No en mäkään sais itteäni ikinä motivoitua tekeen oikeesti kovaa 3x10 vipunostoja, ei vaan pää kestäisi. Siksi en tee mitään _turhia_ isolaatioliikkeitä, ainoastaan tarpeellisia. Muutenkin keskityn vaan nostaan romumäärää niissä parissa pääliikkeessä (kyykky, mave, leuat, penkki, soutu, rinnalleveto) ja tykkään treenata matalilla toistomäärillä. Otetaan joku leukojenveto esimerkiksi, jaksan ehkä jonkun 12-14 leukaa mutta joku 2x10 tekee jo niin tuskaa kun ei meinaa pää kestää, mutta kuitnekin teen innolla jotain 2-6 toiston sarjoja 10-20 kilon lisäpainoilla, ja joku 8x3 kyykyssä ei missään vaiheessa tee henkisesti pahaa. Tosin olen nyt viime aikoina taas alkanut sisällyttään treeneihin enemmän noita "tuskallisia" settejä, ei viitsi koko aikaa vetää jotain 2-5 toistoväliä. :P Jotain kunnon jytää soimaan ja kauheella apinanraivolla jonkun 1-2 pitkää sarjaa jotain ilkeetä liikettä, kyl siittä tulee sitten hyvä olo jälkikäteen. Ja muutenkin pitää olla homma sillain selvillä että mitä tekee ja miksi tekee ennen kun oikeesti voi olla kunnolla motivoitunu. Mulla ainakin on aivan tajuton motivaatio isoissa pääliikkeissä kun on selkeesti omat rajat tiedossa ja kun yrittää puskea niitä rajoja niin huhhuh ei motivaatiosta ole mitään pulaa. :D Olipas taas sekava viesti, ehkä kuitenkin löydät jotain viisautta tästä, tai ehkä et.