Train without Pain!?

Liittynyt
14.3.2008
Viestejä
267
En ole oikein tyytyväinen kroppaani. Painoindexini on normaalin ja lievän lihavuuden rajamailla. Läski siis en ole mutta en omaa myöskään näkyvää lihasta. Olen täten päättänyt yrittää vähän fixata bodyani atleettisempaan suuntaan... Ehkä chicksitkin kiinnostusi enemmän jos olis sporttinen olemus!

Mun ongelma on varmaan monelle muillekkin tuttu, eli toleranssi siettää tuskaa on valitettavan alhainen. Tulee tuskanhiki päälle jo ajatuksesta, että rautaa pitäisi repiä hampaat irvessä tai itseasiassa jo siitä että pulssi nousisi hieman tavallista korkeammalle.

Haen sellaista treeniohjelmaa ja lihaskuntoliikkeitä jotka rasittavat mahdollisimman vähän kroppaa mutta tuottvat tuloksia tietyssä määrin. Mitään sikaniskaista härkämaista luukkia en edes halua, mutta sopisi saada yläkroppaan jonkin verran kiinteää lihaskudosta. Olkapäät, hauikset ja ojentajat kaipasivat kokoa ja myös selkä leveyttä.

Olen treenaillut sohvalla istuen käsipainoilla samalla telkkua tujottaen. Tämä on ihan miellyttävää eikä rasita liiaksi. Yhteen käsipainoon voin ladata 20 kiloon asti rautaa tai kahteen 15 kg.
Liikkeet mitä teen ovat hauiskääntö, ojentajapunnerrus niskan takaa ja viparit olkapäille.Kaikki suoritettuna istuen. Olen valinnut nämä liikkeet koska kohdistuvat vain pienelle alueelle. Inhoan kyykkyjä,punneruksia ja leukoja koska ne rasittavat laajalti monia lihassoluja samaan aikaan ja masokisti kun en ole niin mielummin deletoin ne veke treenisuunnitelmastani.

Hmmmm, mitä miellyttävän keveitä liikkeitä voisi käyttää ikään kuin kusettamaan kroppaa kasvattamaan siedettävästi lihasta?
Vinkkejä thanx!
 
No pain, no gain;) Menehän salille ja joku ota joku simppeli ohjelma minkä mukaan treenaat, sitten vielä oikeanlaista ruokaa alas niin pitäs tulla tulosta.
 
There's no easy way out.
NO PAIN NO GAIN (paitsi aloittelijalla)

Eli kyllä sä vähänmatkaa saat JOTAIN tuloksia aikaan kevyellä pumppailulla mut kyllä kipuun tottuu kun vaan vääntää. Ja kannattaa treenata koko kroppaa eikä pelkästään käsiä..

Kannattaa pitää safkapuoli plussalla niin saat kaiken irti kevyestä pumppailustas.

Mutta ei kyllä kevyellä treenailulla mitään rispektiä saa ;)

E: Janpa perkele ehti ensin
 
enemmänkin että "PAIN-NO GAIN". ei salitreeni tuota kipua, jos tuottaa niin sitten jokin on pahasti pielessä ja paikat hajoaa varmasti hyvinkin pian.
 
enemmänkin että "PAIN-NO GAIN". ei salitreeni tuota kipua, jos tuottaa niin sitten jokin on pahasti pielessä ja paikat hajoaa varmasti hyvinkin pian.

No miten sen naama irvessä treenaamisen sitten ottaa. En mä sitä kutitukseksikaan sanoisi ;)

Pitempien sarjojen poltteet "sattuu" eniten.

Mutta aina se "No pain, no gain" pitää jotenkin paikkansa kuitenkin :D
 
Alussa teet pienillä painoilla tekniikkanyhräystä koko kropalle. Ei oo raskasta ja tuskin tulee kovasti hikikään. Sitten kun olet oppinut tekniikat ja kunto on kasvanut jonkin verran, ei kovaa treenaaminen enää olekaan se vastenmielinen ajatus ;)

Btw: tosiaan kannattaa treenata KOKO KROPPAA, ei pelkästään jotan olkapäitä ja habaa, koska chicksit arvostaa enemmän sopusuhtaista kokonaisuutta, kuin jotain rhpeilua tai muuta vastaavaa...
 
En ole oikeen koskaan ymmärtänyt, mikä salilla sitä kipua tuottaa. Jos tämä olisi maratooni -foorumi niin ymmärtäisin sanonnan. Eihän salilla ole kyykkyä tehdessä kukaan läiskimässä piiskalla? Sali on enemmän henkinen kuin fyysinen asia.
 
Itelle vaikka jo 12x sarjat tuo sellasta kipua että ai että. Jonkun 6 sarjat ei lähellekkään... Kyykkääppä tiukka 20 toistoa, on aika kauheata:D
 
Joo, ihan totta että se ajatus hirveästä naamapunaisena pusaamisesta saattaa tuntua alussa aika inhottavalta. Mutta sitten kun salille menee, ja alkaa sujumaan salireeni kunnolla kun siellä vähän aikaa käy, niin se täysiä pusaaminen ei ole ollenkaan enää niin vastenmielistä... Ja olen ihan itse kokenut tämän kyllä.
 
siitä vaan pikkuhiljaa alat kunnolla treenaamaan ni kyl siihen tottuu tai alkaa jopa tykkäämään...itekki tykkään että huomaa tehneensä jotain
 
En ole oikeen koskaan ymmärtänyt, mikä salilla sitä kipua tuottaa.
Jos et ymmärrä, et ole ikinä edes treenannut kunnolla. Pitkää sarjaa niin kauan, että meinaa päästä itku, ja siihen vielä viisi toistoa lisää, niin sitten tiedät. Ja seuraavan päivän treenikipukin on kipua. Ja kivaa kipua onkin. Ite ainakin tykkään kun tuntee tehneensä jotain.
 
Jos et ymmärrä, et ole ikinä edes treenannut kunnolla. Pitkää sarjaa niin kauan, että meinaa päästä itku, ja siihen vielä viisi toistoa lisää, niin sitten tiedät. Ja seuraavan päivän treenikipukin on kipua. Ja kivaa kipua onkin. Ite ainakin tykkään kun tuntee tehneensä jotain.

Aivan, näin.
Se No pain, No gain on enemmän siellä korvien välissä, eli silloin kun alkaa poltteleen ja hapottaan niin jaksaa painaa vaan eikä lopeta kesken.
 
Itse ainakin miellän asian niin, että jos lihakset eivät ole seuraavana päivänä arat, punteilla suoritttu treeni on ollut tavoitteisiini nähden liian kevyt.

Tuo Mr.Refereen mainitsema jaksaminen menee jossain määrin samaan luokkaan, mutta se on tietysti nopeammin ilmenevää. Kestävyysurheilussa tuon huomaa kokemukseni mukaan erityisen hyvin. Jotkut hellittää ensimmäisen 30-60min jälkeen, ja osa ponnistelee tuosta alun tuskasta läpi. Kun tuosta pääsee ohi, alkaa kroppa toimia ihan yksinään ja esim pyöräillessä ja juostessa parin tunnin kohdalla tuntuu ikään kuin olisi vaan oman kroppansa kyydissä tekemättä mitään raskasta. Todella euforinen ja addiktoiva fiilis.
 
En ymmärrä kotona käsipainojen kanssa heilumista...

Ja jos lihakset ei tule kipeeks niin treeni on mennyt persiilleen...
 
Ja jos lihakset ei tule kipeeks niin treeni on mennyt persiilleen...
Toki pieni kipu on merkki siitä että tulipahan treenattua, mutta ei toi nyt mikään nyrkkisääntö ole. Mun on esimerkiksi hauiksia tosi vaikea saada tuntumaan seuraavana päivänä, mutta ei se treeni yhtään sen enempää vituiksi oo mennyt.

Ja taitaa tosiaan aika fantasiaa olla ketjun aloittajan "miellyttävän keveät liikkeet" kun perusidea treenissä kuitenkin on saada lihakselle rasitusta. Mua miellyttää lähinnä treenin jälkeen kun on onnistuneesti jaksanut piiskata itseänä.
 
Yksijakoisella jumpatessa alku shokin jälkeen ei paljoa paikat ole kipuilleet. Pitkissä sarjoilla saattaa vähän maitohapot tuntua, selkäliikkeissä varsinkin, vaikkei lähellekkään failurea vedä.

3 jakoisella, tiukasti loppuun sarjat tyyliin, salilla ei satu mutta seuraavana päivänä senkin edestä. Ruman näköisesti joutuu irvistämään ja naamakin on punainen.

Eli ei voi auttaa, kipua itse ei ole viime aikoina tuntenut mutta valitettavasti pulssin on kohottava, jopa hiki voi tulla ja mikä kauheinta voi joutua irvistämään naama punaisena :)
 
Haen sellaista treeniohjelmaa ja lihaskuntoliikkeitä jotka rasittavat mahdollisimman vähän kroppaa mutta tuottvat tuloksia tietyssä määrin. Mitään sikaniskaista härkämaista luukkia en edes halua, mutta sopisi saada yläkroppaan jonkin verran kiinteää lihaskudosta. Olkapäät, hauikset ja ojentajat kaipasivat kokoa ja myös selkä leveyttä.

Ymmärrän yskän. Useimmat meistä haluavat päästä mahdollisimman vähällä vaivalla ja hiellä tavoitteisiimme.
Eikä kaikkia välttämättä nappaa kuntoilu elämäntapana tai sopusuhtaisen lihaksikas vartalo.
Valitettavasti koko lihaskasvun mekanismi perustuu lihasten rasittamiseen kapasiteetin rajoilla tiuhaan. Eli pelkällä kevyellä pumppailulla sillointällöin on hyvin vaikea saada näkyviä tuloksia aikaiseksi. Helposti menee turhaksi työksi.

Mitenkäs olisi tällainen ratkaisu: Menet ihan oikealle salille, mutta pidät treenit niin lyhyinä ja kompakteina ettet ehdi hikoilla, hengästyä ja rasittua.
Teet vaikkapa vain 2 kovaa ja isoa liikettä (kulmasoutu, penkkipunnerrus, kyykky, pystypunnerrus, maastaveto, leaunveto...) kolmella sarjalla per liike. Ja tällaisen heität vaikka aluksi vain 2 kertaa viikossa. Aikaa tuohon ei pitäisi kulua 15 minuuttia kauempaa taukoineen, joten ei varmasti ole hirveän suuri kynnys hoitaa äkkiä pois alta tuommonen suurempi, mutta erittäin lyhytkestoinen rasitus.

Ideana tässä on että vähempi on enemmän. Sen hetkenajan teet ehkä kovemmin töitä kuin tunnin sohvalla joka päivä hauista pumppaillessa, mutta toisaalta taas treeniaika on todella lyhyt, treenejä on harvakseltaan ja tulokset tulevat olemaan paljon paremmat.
 
Joillakin näyttää olevan ymmärrystä ja sääliä. Yleensä en oikeen jaksa puuttua tämmösiin tapauksiin, mutta kai tässä täytyy jotain sanoa... tuliko jotenkin puskan takaa että tavoitteiden saavuttaminen ei aina ole helppoa, ja että töitä täytyy tehdä? Olisi täysin eri asia jos tulisit tänne ja sanoisit ettet tietä urheilusta yhtään mitään, mutta olet kyllä halukas oppimaan.

Vai että kipukynnys valitettavan alhaalla... ootko sä vittu nyt ihan tosissas?
 
Back
Ylös Bottom