Synttärit - juhlat vai vitutusta?

[metalman]

tottakai juhlitaan, kohtuudella tai sitten yli kohtuuden. Eihän hauskanpidossa mitään pahaa ole!

 

[Goatsilla]

Jos on niin suuri tarve onnistua jossakin asiassa että se alkaa jo ahdistaa, niin millä helvetin keinolla se vaan "heitetään nurkkaan ja annetaan olla"?

Juuri sillä. Tarkoitin sitä henkistä taakkaa, en itse asiaa, jonka haluaa niin kovasti saavuttaa. En väitä että pitäisi, mutta ainakin olisi terveellisempää pyrkiä tavoitteeseen hyvillä mielin, kuin ahdistuneena. Pointti on kai vaan se, että mikään asia ei stressaamalla tule kuntoon, päinvastoin. Mitenköhän vielä yrittäisin selitellä... Olen verbaalisilta kyvyiltäni täysi paska, minkäs teet :D

 

[Goatsilla]

iltapalaks rahkan sijasta kokonainen ihanan rasvainen ja suolainen leipäjuusto.

Tuollaista arjestairtautumistaitoa ja riskinottokykyä minä ihailen. Tuntuuko sinustakin välillä, kun oikein revittelet, että maailma ei riitä? :D

 

[S0874]

Juuri sillä. Tarkoitin sitä henkistä taakkaa, en itse asiaa, jonka haluaa niin kovasti saavuttaa. En väitä että pitäisi, mutta ainakin olisi terveellisempää pyrkiä tavoitteeseen hyvillä mielin, kuin ahdistuneena. Pointti on kai vaan se, että mikään asia ei stressaamalla tule kuntoon, päinvastoin. Mitenköhän vielä yrittäisin selitellä... Olen verbaalisilta kyvyiltäni täysi paska, minkäs teet :D

Niin, tavallaan mä ajattelen siitä henkisestäkin taakasta samalla tavalla, että vaikee sitäkään on tosta noin vaan unohtaa. Tietysti on terveellisempää olla olematta ahdistunut, eikä asioita varmaankaan auta stressaaminen. Mutta kai se on vaan niin että toiset stressaa ja ahdistuu ja toiset ei, eikä näitä vastakohtia edustavat ihmiset yleensä oikeen ymmärrä toisiaan. Kai tota stressaamistakin on monenlaista, monet on sellasia että vaikka töissä stressataan, mutta sitten osataan löysätäkin vapaa-ajalla. Jotkut taas stressaa kokoajan ja toiset ei koskaan. Mutta siis alkuperänen pointtini oli se että vaikka stressaamisesta pystyy pääsemään irti, niin se ei ole helppoa eikä onnistu mitenkään nappia painamalla.

 

[Goatsilla]

Mutta siis alkuperänen pointtini oli se että vaikka stressaamisesta pystyy pääsemään irti, niin se ei ole helppoa eikä onnistu mitenkään nappia painamalla.

Totta. Ja mulla on ulosanti edelleen perseestä, ajatus on olemassa, mutta en saa sitä tuotua tekstimuotoon. Ehkä tässä kuitenkin mentiin jo taas minun alkuperäisestä ajatuksestani sivuun, menin itse siitä sivuun.

Mutta miten olisi vain siitä ajatuksesta luopuminen, että "täytyy saada jotain aikaan, tai on epäonnistunut". Minulle ainakin olisi raskasta ajatella, että mitäköhän odotuksia minuun kohdistuu muiden ihmisten, vaikka nyt sitten vanhempien taholta, että mittaisin onnistumista sillä, miten saan nämä odotukset täytettyä. Kun taas mittaan omaa "menestystäni" omalla tavallani, olisi typerää asettaa itselleen jotain ahdistavia ja stressaavia odotuksia. Ei tästä nyt ota itsekään selvää... Minun tärkein "aikaansaamiseni" olisi varmaan se, että oppisin elämään täysin tässä hetkessä, stressaamatta ja murehtimatta tulevia ja menneitä, ahdistumatta, se olisi minulle onnistumista, ei mitkään ulkoiset puitteet. Mutta en ahdistu vaikka en siinä onnistuisikaan :D

 

[Tove]

Tuollaista arjestairtautumistaitoa ja riskinottokykyä minä ihailen. Tuntuuko sinustakin välillä, kun oikein revittelet, että maailma ei riitä? :D

Oi kyllä! Musta on kivaa kokeilla rajojani ja tuntea, miten se leipäjuuston rasva vuoraa suun limakalvot. Siinä on sellanen fiilis, että vois vaikka lähteä hakkaamaan somaleita tai tappaa tiikereitä paljain käsin. Sitten mä menen peilin eteen seisomaan, katon itteeni tiukasti silmiin ja sanon oikein ääneen, että "vittu mä oon kova, somput pelkää mua! Yeah!"...... ;)

 

[S0874]

Totta. Ja mulla on ulosanti edelleen perseestä, ajatus on olemassa, mutta en saa sitä tuotua tekstimuotoon. Ehkä tässä kuitenkin mentiin jo taas minun alkuperäisestä ajatuksestani sivuun, menin itse siitä sivuun.

Mutta miten olisi vain siitä ajatuksesta luopuminen, että "täytyy saada jotain aikaan, tai on epäonnistunut". Minulle ainakin olisi raskasta ajatella, että mitäköhän odotuksia minuun kohdistuu muiden ihmisten, vaikka nyt sitten vanhempien taholta, että mittaisin onnistumista sillä, miten saan nämä odotukset täytettyä. Kun taas mittaan omaa "menestystäni" omalla tavallani, olisi typerää asettaa itselleen jotain ahdistavia ja stressaavia odotuksia. Ei tästä nyt ota itsekään selvää... Minun tärkein "aikaansaamiseni" olisi varmaan se, että oppisin elämään täysin tässä hetkessä, stressaamatta ja murehtimatta tulevia ja menneitä, ahdistumatta, se olisi minulle onnistumista, ei mitkään ulkoiset puitteet. Mutta en ahdistu vaikka en siinä onnistuisikaan :D

Ihan hyviä pointtejahan tässä tulee esille vaikka meniskin offtopic.

Nyt tuli esiin se minkä luulen olevan vaikkapa meidän välinen ero. Mulla nimittäin asia on niin että jotenkin vaan luon itse itselleni niitä "paineita" suoriutua tietyistä asioista haluamallani tavalla. Ei vanhemmat, ei mitkään auktoriteetit eikä mikään eikä kukaan muu paitsi minä itse luon itselleni odotuksia. Njåå, en nyt itse edes ole mikään pahin stressaaja, mutta aivan selkeesti mä jotenkin tulenpalavasti aina haluan jotakin asiaa ja tavoitteet on korkeella. Sitä en sitten osaa sanoa että mistä tuollanen itsensä piiskaaminen johtuu.

Toi olis kyllä tavoittelemisen arvoinen tyyli minkä kuvailit, että osais olla vaan tässä hetkessä eikä liikaa miettiä muuta.

 

[J.Jake]

PÖH Eilen tuli just 29v. täyteen. Illalla tein kyykyssä sekä sarja että maksimi ennätykseni. Kotona avokki odotti valkosipuliperunoiden ja paistoa odottavien pihvien kanssa. Ruoan päälle sain vielä erityistä suullista huomiota. Tähän päälle se että 8vkoa vanha tyttäreni tuhisi sängyssään onnellisen tietämättönä maailman murheista.
Mikäs - ihan juhlalta tuntu vaikkei erityisesti juhlittukaan!

Oli uudet threadit niin huonoja että päädyin selailemaan näitä vanhoja...

Vajaa 8v menny - voin kertoa että synttäreistä selviää nykyään ilman kyykkyennätyksiä ja suullisia huomioita

 

[Huppe]

Voivoi, on nuorella ollu murheet. Kuukauden päästä taas syndet esissä, tuskin juhlin muttei vitutakaan.