The top 10 guitar solos

toolate sanoi:
Kirk Hammettia ei nyt kukaan pysty tosissaan pitämään edes 100 parhaimman kitaristin listalla.


Samaa mieltä toolaten kanssa. Kyllä Metallicasta ennemmin on nostettava Hetfield esille. Jamesilta ne dempit on opeteltu niiiin monessa bändissä, että alta pois. Jamesi on ehdottomasti kärkinimi, ja sellanen trässinsoiton Muhammedi, että jos keskustelu viedään pois pelkästä sooloilusta niin Jamesi on nostettava ihan kärkijoukkoon.

Ja Randy Rhoadsia ei tosiaan saa unohtaa, vaikka ehtikin vaikuttaa niin vähän aikaa.Jo yksin Crazy Train tekee miehestä legendan(ja tietty pienkoneella oman keikkabussin kylkeen mäjäyttäminen on, no, todella legendaarista..). Rest in peace Randy.


Kotimaisista pitänee vielä mainita Heikki Silvennoinen? Oli ainakin aikoinaan todella kovan kepittäjän maineessa, ja todella monipuolinen soittaja.
 
Itsekin kitaraa soittavana junttina arvostan sooloilussa tyylitajua, en pelkkää tekniikkaa, sweeppejä ja skaalajuoksutuksia. Esimerkiksi Wylden ja Laihon sooloista en saa mitään irti. Alle olen listannut muutaman hurjan kaverin

- Marty Friedman (Megadeth): Martylla on/oli tapana säveltää osa soitostaan ensin hyräilemällä ja sitten vasta soittamalla. Itämaista musiikkia tuntevana jamppana hän pystyi liittämään eksoottisia aineksia melodisiin sooloihinsa.
- Ron Thal (Bumblefoot): Käsittämätön jätkä. Soittelee Vigierin nauhattomilla kitaroilla ja saa kitaroistaan aikaan aivan tajutonta kamaa.
- Steve Vai: Tarvitseeko edes perustella? Monessa liemessä keitetty Steve pystyy soittamaan mitä tahansa.
- Mattias IA Eklundh (Freak Kitchen): Svenssonit ne vaan osaa. Mattias näyttää huiluääni- ja kampitekniikoillaan mistä kanaeläimet kusee. Särön lisäksi hän ei edes käytä mitään efektejä, paitsi joskus harvoin wah wahia.
- Angus Young (AC/DC): Vähän nuotteja, paljon asiaa. Blues-soolot toimivat hard rockissa paremmin kuin hyvin. Ahh!!
- Roy Z: Bruce Dickinsonin soololevyillä Roy soittaa ehkä kliseisiä, mutta maukkaita soolopätkiä. Niistä huomaa että ne on tehty palvelemaan tiettyä biisiä ja muodostavat kappaleen kliimaksin.
- Nuno Bettencourt (Extreme): Nuno ei ehkä ole koskaan ollut se teknisin kaveri (vaikka tekninen onkin), mutta tyylitaju on omaa luokkaansa. Funk-elementit pinnassa ja hyvin groovaa.
- Paul Gilbert (Racer X, Mr Big): Upea jätkä. Soittaa mitä tahansa übernopeista string-skippingeistä mehevän melodiseen fiilistelyyn, ja tyylillä.
- Alex Skolnick (Testament) Jazz-mies hevibändissä. Melodian- ja rytmitaju kohdallaan.
 
Suomen kovimmat hevisooloilijat ovat mun mielestäni Twilightning-kaksikko Wille Wallenius ja Tommi Sartanen. Soittavat melodiantajullaan ja monipuolisuudellaa Bodomin suohon vaikka kädet sidottuina.
 
Pistetäänpä muutamia nimiä joita en pikaisesti luettuna ole nähnyt vielä mainittavan:

- David Gilmour on kyllä mies jota ei voi koskaan unohtaa sooloista puhuttaessa. Ei ainoastaan soitto vaan myös soundi on enemmän kuin loistavaa.

- Doug Aldrich: Tekee komeaa jälkeä Dion ja Whitesnaken sooloja soittaessaankin, mutta ne parhaat soolot löytyvät kyllä omista projekteista. Burning Rainin levyiltä löytyy maukkaita sooloja iskelmäsooloista pikatilutukseen. Myös yksi niitä harvoja kavereita jonka versiossa Randy Rhoadsin soolosta on jotain ajatusta.

- Stevie Ray Vaughan ei kaivanne esittelyä.

- John Jorgensen: Kannattaa etsiä Hellecastersien biisi Son becames father. Tyylitajua niin soitossa kuin soundissakin, sitä paljon puhuttua putkivahvistimen soundia.

- Vivian Cambell, aina vanhoja Dion biisejä kuunnellessa kiinnittyy huomio harvinaiseen tyylitajuun metallimusiikin piirissä. Suorituskitarointia ei ole ja kaikki nuotit on harkittu. Tokihan sitä tiluakin on seassa, mutta homma ei tosiaankaan perustu siihen.
 
Billy Duffyn soolo biisissä Rise, siinä on munaa enemmän kuin pornostara Houstonissa gangbang-enntäyksen rikkomisen aikoihin.

Bändi siis The Cult ja levy Beyond Good And Evil.
 
Petri Walli, Davin Gilmour, Stevie Ray Vaughan. Kaikilta löytyy soitosta luonnetta, tunnetta ja taitoa. Mahtavaa.

Zakk Wylde pieksee asenteella Petruccit, Satrianit ja Malmsteenit mennen tullen. Käsittämättömän lahjakas ja monipuolinen kaveri on kyseessä vaikka moni pitää soittoa pelkkänä pentatonisen älyttömänä tiluttamisena. Oikeasti hyviä sooloja löytyy monipuoliselta uralta paljon.
 
Mikäs sen parempaa kun kitarasoolo joka saa kylmänväreet menemään selkäpiissä...

A.V. Yrjänän sanoin heidän rehellisin ja häpeilemättömin kitarasoolo on kappaleessa mihin paha haudataan (muistaakseni nimi oli tämä...). Enkä tosiaan voi olla erimieltä. Niin perussoolo kuin vain perussoolo voi olla, mutta niin sopii kuin nyrkki silmään.

Blackmore on täällä jo monasti mainittu ja syystäkin. Ehkä yksi parhaista hänen sooloistaan on made in japan albumilla oleva child in time kappaleessa oleva soolo. Loppupuolella jo kuullostaa aivan siltä kuin kielet leikkaisivat sormenpäitä irti.

David Gilmourin kanssa sanoilla jalanjäljillä on myös ollut Porcuprine Treen Steve Wilson. Esim Radioactive toy alkuvuosilta. Huh. Sillä miehellä on kyllä musiikin suhteen tyylitajua.
 
Evil Joe sanoi:
Itsekin kitaraa soittavana junttina arvostan sooloilussa tyylitajua, en pelkkää tekniikkaa, sweeppejä ja skaalajuoksutuksia. Esimerkiksi Wylden ja Laihon sooloista en saa mitään irti. Alle olen listannut muutaman hurjan kaverin

- Marty Friedman (Megadeth): Martylla on/oli tapana säveltää osa soitostaan ensin hyräilemällä ja sitten vasta soittamalla. Itämaista musiikkia tuntevana jamppana hän pystyi liittämään eksoottisia aineksia melodisiin sooloihinsa.
- Ron Thal (Bumblefoot): Käsittämätön jätkä. Soittelee Vigierin nauhattomilla kitaroilla ja saa kitaroistaan aikaan aivan tajutonta kamaa.
- Steve Vai: Tarvitseeko edes perustella? Monessa liemessä keitetty Steve pystyy soittamaan mitä tahansa.
- Mattias IA Eklundh (Freak Kitchen): Svenssonit ne vaan osaa. Mattias näyttää huiluääni- ja kampitekniikoillaan mistä kanaeläimet kusee. Särön lisäksi hän ei edes käytä mitään efektejä, paitsi joskus harvoin wah wahia.
- Angus Young (AC/DC): Vähän nuotteja, paljon asiaa. Blues-soolot toimivat hard rockissa paremmin kuin hyvin. Ahh!!
- Roy Z: Bruce Dickinsonin soololevyillä Roy soittaa ehkä kliseisiä, mutta maukkaita soolopätkiä. Niistä huomaa että ne on tehty palvelemaan tiettyä biisiä ja muodostavat kappaleen kliimaksin.
- Nuno Bettencourt (Extreme): Nuno ei ehkä ole koskaan ollut se teknisin kaveri (vaikka tekninen onkin), mutta tyylitaju on omaa luokkaansa. Funk-elementit pinnassa ja hyvin groovaa.
- Paul Gilbert (Racer X, Mr Big): Upea jätkä. Soittaa mitä tahansa übernopeista string-skippingeistä mehevän melodiseen fiilistelyyn, ja tyylillä.
- Alex Skolnick (Testament) Jazz-mies hevibändissä. Melodian- ja rytmitaju kohdallaan.

Tässä oli kyllä oikein hyvä lista. Erityisesti Friedman, Thal, Vai, Eklundh ja Bettencourt. Lisäisin vielä ainakin Brett Garsedin.
 
Heavy-rock sanoi:
A.V. Yrjänän sanoin heidän rehellisin ja häpeilemättömin kitarasoolo on kappaleessa mihin paha haudataan (muistaakseni nimi oli tämä...). Enkä tosiaan voi olla erimieltä. Niin perussoolo kuin vain perussoolo voi olla, mutta niin sopii kuin nyrkki silmään.

Minne paha haudattiin :)
 
Pain sanoi:
Samaa mieltä toolaten kanssa. Kyllä Metallicasta ennemmin on nostettava Hetfield esille. Jamesilta ne dempit on opeteltu niiiin monessa bändissä, että alta pois. Jamesi on ehdottomasti kärkinimi, ja sellanen trässinsoiton Muhammedi, että jos keskustelu viedään pois pelkästä sooloilusta niin Jamesi on nostettava ihan kärkijoukkoon.

Ööh... Kyllähän ne Hetfieldin riffit ihan iskeviä on, mutta ei niiden soitossa kovin paljoa taitoa tarvita. Hammett soittaa suurimman osan Metallican sooloista, Hetfield vain soitteleep niitä riffejä taustalla. En nyt mitenkään disauta Hetfieldiä, mutta usein vaan tuntuu että Hetfieldin soittotaitoja arvostetaan vähän liikaa, koska hän on Metallican "keulakuva". Pitää toki antaa krediittiä siitä, että laulaa ja soittaa samalla, mutta esim. Laihokin tekee samaa ja mielestäni paljon paremmin ;) .

Ja mitä tuohon Latvala - Laiho vertailuun tulee, niin pitää siinäkin muistaa, että Laihon pitää keskittyä soittaessaan myös lauluun. Itse ainakin arvostan enemmän Laihoa, tosin tässä voi olla kyseessä sama asia mitä kritisoin ylemmässä kappaleessani :nolo:
 
PeKsE sanoi:
Ööh... Kyllähän ne Hetfieldin riffit ihan iskeviä on, mutta ei niiden soitossa kovin paljoa taitoa tarvita. Hammett soittaa suurimman osan Metallican sooloista, Hetfield vain soitteleep niitä riffejä taustalla. En nyt mitenkään disauta Hetfieldiä, mutta usein vaan tuntuu että Hetfieldin soittotaitoja arvostetaan vähän liikaa, koska hän on Metallican "keulakuva". Pitää toki antaa krediittiä siitä, että laulaa ja soittaa samalla, mutta esim. Laihokin tekee samaa ja mielestäni paljon paremmin ;) .

Ja mitä tuohon Latvala - Laiho vertailuun tulee, niin pitää siinäkin muistaa, että Laihon pitää keskittyä soittaessaan myös lauluun. Itse ainakin arvostan enemmän Laihoa, tosin tässä voi olla kyseessä sama asia mitä kritisoin ylemmässä kappaleessani :nolo:

ai ei muka vaadi taitoa soittaa jamesin riffejä..., soitat siis itse kitaraa? voitko sanoa että pystyt soittamaan vaikkapa biisit blackened, battery ja master of puppets.. ja tiukan kuuloisesti, downstrokella (battery erikseen, rikkoo jo fysiikan rajoja, jos pelkillä alaspäiniskuilla soittas)ja taimissa... ja tosta laihosta... ei se mitään kauheita kuvioita laulun aikana kyllä vedä, komppaa vaan, soolot on sit erikseen, siis niistä ainakin oletan että puhutaan..

ja jos pystyy musiikilla menestymään yhtä hyvin kuin metallica niin kyllä se arvostus on ihan paikallaan, ei ne mitään turhia jätkiä soittamaan ole, siis kun sanoit:"mutta usein vaan tuntuu että Hetfieldin soittotaitoja arvostetaan vähän liikaa, koska hän on Metallican "keulakuva" - mitä tohon nyt sanoisi...*lyö päätä seinään*
 
Itselläni on kovasti tuolla metallipuolella. En nyt jaksa jauhaa näistä pleku kädessä syntyneistä tyypeistä linjaa Michael Angelo - Yngwie jne...
Top kymppiä on hankala sanoa, mutta mainitaan eräitä kitaristeja ja eräitä kappaleita. Ei sitten ole missään järjestyksessä.

Eternal Tears of Sorrow - mm. Kappaleissa Blood of Faith Stains My Hands, Aeon ja Heart of Wilderness -nimisissä kappaleissa on varsin mehukkaat soolot. The River Flows Frozenissa on todella tunnelmallinen soolo akustisella. Ylipäätään kaikki bändin soolot.

Sinergy - Passage to the Fourth World. Siinä on vain jotain, joka iskee helvetin syvälle.

Ensiferum - Useimmat soolot, muiden yli nousee Into Battle.

HammerFall - Useimmat soolot, muiden ylitse nousee ehkäpä At the End of Rainbow:n soolo, vaikka sen soittaakin vieraileva William Tsamis.

Immortal - Ne harvat soolot mitä on. Sons of Northern Darkness:ssa on melko mehukas soolo :D

Petri Walli / Kingston Wall: Ehkä ainut ei-metallikitaristi, joka on mielestäni loistava. Todella tunteikasta soittoa.

Luca Turilli / Rhapsody : Tekninen soittaja enimäkseen.

Tuossapa noita mitä tuli ensiksi mieleen. Varmaan satoja voisi mainita, mutta taidan säästää pakkislaiset tällä kertaa.
 
zonska sanoi:
ai ei muka vaadi taitoa soittaa jamesin riffejä..., soitat siis itse kitaraa? voitko sanoa että pystyt soittamaan vaikkapa biisit blackened, battery ja master of puppets.. ja tiukan kuuloisesti, downstrokella (battery erikseen, rikkoo jo fysiikan rajoja, jos pelkillä alaspäiniskuilla soittas)ja taimissa... ja tosta laihosta... ei se mitään kauheita kuvioita laulun aikana kyllä vedä, komppaa vaan, soolot on sit erikseen, siis niistä ainakin oletan että puhutaan..

ja jos pystyy musiikilla menestymään yhtä hyvin kuin metallica niin kyllä se arvostus on ihan paikallaan, ei ne mitään turhia jätkiä soittamaan ole, siis kun sanoit:"mutta usein vaan tuntuu että Hetfieldin soittotaitoja arvostetaan vähän liikaa, koska hän on Metallican "keulakuva" - mitä tohon nyt sanoisi...*lyö päätä seinään*

Olen itse vasta aloittanut kitaran soiton, mutta esim. kaverini joka on soittanut kitaraa 1,5v vuotta osaa jo Stairway to Heavenin joka on ehkä "hieman" noita mainitsemiasi kappaleita vaikeampi. Kyllähän nuo kyseiset kappaleet jonkin verran taitoa vaativat, mutta kyllä ne parin kuukauden opettelulla saa soitettua toisin kuin esim. Dire Straitsin jotkut kappaleet. Otetaan vaikkapa Sultans Of Swingin "vaikein" riffi ja verrataan sitä Batteryn "vaikeimpaan":

Sultans Of Swing:
e-------------------------------------------------------------------
B---6-5-3---6--6p5-x-5-------10-8-8-8--6-5-3--6--6p5-x-5------------
G---5-5-3---5-5----x-5--5s10-10-----9--5-5-3--5-5----x-5----------5-
D---7-5-3---7--7p5-x-5-----------------7-5-3--7--7p5-x-5-------5h7--
A---------------------------------------------------------x-5s7-----
E-------------------------------------------------------------------
Blackened:
e|------------3-5---------3--5----|---------3-5----------5-3--|
B|----------x-3-5--3------3--5-5--|-(5)---x-3-5-5--3-(3)-5-3--|
G|--------x-x------5-----------5--|-(5)-x-x-----5--4-(4)------|
D|--------x-----------------------|-----x---------------------|
A|--------------------------------|---------------------------|
E|--------------------------------|---------------------------|
Täytyy myös muistaa, että suurin osa Metallican kappaleista on soitettu melkein puolet hitaammalla tempolla kuin Diren.
Kerro toki, jos löydät Batterysta jonkin vaikeamman kohdan (lukuunottamatta sooloa) niin vertailen niitä ilomielin. Sitä en edes ymmärrä miksi Hetfieldin pitää soittaa pelkästään alas-tekniikalla. Jos hän soittaisi alas-ylös niin ei tarvitsisi näitä "fysiikan lakeja" rikkoa. Ja jottei tule väärinkäsitystä, niin pidän itsekin Metallican musiikista ja mielestäni Metallican kappaleiden riffit ovat yksinkertaisen nerokkaita ja iskeviä, mutta ei se tee niistä vaikeita soittaa.
Nämä kaikki ovat vain mielipiteitä, älä vedä turhaan herneitä nenään, perustele kantasi asiallisesti niin vastaan niihin vielä uudestaan :piis:
 
Ihan typerää vertailua alkaa joitain tabulaattoreita esittelemään. Nuoki tabut on otettu netistä ja eivät edes (todennäköisesti) täsmää siihen mitä tyypit oikeasti soittavat. Mulle on ihan sama miltä nuotit näyttävät ja kuinka vaikeata se soitanta on. Itse siitä soitannasta kuulee onko siinä tunnetta mukana. Eniten vittuttaa juuri sellainen tekninen räpeltäminen missä nuotit kyllä osuvat kohdalleen, mutta siihen se sitten jääkin. Niin ja stairway to heavenin soittaminen kitaralla ei nyt hankalaa ole kenellekkään joka osaa jotenkin kitaralla soittaa. Se nyt vaan sattuu kuulostamaan ihan paskalta kun suurin osa soittajista sitä soittaa vrt. Page.
 
Ööh... Kyllähän ne Hetfieldin riffit ihan iskeviä on, mutta ei niiden soitossa kovin paljoa taitoa tarvita.

No Voehan lärsäke! Kyllähn Hetfieldi kuuluu ehdottomasti parhaimpiin komppikitaristeihin ever! Aina vaan kaikki haluu olla niin yybernopee tiluttaja, mut sitte ei osata kompata perseen vertaa. Zeims Hetfiöldi osaa hommansa.
Toisaalta Threadis onki kyse sooloilusta, mut silti särhti väite korvaan.

Täytyy myös muistaa, että suurin osa Metallican kappaleista on soitettu melkein puolet hitaammalla tempolla kuin Diren.
Liekköhän?

Sitä en edes ymmärrä miksi Hetfieldin pitää soittaa pelkästään alas-tekniikalla. Jos hän soittaisi alas-ylös niin ei tarvitsisi näitä "fysiikan lakeja" rikkoa.
No kato se on se tatsi millä soitetaan...Ei soitto kuulosta miltään jos siinä ei oo munaa. Turha kaikkea on kirjasta lukea miten joku kannattaa parhaiten tehdä. Dimebagin sanoin : "Vain paskat kitaristit soittaa down - up strokeilla"
Kyllä Zeimskin soittaa down - upeilla, mut sille sopii ko nyrkki naamaan down tyyli.

PS. Stairway to heaven ei kyllä oo kovinkaan vaikea biisi, eikä oikeastaan ole yhtään vaikeampaa soittaa kuin Metallican biisit. Ja voin sanoa että alottelija ei varmasti osaa edes parin kk harjottelun jälkeen soittaa "hyvin" niin Mtallican kuin Zeppelininkään biisejä.

edit. Tykkään siis kummastakin bändistä. Ja voin tuon viimeisen väitteeni sanoa 11 vuoden soittokokemuksella.
 
Öh,mä en ole kyllä mikään musikaalinen lahjakkuus,joten saatan olla väärässä,mutta...

Tuo sinun battery riffiähän ei soiteta tuollain ja sehän kohta on muutenkin biisin helpoin kohta.Monet lesoo netisää kuinka osaavat soittaa kaikki metallican biisit ja manaa kuinka helppoja ne ovat,noh haluaisin nähdä ne soittamassa orkesterin kanssa,jossa varmasti suurimalla osalla tulee itku kurkkuun,saati sitten seisovilteen lavalla.Itsekkin luulin osaavani soittaa Seek and destroyerin kunnes piti soittaa rumpujen kanssa.

Ja mitä tuohon downstrokeen tulee niin olen ymmärtänyt,että ihmiset soittaa sillain,koska se kuulostaa paremmalta?

Teknisyys ei ole mitään.Naapurin nörtti voi olla parempi soittaa teknisesti kuin Hammet,mutta pystyykö hän luomaan samanlaisia sooloja,jolla on muuten metallin parhaimmat soolot mielestäni.Kaikki nämä yngviet ja petruccit jotka runkkaa niitä kitaroita on ihan pellejä.

EDIT.ja ihan vitun tyhmää verrata noita nuotteja.
 
Kitarasoolot on enimmäkseen turhia, paitsi Allan Holdsworthin vetämät. Lukatherillakin on joskus ideaa mukana.
 
Back
Ylös Bottom