Iloinen asia on, että Weiland -käyttäjä vaihtelee ihmeellisen tiuhaan (jos ei ole automatisoitu homma) tuota avatarinsa naiskauneuden edustajaa. Mukavaa nähtävää, kun selailee täällä näitä viestejä. Kiitoksia.
Ja sitten ihan peruselämä. Ei ole käytännössä mitään valitettavaa, sillä arjen "ongelmista" ei nyt tässä tilassa juuri tule valittaa. Väliaikaisista ongelmista ei tule olla liian suuri valitus, jos niistä ongelmista ei sitten tule sitä arkea, sillä silloin voi vituttaa.
Aika monista asioista on muuten vaan menty ylitse, vaikka niitä on voinut murehtia muuten vaan vuosi pari putkeen.
1. Ilman kavereita oleminen ja semmone perinteinen 'ranteet auki' teiniangsti
Ala-asteen kahtena viimeisenä vuonna olin vaan semmonen kaveri, joka oli ryssinyt kaverisuhteensa ja vihasi aattellisesti kaikkia niitä, joilla meni paremmin. Silloin tehtyihin valintoihin ei voi enää vaikuttaa ja jos voisin katsoa videolta, ei varmaan tunnistaisi itteään sieltä.
Sitten kutosen ja ylä-asteelle menon välisenä kesälomana oli vielä sellaiset alitajuntaiset luulot, miten joudun hemmetinmoisiin ongelmiin, kun ne samat heput tulevat sieltä ala-asteelta kuitenkin takaisin. Noh, tuli hyvät luokkajaot, miulla on tarpeeksi järkeviä kavereita ja nykyään ei tarvitse enää häpeillä vanhoja juttuja. Joskin yksi ihan 100% paskiainen lähti jo muille maille omasta koulusta ja sitä ei tarvitse käytännössä nähdä missään. Kuitenkin joitain kuukausia sitten oli ihan sairaat mietinnät yöllä, miten se täytyy hakata kun sen näkee seuraavan kerran kadulla. Tästä olen päässyt ylitse.
Sen lisäksi maailmankuva on jotenkin avoivempi kuin koskaan ennen. Ennen saattoi pitää itseään kaikkien yllä, mutta nyt jotenkin hyväksyy maailman huonot ja hyvät asiat.
Olen huomannut, miten tässä nykyisellä luokalla olen enemmän vaan hymyillyt kesken eri tilanteiden ja pistänyt säälimättä paskat läppäni ilmoille enkä tosiaan synkistele niin paljon, kuin joku varmasti aattelee eri tekstieni perusteella, mutta silti otan epämiellyttävät faktat esille joissain keskusteluissa & väittelyissä ihan vapaasti.
2. Tarviiko naisseuralaista vai ei?
Melkein koko viime lukuvuoden oli vaan yksinkertaisesti ihastunut yhteen henkilöön ja aattelin peräti, että se onnistuisi. Ei, kun meni jotenkin keinotekoiseksi ja tarkemmin aatellen koskaan ei ollut kunnon puheenaiheita, vaan jotain omahyväistä paskanjauhantaa, joka sitten sekin loppui siihen ja nyt aluksi aattelin, että antaa olla ja onhan tuo tietty ihan hyvää kateltavaa, mutta nyt tarkemmin aatellen ei haittaisi, vaikka koko henkilö painuisi vittuun :D . Ei tarvitse teeskennellä mitään eikä syrjäyttää tunteita, miten korviaan myöten on jossain henkilössä, taka-alalle. Tietysti tässä 100% hyväksymisen ja suhteen vituille menon välissä on ns. masentamiskausi, jossa olet itse täysi luuseri ja hävettävin osuus on, jos yrität vielä päästä tytöstä osingoille :hyvä: .
Kiintoisaa katseltavaa on, kuin yksi lähes aina samalla luokalla oleva heppu, jolla on ilmeisesti joitain kiintoisia ajatuksia ja joka selvästi ottaa selvää eri asioista, on ihan samassa tilassa kuin minä tuon naishenkilön kanssa tietyssä vaiheessa. Toivon aivan syvimmästä sydämestäni, että heillä ei käy köpelösti niinkuin miun yrityskerralla kävi. Olen jo miettinyt tulevaisuuteen päin yhden skenaarion, joka kutkuttaa tällä hetkellä ihan vatusti ja enempää kohtaloita säätelemättä saatan parantaa joittenkin ihmisten elämää tietyllä tavalla, mutta pieni laimennus :D toki olisi, että voihan tuo tapahtua jo ihan luonnostaankin, kunhan osapuolet eivät jää nysväämään. Ei siitä sen enempää.
Mutta aika varmasti tirahtaa kyynel, jos nämä ihmiset sitten päätyisivätkin yhteen. Huom. varokaa, miusta tulee joitain inhimillisiä puolia esille.