En sanoisi olevani varsinaisesti kohtalotoveri, enemmänkin alan ammatti-ihminen ja toisaalta näitä samoja piirteitä on helppo itsessään tunnistaa (väitän, että hyvin pitkälti jokaisen tässä nykyisen yhteiskunnan "oravanpyörässä" kulkevan ihmisen kohdalla on näin, jollei omaa hyvin omalaatuista ja harvinaista ajattelu/käsite-maailmaa ja/tai ole pitkään harjoittanut näitä asioita onnistuneesti). Suosittelen sinulle lämpimästi tätä ns. "mindfulness-touhua". On sinänsä hienoa, että ko.termin lanseerauksen ja asialla rahastamisen jälkeen pikkuhiljaa yhä useampi ihminen näitä taitoja harjoittaa ja sitä kautta elämänlaatuaan parantaa. Toisaalta kyseisen termin käyttö hyvin perustavanlaatuisessa psykologiassa on myös ongelmallista, sillä mindfulnesin myötä asiasta on tullut ehkä ällöttävänkin trendikäs osa populaarikulttuuria ja jo sanan mainitseminen saa monet kavahtamaan...ymmärrettävästi.
Mutta jos tämän yläpuolelle pystyy nousemaan, niin juurikin tällainen "hetkessä elämisen taito" ilman jatkuvaa miettimistä tulevaisuudesta on hyvin varma keino/tapa oppia hallitsemaan omaa elämää paremmin ja, noh, yksinkertaisesti elämään onnellisempaa elämää. Johtuen juurikin siitä, että näiden taitojen kehittymisen myötä pystyy elämään siinä yksittäisessä hetkessä miettimättä ensi viikkoon, huomiseen ja työpäivän jälkeiseen aikaan liittyviä asioita tai edes sitä, että "olisipa jo kahvitauko ja mitäs silloin söisi". Tämä ei siis tarkoita, etteikö sen päiväistä treeniä tai ensi kuun lomamatkaa SAISI ajatella, mutta sinun pitäisi nimenomaan itse saada päättää, että haluatko ajatella ko.asioita vai puskevatko ne vain väkisin mieleen.
Harva ihminen tätä edes ongelmaksi tunnistaa, sillä on niin normaaliksi muodostunut asia, että ajatukset pyörivät pääsääntöisesti aina tulevassa tai menneessä. Hyvä kollegani on onnistunut vuosien aikana (tai noh, jo parin vuosikymmenen) harjoittamaan kyseisiä taitoja niin hyvin, että esimerkiksi syödessään hän ei lue lehteä, katso tv:tä, eikä varsinkaan mieti mitään, vaan keskittyy jokaiseen suupalaan ja nauttii niistä (ts. on vain siinä hetkessä ja nauttii vain ruokailusta).
Näiden taitojen harjoittaminen vie aikaa ja vaatii työtä, mutta YKSIKÄÄN oma asiakkaani tai muuten tuntemani näitä taitoja oikeasti harjoittanut ihminen ei ole pettynyt. Ja sanotaan nyt vaikka näin, että mikäli näitä asioita harjoittelee ns.oikein, riittävän pitkään ja jaksaa ylläpitää näitä taitoja, niin ei ole oikeastaan edes mahdollista olla pettynyt, ero aiempaan on väistämättä niin drastinen. Itselläni on noin 15v hyvinkin aktiivinen kuntosalitausta ja monihan tietää (kuten myös minä), miten paskalta ja turhauttavalta elämä voi tuntua ja yleensä tuntuukin, jos joutuu vähänkään pidempään olemaan ei omasta tahdostaan treenaamatta. Oman kokemukseni mukaan olo on hyvinkin samanlainen, mutta vielä voimakkaampi, jos ne omat nykyään jo melko lyhyet meditaatioharjoitukset syystä tai toisesta jäävät pois ja tämä tietoisen läsnäolon korttitalo alkaa horjumaan sen seurauksena.
Eli summa summarum, olisin voinut vain suositella mindfulnesia, mutta halusin antaa jotain siihen tueksi, että saisin sinut oikeasti uskomaan, että kyse ei ole mistään ehkä tai mahdollisesti hyödyttävästä asiasta, vaan voin mennä takuuseen. Jos on jaksamista ja kiinnostusta oikeasti alkaa elämänlaatua parantamaan, niin voin suositella joitakin kirjoja. Itse käytän esimerkiksi omien asiakkaideni kanssa tuota mindfulnes-termiä hyvin harvoin ja harkitusti, niin voit uskoa, etten ole mikään sitä konseptia kulttimaisesti ylöspäin katsova henkilö. Mutta näin kun ulkopuoliselle neuvoo ilman omia harjoituksia ja materiaaleja, niin on vähän pakko lähteä ko.termin kautta, koska paras suomenkielinen kirjallisuus ja harjoitukset löytyy juurikin mindfulnes-termin alta.
Ja vielä lisäyksenä, että tuloksien huomaamiseen ei vaadita vuosikausien työtä, vaan jo kuukausitasolla yleensä saadaan selkeää kehitystä, jos vain jaksetaan ottaa asia tosissaan ja noudattaa jonkinlaista "treeniohjelmaa" sen perusymmärryksen kautta, johon näin ei oman asiakkaan kohdalla pitää juurikin suositella omatoimista lukemista. Mutta nuo tietyt teokset ovat melko helppolukuisia ja siedettävän pituisia sellaisia.
jopa useita päiviä. Liekö syy vai seuraus...
Kai se pitää loman jälkeen koittaa ottaa itestää niskasta kiinni 
