Pitkä suora tie, aurinko paistaa sen päässä ja asfaltti kuivaa höyryten kaukana, kun aurinko kimmeltää sen pinnasta. Joku oli maalannu talon, tuoksusta päätellen. Rantaa kun lähestyy on pakko vilikasta taakse ja napata joku kukka kätöseen ja nuuhkasta (tietenkin huomaamaton pois heitto). Ei voi mitään, suupielet nousee. Pyörätien vierellä oleva oja heittää naamalle kosteisen ja vehreän tuoksunsa. Rannalla tyyni joki, jonka pinnasta aurinko heijastuu. Rannan kaikki maholliset kasvit levittää tuoksua nenään ja se vanha tuttu mutakin hiipii sisään salakavalasti. Pakko istuuntua veden ääreen ja kattoa kun aallot liplattaa vasten kiveä. Kaukana horisontissa kostea ilma muodostaa vaarojen välillä eri kerroksia... Sääsket tuumii, että nyt on heleppo uhuri kun toljottaa vaan virne naamalla - ei haittaa. Jostain lämmin tuuli tuo keskustasta grillin tuoksua. Kävellessä haluttais vaan laittaa silmät kiinni ja antaa eri lämpöisten ilmavirtojen hellästi rakastella tuoksuillaan. Kotimatkalla huomaan jonkun ostaneen uutta puuta ja kostea, mutta kuivuva alsfaltti nostaa sen tutun hajun, sen minkä muistaa jo teinivuosilta kun rullaili päivät pitkät skeitillä. Ohi pärisee joku vanha diisselillä käyvä auto. Uimahallin ohittaessa hetkellinen vieno kloorin tuoksu täyttää mielen muistoilla, ajoista kun aamuseittemän tarkotti uimahallia. :haart: Seuraavan kerran ei tarvi miettiä kahesti lähenkö.
