Olin ahkera piensijoittaja viime vuoden maaliskuuhun asti. Joka tilistä, mikä tuli, panin osan sivuun. 4 kk:n - 6 kk:n välein ostin osakkeita. Pienen summan laitoin rahastoihin (tekno ja euro50 indeksirahasto) kuukausittain. Sijoittaminen alkoi vuonna 2001 kun alkoi olla kunnollisia tuloja. Sijoitusstrategiani on ollut hyvin yksinkertainen, sellaisen voi omaksua kuka tahansa. Ei tarvitse olla kauppatieteen maisteri, niin kuin allekirjoittanut. Sijoitin vakavaraisiin kotimaisiin yhtiöihin. UPM:ää, Metsoa, Tietoenaattoria, Rakentajan konevuokraamoa, Keskoa, Finnairia jne. Eli nämä on niita "turvallisia" sijoituskohteita. Riskikohteisiin olen sijoittanut rahastojen kautta.
Sijoitusstrategia on osta ja unohda. En ole myynyt yhtään osaketta. Jos joku syöksyy alas, tulee se sieltä joskus ylös. Jos tapahtuu Enronit, niin se kuuluu pelin henkeen. Ostostrategiana on, että osta kun näyttää huonolta. Kun vakavaraisella yhtiöllä menee päin persettä, kannattaa sitä ostaa. En edes seuraa markkinoita, katson uutiset ja koitan hyödyntää selkeät signaalit. Finnairia ostin syyskuun 11. päivä 2001 hintaan 3,59 EUR / osake. Tänään osakkeen hinta on 7,10 EUR. Koko osakesalkkuni on siis ilman "aktiivista hoitoa" tänään 58% plussalla. Sijoitusrahastot ovat samaan aikaan olleet huippuammattilaisen hoidossa (joka on kuukausittain rapsassut hommistaan myös palkkion), ja ovat tällä hetkellä noin 7% miinuksella.
Tämän arvonnousun lisäksi on tullut mukavasti osinkotuloja vuosittain. Olivat viimevuoteen asti vielä verovapaita. Perusteollisuudessa on se hyvä puoli, että vaikka osakkeen hinta ei heilahda vauhdilla ylös, ei se myöskään heilahda alas ja osingot ovat aina kohtuuhyviä. Ne tulevat kuin Manulle illallinen.
Jos nyt olet tänne asti jaksanut lukea, varmaan ihmettelet, että miksi kirjoitin alussa, että olen ollut innokas piensijoittaja viime vuoden maaliskuuhun asti - miksi en ole enää. Selitys on se, että järki on jäänyt vähemmälle ja tunneasiat korostuneet. On hankittu kalliinpuoleinan asunto vaimon kanssa. Lyhennämme sitä ehkä enemmin kuin olisi järkevää nykyisen korkotason vallitessa. Kannattaisi ehkä lyhentää vähemmin ja sijoittaa osa. Toisaalta, onhan velanotto käänteistä sijoittamista. Velasta vaan täyty maksaa korko, joka syö sijoituksen arvonnousua. Jotenkin se vaan "tuntuu" turvallisemmalta, että pääsisi veloista aikaisemmin eroon. Lisäksi sitä näin vähän yli kolmekymppisenä on alkanut ajatella, että jos vain säästää ja säästää ja odottaa eläkepäiviä, voi hyvin käydä niin kuin isäukolle, että 50 vuotiaana kun on raha-asiat puidelissa, niin potkaisee tyhjää. Ei päässyt Ukko liikaa nauttimaan säästöistään.
Täällä ollaan vaan kerran, täällä mutapallolla, ja joka päivä pitäisi pystyä olemaan onnellinen. Eli kannattaa sijoittaa ja säästää, mutta kannattaa tehdä se niin maltillisesti että elämästä voi myös nauttia...harrastaa kehonrakennusta...tai tehdä jotain muuta mukavaa.
Siihen asti, kun varallisuutta on kertynyt tarpeeksi, on pakko tienata. Sopivasti kun säästää ja säästönsä sijoittaa, ja suhtautuu sijoitettuun rahaan ikään kuin "menetettyyn rahaan" on parin kymmenen vuoden päästä mukava potti odottamassa. Yllättävän pienilläkin säästösummilla.