Tension myositis syndrome - "Selittämättömät" selkä/nivelkipuilut

[bicepking9000]

Vähän taustaa:

Minulla on ollut erinäisiä kipuja ympäri kehoa noin 3 vuoden ajan, joihin ei ole löytynyt selkeitä syitä. Kuten nykyään on tapana, rupesin diagnosoimaan itseäni internetin avulla, jolloin törmäsin tällaiseen ilmiöön/syndroomaan.

Tension myositis syndrome - Wikipedia, the free encyclopedia

Ainakin itselleni oli aivan uusi tuttavuus. Lyhykäisyydessään syndrooma on tällainen: Potilaalla on selittämättömiä kipuja, yleensä alaselässä, voi olla myös nivelissä, pakaroissa jne. Kipuhin ei löydy mitään fysiologista syytä, ja vammat/rakenneviat on suljettu tutkimuksilla pois. Yksi taudin oireista on se, että kivut siirtyvät paikasta toiseen, esim. minulla: selkä -> olkapää -> kyynärpää -> polvi

Maalaismaisesti tiivistettynä kivut johtuvat negatiivisista ajatuksista, pelosta, suorituspaineista, lapsuuden traumoista ja ennenkaikkea yleensä käsittelemättömästä/sivuutetusta vihasta/raivosta. Teorian mukaan kun ihminen kätkee ja jättää käsittelemättä näitä tunteita tarpeeksi pitkään, keho "tekee" sinulle kipuja, että keskittäisit ajatuksesi fyysiseen kipuun henkisten kipujen sijaan. Mm. Lapsena koetut traumat, perheväkivalta, hyväksikäyttö jne. voivat myös edesauttaa syndrooman syntymistä. Tämä on siis tietynlainen puolustusmekanismi, jolla kehosi yrittää auttaa sinua keskittymään "vähemmän" haitalliseen ongelmaan, esim. selkäkipuun vs. vakavampiin asioihin niinkuin negatiiviset ajatukset, traumat jne. Kirjassa jonka kohta tähän linkitän, on tutkimustuloksia, ja muistaakseni 95% tämän syndrooman potilaista paranee ilman psykoterapiaa, eli vain n.5% tarvitsee ammattiapua, nämä on yleensä niitä vakavempia lapsuuden traumoja jne. mitä pitää ratkoa ammattilaisen kanssa.

Kenellä tämä syndrooma sitten tulee? Ilmeisesti ei ole rajaa ketkä tästä voi kärsiä, mutta yleensä henkilöillä jotka tästä kärsivät on usein samantyylisiä ominaisuuksia, useat asettavat korkeita tavoitteita itselleen, ottavat paineita asioista liikaa, ottavat vastuuta muista jne. Eli tällaiset turhan stressaajat, joihin allekirjoittanutkin kuuluu.

Sitten mennään outouksiin. Kivut johtuvat lievästä happikadosta tietyllä alueella, ja ovat täysin vaarattomia. Huom, aina pitää sulkea rakenteelliset ongelmat ja vammat pois. Parannuskeinoista tärkein on asian tiedostaminen, mm. mantra "minussa ei ole mitään fyysistä vikaa, kivut johtuvat käsittelemättömistä tunteistani" ovat yksi paranemiskeinoista. Toinen parantumiskeino on lopettaa fysioterapia, kuminauhajumpat jne. koska niillä "pidät" itseäsi normaalisti sairaana.

Asiasta on tehty jonkun verran tutkimuksia, googlettamalla nousee äkkiä esiin lääkäri John E. Sarno, joka on tämän diagnoosin löytäjä/keksijä. Tiedän, tämä kuulostaa aluksi humpuukilta, mutta minulle on aivan sama, johtuu tämä sitten käsitellyistä ongelmista, stressaamattomuudesta tai plasebosta, minun 3 vuoden kipukierteen katkaisi yhden (!) kirjan lukeminen, jossa aihetta käsitellään ja annetaan työkaluja paranemiseen.

Kirja oli tämä: Healing Back Pain: The Mind-Body Connection: John E. Sarno: 8601300274676: Amazon.com: Books Ps. tämä on englanninkielinen, ei taida suomeksi saada

Sarnolta on tulossa kickstrater rahoitettu dokumentti aiheeseen liittyen, vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Suosittelen vilkaisemaan täältä sen trailerin, vaikket kärsisikään tällaisista oireista, minusta on erittäin mielenkiintoinen aihealue jota ei ole tutkittu tarpeeksi Healing Back Pain: The Mind-Body Connection: John E. Sarno: 8601300274676: Amazon.com: Books

Lääketiede on pitkään pitänyt mielen ja kehon erillään, ja sen takia tällaiset asiat ovat kohtalaisen uusia.

Tämä voi vaikuttaa osasta henkilöistä humpuukilta, mutta itse rupesin miettimään asiaa tältä kantilta; jos stressi voi aiheuttaa närästystä, miksi aivot eivät voisi aiheuttaa muunlaisia fyysisiä ongelmia?

En ole töissä Amazonilla, enkä myöskään tuolla lääkärillä :D Halusin vaan jakaa tämän asian, koska jatkuvan kivun kanssa eläminen on yhtä helvettiä, ja ainakin itse olin valmis kokeilemaan mitä tahansa päästäkseni eroon kivuista. Suosittelen tutustumaan aiheeseen jos teillä/läheisillä on selittämättömiä selkä/raajakipuja.

Onko täällä henkilöitä ketkä samaistuu/muita kärsiöitä, onko pakkismaisia laadukkaita kommentteja asiaan liittyen?

Ps. en ole lääkäri, enkä diagnosoi ketään, muistakaa sulkea aina fyysiset viat pois ennen kuin mietitte tällaisia asioita.

 

[Ouned]

Mahtava ketju tärkeästä aiheesta!

Seuravaksi oma henkilökohtainen tarinani.

Itse kärsin aikoinaan selkäkivuista, kroonisesta närästyksestä ja masennuksesta vuosien ajan. Fysiatrit, kiropraktikot, naprapaatit, hierojat ja vyöhyketerapeutit toivat vain hetkellistä helpotusta ja lopulta kaikki tuo turhaaan ammattilaiselta toiselle palloilu laittoikin kyseenalaistamaan koko homman mielekkyyttä. Aloinkin etsiä vaihtoehtoisia näkökulmia oireiden hoitoon. Silmäni avautuivat luettuani Antti Heikkilän kirjan Siunattu Kipu ja ensimmäistä kertaa ymmärsin tarkastella kipua ja ahdistusta itsestäni lähtöisin olevana ilmiönä. Heikkilä nostaa kirjassaan mainitsemasi Sarnon moneen otteseen ja muistaakseni on omaksunut paljon omaa tietoataitoa kyseiseltä herralta.

Minulla se tärkein oivallus oli karsia elämästäni niitä tekijöitä, joihin en itse voi vaikuttaa ja joita stressaamalla kulutin henkisiä resurssejani, samalla lahjoittaen rahallista panostusta nykyaikaisen kivunhoidon ja medikalisaation ylläpitoon. Nämä stressitekijät löysin lähes kokonaan oman mieleni sisältä. Olin esimerkiksi äärimäisen kriittinen itseäni kohtaan, asetin treenaamisen suhteen erittäin korkeita tavoitteita ja annoin harvoin itselleni positiivista palautetta. Nämä ja monet muut itsestäni lähtöisin olevat tekijät ylläpitivät kehossani jatkuvaa stressitilaa, jolloin sympaattinen hermostoni oli yliaktiivinen suhteessa parasympaattiseen --> pinnallista hengitystä, tarpeettomia lihasten jännitystiloja (mm. Heikkilän ja Sarnon mainitsemaa tukilihasten hapenpuutetta) ajan kuluessa somaattisten aistimusten turtuminen, eli oli vaikea hahmottaa omia epäedulliseksi muodostuneita kehon asentoja, jotka olin ajan mittaan ja tiedostamatta oppinut tuntemaan "normaaleiksi". Nämä fysiologialleni epäedulliset asennot taas pahensivat jo vallallaan olevaa kipu- ja jumikierrettä, sillä jääräpäänä treenaaminen jatkui hyvin kauan entiseen totuttuun malliin, kasaten jo aiheutunutta lihasten epätasapainoa --> pahempi asentovirhe jne...

Sanotaanko näin, että prosessina oman mielen sekä ajatusten reflektointi ja sitä kautta näiden omaksuttujen ajatusmallien muuttaminen ei ollut mikään pikkujuttu, vaan se vaati vuosien työtä ja kärsivällisyyttä. Toisaalta se on itsetuntemusta, elämänmyönteisyyttä ja positiivisuutta kasvattava oppimisprosessi, jonka soisin mieluusti jokaiselle kivun ja ahdistuksen kanssa kamppailevalle. Tärkeintä onkin ollut ymmärtää, että elämä ei tarjoa pikaratkaisuja, vaan työ on tehtävä itse mutta se toisaalta tarjoaa toivoa kivun ja ahdistuksen hoitoon - jokainen on oman onnensa seppä. Nykypäivänä koen asuttavani tasapainoista kehoa ja lempeää mieltä. Entiset kivut ja ahdistukset ovat poissa, närästys loppunut ja elämänasenne on jotain aivan muuta kuin ennen. Fyysiset asentovirheet olen tiedostanut ja poisoppinut käsikädessä haitallisten ajatusmallien kanssa, liikkuminen tuntuu miellyttävältä ja juuri itselle sopivalta

Kiitos vielä ketjun aloitajalle tärkeän aiheen nostosta ja toivottavasti tämä oma pikku stoorini herättää mielenkiintoa ja ajatuksia vastaavanlaisten ongelmien parissa kamppailevien keskuudessa.

 

[bicepking9000]

Hah, melkein kuin omasta kynästä tuo vastauksesi. Mikä minua eniten ihmetyttää on se, ettei tähän asiaan tullut törmättyä, ennen kuin tutki asioita itse netistä. Tosin tuossa Sarnonkin kirjassa mainittiin että perinteinen lääketiede ei tätä vielä oikein ole "hyväksynyt", ja sen takia lääkärit/fyssarit jne. ei aiheeseen tutustumista suosittele, ainakaan minulle ei kukaan maininnut että saattaa olla korvien välissä ne kivut :D Minäkin luulin vuosien ajan etten stressaa asioista, mutta nyt kun olen harrastanut itsetutkiskelua huomaan että stressasin asioista ja olin/olen todella itsekriittinen. Nyt on helpottanut hirveästi kun on osannut tunnistaa nämä omat haasteet, ja myöntää itselleen. Kai tässä on sama kuin alkoholismissa eli pitää myöntää itselleen että on sairas Kiitos Ouned tarinasta, luulen että täältä solarium-guidojen joukosta löytyy muitakin ketkä on itsekriittisiä ja täydellisyyteen tavoittelevia ihmisiä liiallisuuten asti

 

[Ouned]

Syitä siihen miksi psykosomaattinen kipu ei ole niin yleisesti tunnettu on varmasti monia. Sarnon ja Heikkilän mukaan suuri osa ihmisistä ei yksinkertaisesti kykene oman mielen parissa työskentelyyn ja ei kyetä ymmärtämään oireiden johtuvan itsestä. Tähän muistaakseni liittyi ihmismielen torjuntamekanismit, eli mieli suojelee itse itseään sitä uhkaavalta informaatiolta, joka tässä tapauksessa paradoksaalisesti olisi juuri elämää helpottavaa kamaa. On paljon helpompaa tulkita oireiden johtuvan jostain ulkoisesta tekijästä sen sijaan, että keskittyisi itseen ja omaan mieleen. Toiseksi kivun/masennuksen/ahdistuksen hoito nykymuodossaan on helvetin isoa bisnestä ja alappa siinä sitten levittää ilosanomaa kuinka ihminen voi itseä ymmärtämällä parantua kivuista ilman ulkopuolista hoitoa.. Täytyy silti kuitenkin muistaa, että akuutit kudosvaurioista johtuvat kiputilat ym eivät kuulu psykosomaattisen kivun piiriin. Kyse on pitkään jatkuvasta epämääräisestä kivusta, johon liityy vielä usein muitakin hämäriä oireita ja joihin nykyaikainen lääketiede ei löydä vastausta.

 

[Mettäpöyröö]

Kyllä somatisaatio on ihan tunnettu ilmiö lääketieteen piirissä. Terveyskeskuksen potilasmateriaalissa siihen törmää aivan jatkuvasti. Osa lääkäreistä todennäköisesti osaa ajatella ilmiön mahdollisuutta herkemmillä tuntosarvilla kuin toinen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun potilaan oireille ei ole laajoissakaan erikoispoliklinikan tutkimuksissa löytynyt selitystä, kannattaa asialle uhrata ajatus jos toinenkin.
Haastavimmaksi näiden potilaiden kanssa itse koen sen vaiheen, kun pitäisi tuoda esiin ajatus oireiden mahdollisesta psyykkisestä alkuperästä mutta kuitenkin niin, ettei potilaalle tule sellainen olo että lääkäri ajattelee hänen olevan vain päästään pipi.
Vaivan tunnistamisessa ja hoidossa on olennaista, että potilaalla on hoitava lääkäri joka on perillä kokonaistilanteesta eli käytännössä usein yleis- tai työterveyslääkäri. Useinkaan tällaista henkilöä ei kuitenkaan ole, koska potilaat tyypillisesti juoksevat ammattilaiselta toiselle etsien syytä vaivoihinsa.

Bisnes ei minua henkilökohtaisesti tk-lääkärinä hetkauta, koska saan saman tilinauhan riippumatta siitä mitä tutkimuksia ja hoitoja potilailleni ohjelmoin. Yksittäiset lääkefirmat saattavat joskus tarjota mainoskynän ja pullakahvit, mutta ei sen ihmeempää.