Matkakertomus
Tässä lyhesti matkapäiväkirjan merkintöjä Thaimaan reissulta, jossa tuli oltua ensin Bangkokissa 6 päivää ja sen jälkeen kiersin Helgan kanssa Andamaanienmeren saaria aina Malesian rajalle asti. Alkumatkasta kärsin heti perinteisen turistitaudin ja kamerakin lopetti toimintansa kun reissua oli kaksi saarta vielä käymättä. Miinuksia ei siis juurikaan kertynyt (joskin käymättä jäänyt tissibaari kieltämättä hieman kaihertaa mieltä) ja hienon matkan jälkeen paluu Suomeen on tuntunut perin ankealta. Suunnittelenkin kovasti paluuta Thaimaahan, sillä ennakkoluuloistani huolimatta ihastuin paikkaan ihan täysin. Etenkin Lanta ja paikallinen eläinsuojelujärjestö Animal welfare kiinnostaisi (
http://www.lantaanimalwelfare.com/), Phi Phin kissoja tuli Helin kanssa loppumatkasta ruokittua kymmenkunta. Jalkahieronnassa ja thai-hieronnassa kävin On Nut BTS-aseman vieressä olevassa kampaamossa, jossa maksoin kyseisestä lystistä noin 2 euroa/1,5 h.
Bangkok 24.12-30.12.2011
Bangkokissa vietin kokonaiset 6 päivää, jota useat ihmiset niin Suomessa kuin Thaimaassakin jaksoivat ihmetellä. Itse suurkaupungeista pitävänä ihmisenä pidin myös Bangkokista. Joskin se on uuvuttavan ruuhkainen ja saasteinen ja matka hotellilta keskustaan oli pitkä. Sami81 oli keksinyt paljon mielenkiintoista puuhaa muutamalle päivällä, jonka vietimme ennen hänen paluutaan takaisin Suomeen. Parina päivänä tuli shoppailtua ja kierrettyä loputtomia ostoskeskuksia (toki myös eksyin, luonnollisesti), aina övereistä piraattipaikkoihin. Näin Ocean Wordin (
http://www.siamoceanworld.co.th/) lukuisat kalat, joista ei ole huonon kameran takia yhtään kuvaa. Sirirajn lääketieteellinen museo oli karmivin paikka, missä oon koskaan käynyt (
http://www.si.mahidol.ac.th/museums/en/index.htm). Valokuvat onnettomuuksien uhreista ja säilötyt teloitetut ihmiset ei ruokahalua lisänneet ja värikin katosi naamasta aika tehokkaasti. Elämän raadollisuus esittäytyi myös Rattanakosinissa kun paikallinen ohikulkija tappoi liiskaamalla kadulle syntyneen kissanpennun, jota emo ei jaksanut hoitaa.
Vietin päivän kiertämällä pari paikallista temppeliä ja yhden niistä kuuluisista eli Wat Arunin, kysyin elekielellä tietä paikallisilta ja päädyin lopulta Banyan Treen pilvenpiirtäjän katolle Vertigo-baariin (
http://www.banyantree.com/en/bangkok/), josta aukesi upeat näkymät kaupungin ylle. Wat Mahubatissa eli Mae Nakin (
http://en.wikipedia.org/wiki/Mae_Nak_Phra_Khanong) temppelissä sain 60 batin ämpärisiunauksen munkilta ja Wat Arunin (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wat_Arun) paikallisvesibussissa täyslaidallisen vettä niskaani. Siunausta siis kaikinpuolin. Jim Thompsonin kotimuseo on viileä keidas keskellä kaupunkia. Paikka edustaa perinteistä thaimaalaista arkkitehtuuria ja Jimin kotitalo on samassa jamassa, mihin Jim sen kadotessaan jätti vuonna 1967 (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Tho...unnittelija)).
Krabi 30.12-31.12.2011
Bangkokin kentältä löytyikin Helga, jonka kanssa matkaa jatketiin lentäen kohti Krabia. Happiness resortissa oltiin yksi yö ja ekana päivänä kerettiin viettämään muutama tunti Nopparat tara biitsillä ja kävellen aina Aonangille asti. Reissun toiseksi upein auringonlasku sattui silloin. Nopparat oli rauhallinen biitsi ja Aonang täynnä turisteja, joista suurin osa suomalaisia. Happiness resortin toimelias omistaja oli ihastuttava ja kyseinen paikka olikin reissun toiseksi paras hotelli, ihan ilmapiirinsä vuoksi (
http://fi.hotels.com/ho396239/happin...krabi-thaimaa/). Kävimme syömässä grillattua kalaa ravintolassa, jota Happiness Resortin omistaja suositteli (
http://wordspics.com/2011/04/in-krab...mi-restaurant/).
Koh Phi Phi 31.12-2.1.2012
Biletyssaari Phi Phi saavutettiin 2 h ferry-matkan jälkeen. Upea paikka kaikkinensa mutta täyteen ammuttu ihmisiä. Biletykseen oivallinen mesta ja varsin viihdyttävä uusi vuosi tulikin vietettyä. 1.1.2012 satoi vettä tihkuttaen n. 30 h (perin suomalaisen sään veimme sinne) ja lojuimme Helin kanssa pienessä hangoverissa koko päivän. Snorklausta ja sukellusta kannattaa kyseisessä paikassa kokeilla ja Koh Phi Phi Leen saari voisi olla tsekkaamisen arvoinen (asumaton, siellä on filmattu se The Beach -leffa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Ko_Phi_Phi_Lee).
Koh Lanta 2.1.2012-5.1.2012
Suosikkisaareni Koh Lanta on 30 km pitkä ja 6 km leveä. Koko länsirannikko on yhtä biitsiä ja itärannikko yhtä mangrovemetsää, jota on myös saaren keskiosa. Saarella on 20,000 asukasta. Elämä keskittyy siis länteen. Ensimmäisenä päivänä kävimme lähimmällä biitsillä, joka on paikan pohjoisin eli Klong Dao. Erityismaininta Mermaid boutique hotellille (
http://www.tripadvisor.com/Hotel_Rev..._Province.html), joka oli aivan mahtava. Paikan henkilökunta oli uskomattoman ystävällistä ja avuliasta. Tässaä vaiheessa kalansyönti alkoi myös olla miltei päivittäistä, niin hyvää merenelävää noilta saarilta nimittäin saa (Koh Lanta seafood). Toisena päivänä vietimme päivän Long-tail boatissa, jonka avustuksella näimme Lantan pikkusaaria, kiersimme yhden ympäri ja söimme lounaan sekä relasimme Koh Bu Bu saarella. Päivän päätteeksi vielä Lanta Animal Welfareen ja paikan perustajan Time for Lime ravintolaan syömään maistelumenua ja juomaan happy hourin erinomaisia drinkkejä (
http://www.timeforlime.net/). Kolmantena päivänä vuokrattiin Helgan kanssa skootteri, jota ohjastin ensin koko saaren aina eteläkärkeen asti, jossa kävimme majakalla ja trekkasimme turvallisesti kivetetyllä polulla viidakossa. Lopuksi kurvailin vielä saaren poikki vanhaan kaupunkiin, joka oli pieni kyläpahanen (
http://lantaoldtown.com/).
Koh Mook 5.1.2012-7.1.2012
Koh Mook on rauhallinen levytyssaari, jonka parhainta rantaa hallitsee väsynyt Charlie Beach resort. Koko paikka on saanut sähköt vasta tämän vuoden huhtikuussa, toimittuaan sitä ennen generaattoreilla. Turistiryntäystä odotellaan. Ensivaikutelma oli siis hiukan meh, mutta onneksi löysimme Chill-Out Diversien (
http://www.chilloutdivers.com/) vasta pykätyn baarin, Joga-opettaja Paulinen ja paikan muun henkilökunnan. Kaksi päivää riippumatossa ja kolmiotyynyillä sekä useampi "penacolada". Käveltiin myös toiselle puolelle saarta, jossa muutama resortti ja kylä. Vieläkään ei siis tullut kokeiltua snorklaamista mutta ehkä ensi reissulla sitten vähän enemmän ja kenties sukellustakin. Andamaanienmerellä kun on lukuisia paikkoja, jossa kyseisiä aktiviteettejä voi kokeilla.
Koh Lipe 7.1-10.1.2012
Viimeinen saari ihan lähellä Malesian rajaa. Vähemmän turisteja mutta aika samanlainen kuin Phi Phi. Paikan resortista löytyi rumimmat ladyboyt mitä Thaimaa päällänsä kantaa. Thaimaan suvaitsevaisuus heitä kohtaan on kyllä ihailtavaa, vaikka länkkärillä olikin joskus pokassa pitelemistä kun ei ole moisiin niin tottunut. Viimein pääsimme myös snorklausreissulle. Toki sattui tuulinen ja lopulta myös sateinen päivä mutta ensikertalaiselle sekin oli hieno kokemus ja olin koko porukasta eniten vedessä. Muuten olin vähän pettynyt retkeen, koska meillä ei ollut opasta, joka olisi kertonut paikoista, joissa kävimme. Päivään sisältyi useita stoppeja mm. Koh Rawilla ja Koh Adangilla, jotka ovat luonnonsuojelualuetta. Muuten lähinnä oleskelimme, kävelimme ja joimme pirtelöitä, jotka olivat kalojen ohella lempiravintoaineitamme. Erityisesti minulle maistui Mango Shaik tai kookosmaidosta tehty pirtelö. Siitä vihreästä kookoksesta en pidä. Meille selvisi myös jo Koh Lantalla, että mitä on Ovaltine (
http://en.wikipedia.org/wiki/Ovaltine). Itse vedin myös siihen tahtiin paikallista pannaria eli pancakea eli rotia, että painokin humahti ylös, nyyh. Viimeiseen poutaiseen iltaan osui reissun upein auringonlasku pinkin eri sävyineen.
Koh Phi Phi 10.1-11.1.2012
Viimeinen stoppi vielä Phi Phillä. Selvisi, että viimeksi kiersimme samoja katuja (eli niitä kahta) ja nyt löytyi ne toiset kaksi ja muutama kauppa. Vähän kynsilakkaa varpaisiin ja käsiin ja Helille jalkahierontaa, itse en raaskinut Bangkokin halpojen hintojen jälkeen enää saarilla niissä käydä. Paikallisia kissimirrejä ruokimme whiskasilla viimeisenä päivänä.
Krabi 11.1.2012
Takaisin vielä päiväksi Aonangille ja vikat rantalöhöilyt. Löysin 10 batin suihku/vessa yhdistelmän, jossa valmistauduin pitkään kotimatkaan. Mukaan tarttui vielä pieni buddha-patsas, jota en Bangkokista hankkinut. Rinkka oli lähtiessä melkein 2 kg kevyempi kuin tullessa (Crowleyn tuliaiset kun olivat aika painavat).