- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
Kieltämättä tuossa on totuudensiementäkin 
http://www.pirkanmaansanomat.fi/kolumnit/vain-yhden-piparin-tahden
Vain yhden piparin tähden
Vihaan matkustelua. Silti istun lentokoneessa. Selaan Blue Wings -lehden englanninkielistä versiota, jossa tekopirteä kokoomuslainen kertoo maratonharrastuksestaan ja siitä, kuinka maratonille valmistaudutaan. Alkaa ahdistaa. Sliipatun pukumiehen kirjoitus tuntuu piruilulta. Aivan kuin kuka tahansa meistä voisi muka juosta maratonin.
Seuraavassa jutussa Umayya Abu-Hanna kehuskelee kuinka idyllistä on istua jonkun perkeleen puun alla jossain ulkomailla ja nauttia jotain juomaa, jolla on eksoottinen nimi, vaikka se pelkkää maitokahvia onkin. Mitä idyllistä siinä on? Maitokahvi maistuu maitokahvilta, juot sitä sitten puun alla jossain ulkomailla tai suomalaisessa keskiolutkuppilassa.
Vai maistuuko? Ulkomailla elämyksiä haetaan raivokkaasti arkisimmistakin asioista. Aamiaisen nauttiminen Venetsian turistiruuhkassa on juhlallisempaa kuin lappeenrantalaisessa kahviossa. Kynttiläillallinen Pariisissa toimii aina paremmin kuin kynttiläillallinen Forssassa. Ulkomailla suomalainen mies on valmis lähtemään jopa päiväkävelylle vaimonsa kanssa, vaikka kotisuomessa hän tekee sen vain ase ohimollaan, jos silloinkaan.
Miksi on näin? Ja miksi minä olen myynyt lapseni romaneille ja istun nyt naiseni kanssa lentokoneessa? Syy on yksinkertainen, suorastaan ilmeinen. Se on juuri se nainen. Tai tarkemmin sanottuna pipari.
Vuosia kestäneiden kenttätutkimusteni aikana olen huomannut, että ajoittainen arjesta irtautuminen tarkoittaa piparin saantia. Matkalle kannattaa lähteä jo puhtaasti sen takia. Se vaiva, että kuuntelet naisesi innostuneita matkasuunnitelmia, pakkaat tavarasi ja lähdet hänen kanssaan matkaan, palkitaan ruhtinaallisesti hotellihuoneessa iltojen hämärtyessä. Ja aamuisin. Ja päivisin ennen päiväunia.
Näin ei ole kotona. Jos joku niin väittää, hän valehtelee. Suhteen alkuvaiheessa jatkuva hydrauliikka on arkipäivää, mutta vuosien jälkeen mäntä ei enää liiku sylinterissä. Mutta reissussa nunnasta tulee taas vamppi, joka iskee virtaa pamppuun ja pian räpylä napsii koppeja ykköspesällä, ehkä jopa kakkosellakin, niin paljon, ettei miehelle maistu pipari vielä joulunakaan.
Matkustelun etuudet eivät pääty tähän. Reissaaminen sallii miehelle myös normaalia runsaamman kaljottelun. Nainen katselee tissuttelua läpi sormien ja myös tällainen vahvan työmoraalin omaava rokin sekatyöläinen sallii itselleen pienen loman arkipäivän tylsästä absolutismista.
Näiden syiden takia istun taas lentokoneessa. Kone laskeutuu pian ja tuskin maltan odottaa, että pääsemme hotellihuoneeseen. Aion antaa tuolle vieressä istuvalle mammalle kunnon kyydit.
Paremmat kuin tämä kone antaa.
- Jouni Hynynen
http://www.pirkanmaansanomat.fi/kolumnit/vain-yhden-piparin-tahden
