, miten voisi syödä nuo kallisarvoiset proteiinit salassa.

Eihän se 4 tunnin tauko varmaan optimaalista ole lihaskasvun kannalta, mutta ainakin omasta mielestäni tuossa haiskahti aika pahasti jonkinasteinen pakkomielle.
 
Jännää se on miten jotkut näkee ongelmana sen, että toinen tarkkailee ruokavaliotaan. Vaikka sokeriherkuista kieltäytyminen on ikävää, siitä saa todella hienon fiiliksen, kun saa tyytyväisenä ajatella tehneensä oikein. Se on vähän kuin suursiivouksen jälkeen: Peerseestä on, mutta lopussa kiitos seisoo. Jos ei kireää kroppaa osaa arvostaa eikä itse ole kokenut siihen nähtävää vaivaa ja onnistumisen ihanuutta, niin tuskin voi ymmärtää sitä kieroa tyytyväisyyttä, minkä saa vaihtaessaan suklaapatukat ruisleipään ja katsoessaan koulun/työpaikan kahviossa ylipainoista norsua nauttimassa rasvaista viineriään.

-------

Aina karkista tms. kieltäytyessä joutuu kavereille/perheelle selittämään, että mistään sellaisesta mistä pidän, en ole joutunut luopumaan. Syömisessä varmaan hankalalta näyttää eri aineiden ajoitus. (Normaalisti ns. bodysafkaa, mutta salin jälkeen kaikkea mahdollista jossa vain on paljon kaloreita.)

Kyläilystä: Itselläni on periaate, että kaikkea itsetehtyä maistan ja jopa syönkin. -Ja tietysti kehun. Kaupan leivoksille voi hyvällä omallatunnolla sanoa kauniisti: "Kiitos ei. En pidä siitä."
 
Dippi sanoi:
Itseäni kyllä vähän ihmetytti täällä äskettäin ollut threadi siitä, miten hirveää ja epäoikeudenmukaista oli, ettei joku päässyt koulun vuoksi syömään "kuin 4 tunnin välein": Useimmilla ei tuntunut olevan mitään muuta kommentoitavaa asiaan kuin se, miten voisi syödä nuo kallisarvoiset proteiinit salassa.

Eihän se 4 tunnin tauko varmaan optimaalista ole lihaskasvun kannalta, mutta ainakin omasta mielestäni tuossa haiskahti aika pahasti jonkinasteinen pakkomielle.
Click to expand...

Joo, monilla nuorilla tyypeillä, 16-vuodesta tonne 18-ikävuoteen, tuntuu olevan jonkin sorttinen pakkomielle ruokailun tai muun punttaamisen liittyvän suhteen. Pelätään, että jos ei varmasti saada 2-3 tunnin sisällä ruokaa niin kutistutaan herneeksi. Katabolia iskee siis.

En puhu nyt kaikista mutta tunnen muutaman nuoren tyypin joilla touhu on mennyt hieman yli.

Itselläkin oli vähän samanlaisia piirteitä nuorempana mutta en puntannut tuolloin vaan olin taekwondossa. Joka treenissä oli pakko olla, jostain kumman syystä.

En kuitenkaan paheksu tällaisia tyyppejä, kovaa omistautumistahan se osoittaa. Pitää kuitenkin joku järki olla touhussa mukana.
 
mattibodari sanoi:
Joo, monilla nuorilla tyypeillä, 16-vuodesta tonne 18-ikävuoteen, tuntuu olevan jonkin sorttinen pakkomielle ruokailun tai muun punttaamisen liittyvän suhteen. Pelätään, että jos ei varmasti saada 2-3 tunnin sisällä ruokaa niin kutistutaan herneeksi. Katabolia iskee siis.

En puhu nyt kaikista mutta tunnen muutaman nuoren tyypin joilla touhu on mennyt hieman yli.
Click to expand...
Kuules, ei tarvitse olla bodari tai muukaan urheilija syödäkseen 2-3 h välein. Terveyttänsä ajatteleva syö 2-3 tunnin välein jotta vireystaso pysyy hyvänä koko päivän! :) En tarkoita pahalla.
 
emiliana sanoi:
Kuules, ei tarvitse olla bodari tai muukaan urheilija syödäkseen 2-3 h välein. Terveyttänsä ajatteleva syö 2-3 tunnin välein jotta vireystaso pysyy hyvänä koko päivän! :) En tarkoita pahalla.
Click to expand...

Juurikin näin. Kun on tottunut syömään n. kolmen tunnin välein, pitempi tauko tuntuu epäluonnolliselta ja jos vielä alkaa tulla näläntunnekin niin fiilis alkaa ihan fyysisestikin heiketä. Siispä ruokaa naamaan tiheään tahtiin.
 
Huvittavaa verrata kehonrakentajia anorektikkoihin.Eikö se kuitenkin ole niin , että anorektikko, ketsoessaan itseään peilistä, näkee aina itsensä liian isona, kun taas kehonrakentaja, täysin päinvastoin, liian pienenä.Anoreksia on usein jopa tappava sairaus, kehonrakennus taas urheilulaji.Tiukalla ruokavaliolla taitaa olla enemmän hyviä,kuin huonoja terveysvaikutuksia.
 
Dippi sanoi:
Itseäni kyllä vähän ihmetytti täällä äskettäin ollut threadi siitä, miten hirveää ja epäoikeudenmukaista oli, ettei joku päässyt koulun vuoksi syömään "kuin 4 tunnin välein": Useimmilla ei tuntunut olevan mitään muuta kommentoitavaa asiaan kuin se, miten voisi syödä nuo kallisarvoiset proteiinit salassa.
Click to expand...

No mitäs siihen olisi pitänyt vastata? Taputella olalle ja sanoa, että ei se haittaa vaikka et saa syödä ja kyllä sustakin vielä kiva kynäniska tulee?

Eihän se 4 tunnin tauko varmaan optimaalista ole lihaskasvun kannalta, mutta ainakin omasta mielestäni tuossa haiskahti aika pahasti jonkinasteinen pakkomielle.
Click to expand...

Vai pakkomielle? Se taitaa olla niin, että jos tosissaan tulosta haluaa, niin uhrauksia on tehtävä. No pain no gain ja sitä rataa. Ja jos tuo syöminen on pakkomielle tai liian suuri numero, niin tervetuloa kerhoon: olet todennäköisesti joku EX-naisystävistäni.

P.S. Ei pahalla. Tän lajin tajuaa tai sitten ei tajua.
 
Pakonomaisilla kehonrakentajilla minäkuva liittyy vartaloon.

Tässähän nimenomaan siis puhuttiin Pakonomaisista kehonrakentajista. Ja vertaus anorektikkoon johtui varmastikkiin tuosta "minäkuva liittyy vartaloon."-kohdasta, koska anorektikoilla minäkuva liittyy myös vartaloon. Sinällään kirjoitus oli iha asiaa, eikä siinä kritisoitu puntilla käyviä, taikka ruokavaliotaan tarkkailevia.

Tuskin kukaan voi kieltää, ettei punttipiireissä ole "sairaalloisesti" itseään tarkkailevia (joita minun mielestäni tämä kirjoitus kosketti)?

Treeni-iloa kaikille joulupöytää odotellessa... :kuola:
 
Itse olen monesti lörissyt kilpailevien kehonrakentajien kanssa niin kyllä he ovat hieman narsistisia ja kyttää itseään, mutta kuinkas vitussa sitä muute kehittyy jos omissa silmissä ei ole mitää kehitettävää kun katsoo peiliin ?

ja kuka jaksaa pitää kisakuntoa päällä ? ja kuka jaksaa kasvattaa lihasmassaa hullulla dietillä ? :D
 
tommih sanoi:
Kyllähän sitä koulusta jonkun verran tulee lintsattua, että saa syötyä oikeisiin aikoihin. :D

Ja monesti tulee jäätyä himaan, vaikka kaverit on jonnekkin menossa hillumaan viikonloppusin, jotta tulis tarpeeksi syötyä :rolleyes: Mut kyl tää vaa nii kivaa hommaa on, et mikään ei mee reenaamisen edelle :)
Click to expand...

mä otan raejuustot mukaan kavereille, kyllähän ne vähän kattoo mutta sou not. ei tarvii kotona yksin kykkiä.
 
Kirjoitus oli siinä suhteessa todenmukainen, että aika pitkälti kehonrakennuksessa ja fitneksessä mennään äärilaidasta toiseen ajatellen kisakautta ja off-kautta. Ei se välttämättä olekaan niin helppo juttu kaikille kun pitkän dieetin jälkeen pitäisi pistää "off-vaihde" päälle ja ruveta hieman relaamaan. Dieetti on niin kellontarkkaa touhua ja pilkunviilamista. Ongelmat tulee siinä vaiheessa kun keho alkaa muuttumaan (painoa ja nestettä tulee lisää). Pitäisi osata ajatella ja erottaa se dieetti-minä ja tavallinen-minä ja hyväksyä painon lisääntyminen. Myös ruokatouhuissa relaaminen saattaa olla vaikeeta, kun ensin on syöty 4kk pilkuntarkasti ja sitten saakin yhtäkkiä syödä vapaammin. Monesti siitä ruoka vaa´asta on vaikea luopua.
Toki voi jatkaa samaa tiukkaa linjaa ja lisätä hieman vaan ruokamääriä, mutta monesti se on sitten oranvanpyörä, jossa ollaan vuodesta toiseen. Tottakai terveellisesti syöminen, oikea ateriarytmi ja säännöllisyys on monelle elämäntapa ja siitä hyvästä olosta nauttii. Mutta kun syöminen sitten alkaa dieetin ulkopuolella mennä edelleenkin rajoittavaksi (ei voi käydä juhlissa jne.), niin silloin ei homma mene oikeaan suuntaan.
Olen itse vain huomannut, että suhtautumiseni ruokaan on muuttunut kun aloitin nää treenitouhut vakavammin. Paljon on tullut hyviä muutoksia ruokavalioon, joilla on päästy hyviin tuloksiin, mutta olen myös todennut sen, että välillä pitää osata relata, eikä ne herkut ole mitään vihollisia...
Näitä edellämainittuja juttuja ei pitäisi yleistää koskaan, että näin on kaikilla ja olen kuullut, että myös monet muut urheilulajien edustajat saattavat kärsiä vastaavista jutuista. Yleensähän nämä kärjistetään kehonrakentajiin ja fitnekseen...
 
mattibodari sanoi:
Joo, monilla nuorilla tyypeillä, 16-vuodesta tonne 18-ikävuoteen, tuntuu olevan jonkin sorttinen pakkomielle ruokailun tai muun punttaamisen liittyvän suhteen. Pelätään, että jos ei varmasti saada 2-3 tunnin sisällä ruokaa niin kutistutaan herneeksi. Katabolia iskee siis.
Click to expand...

Itsehän olet jo 20-v konkari.. :rolleyes:

Minä nostan hattua tuollaisille kavereille. Itsekin pyrin syömään vähintään 3 h välein, jos joskus olosuhteiden pakosta tuo jää tekemättä niin ei sille mitään voi ja turha siitä on stressiä ottaa, such is life.
 
Mattibodari, sinä kunnioitettavat kaksi vuotta vanhempi puolijumala, voin kertoa, että vaikka syönkin 3h välein, ei siitä ole tullut minulle pakkomiellettä ;)
 
Multa saa ainakin kovasti rispektiä veikkoset, jotka kykenee tuollaisiin tajuttomiin dieetteihin. Varmaan itsekin noilla dieettisafkoilla voisin olla mut melkein normaalisti mä syän herkkuja näin harrastelijana. Harmittaa tosin jotkut sellaiset toverit, jotka tiettyinä treeniajankohtina ovat kuin perseeseen ammuttuja karhuja.

mun ei ainaskaan tarvi olla ravinnon tarkkailussa mikään hifisti kun muija vahtaa koko ajan. Jos näke mut makeen kimpussa, löytää se mun herkkuvarastot ja sen koomin niitä ei enää näy. :curs: Seuraavat 2 viikkoa se syyttää mua siitä et kerroin kätköstä ja sitten sitä pitää kuskata autolla joka päivä uimahallille. Onneks niilläkin on pienet punttarit :thumbs:
 
Eikös sellainenkin vähemmän tunnettu sairaus ole olemassa kuin ortoreksia? Jossa yritetään syödä aina liian tervellisesti ja lopulta mikään ruoka ei ole tarpeeksi terveellistä ja mitään ei voi syödä..
 
Back
Ylös Bottom