Pulp Fiction
Minusta eräs mieleenpainuvimmista elokuvista on Pulp Fiction jossa pyritään kuvaaman maailman sairauttaa erikoisella tarinalla, joka on kuvausteknisesti järjestetty ikäänkuin aikajanalla epäjärjestykseen. Heti elokuvan alkukohtauksessa esitetään mielenkiintoinen teoria pankkiryöstöstä, pelkkää kännykkää hyväsikäyttäen. Seuraavassa kohtauksessa huvittavan näköiset Samuel ja John käyvät tyynen viileää keskustelu hampurilaisista, vaikka ovatkin matkalla tappamaan ryhmää nuorukaisia. Samuelin paheksuva kommentti Marselluksen ikkunasta ulos heittämästä Samoalaisesta työntekijästään, jonka ainoa virhe oli että hän oli erehtynyt koskemaan Marselluksen vaimon jalkoja, saa aikaan hielenkiintoisen keskustelun. Samuelin kommentti meni muistikuvani mukaan jotenkin näin: Jätkä heitettiin ikkunasta ulos, alla oli kasvihuone, naapuri putosi tämän läpi ja on ollut sen jälkeen jokseenkin puherajoitteinen, se ei ole oikein. Mielestäni suorastaan nerokas on elokuvassa kuvattu Marsellus, jonkinlainen rikollispomo. Marsellus kuvataan alkuleffan ajan aina takaapäin, jolloin hänen takaraivossaan oleva laastari herättää katsojassa raskasta pohdiskelua, kuinka vitussa voi kaverilla olla laastari takaraivossa. Osansa elokuvassa saavat myös rankasti seksuaalisesti kieroutuneet juntit. Marselluksen raiskaaminen, sekä kopista kaivettu nahkaan puettu friikki, herättivät heti pintaan fiiliksen et tämmöstä ei oo aikasemmin kukaan muu tehny. Marsellusta paaksattaessa kuuluneet "JIIIHAAA" huudotkin jotenkin lisäsivät koomista vaikutusta homaan. Vain Tarantino pystyy repäsee jotakin tälläistä.