Synttärit - juhlat vai vitutusta?

[BigBucks]

täytän tos 02.02 17v ja tulee lähdettyä 3hytin voimin frendien kanssa juhliii ruotsinlaivalle!!!! ELI PARTY PARTY :D tos 25 jälkeen ei oo kyl mitäänh hurraamist enään xD

 

[Eugen]

PÖH Eilen tuli just 29v. täyteen. Illalla tein kyykyssä sekä sarja että maksimi ennätykseni. Kotona avokki odotti valkosipuliperunoiden ja paistoa odottavien pihvien kanssa. Ruoan päälle sain vielä erityistä suullista huomiota. Tähän päälle se että 8vkoa vanha tyttäreni tuhisi sängyssään onnellisen tietämättönä maailman murheista.
Mikäs - ihan juhlalta tuntu vaikkei erityisesti juhlittukaan!

Juuri näin. Ikä on numero ja onnellisuus on pääasia. Olet varmasti jätkä paikallaan. Isäs poika.

 

[protsku]

Missäs vaiheessa jengillä kääntyy juna? Onko se se maaginen kolmenkympin raja vai jo aiemmin vaiko peräti myöhemmin? Onko aihetta juhlia?

No, täällä ainakin lopetettiin synttäreiden juhliminen juuri tuon 30-vee rajapyykin jälkeen. Ehkäpä kerran kymmenessä vuodessa sitten tästä eteen päin. Mä olen vähän sitä mieltä että synttäreissä on sama ideologia takana kuin joulupukin kohdalla: uskotaan (lapsenuskoisesti) että ihminen tulee jotenkin automaattisesti paremmaksi kun se täyttää vuosia ja siitä hyvästä laitetaan pöytä koreaksi ja annetaan lahjoja. Tämä on aika naiivia.

Musta ois parempi jos vietetään jokainen päivä niin että se on meidän kaikkien syntymäpäivä ja nimipäivä ja elämän paras päivä.

 

[iivili]

Lopetin synttäreiden juhlinnan 10-v, poikkeuksena 30-v, jota hieman juhlistin ystävien kanssa. Ohjelmassa oli saunaa, ruokaa, punaviiniä, musaa ja lautapelailua, kivaa oli.

Seuraavan kerran sitten aikaisintaan 50-v, jolloin voisi "juhlia" lähtemällä karkuun juhlia jonnekin etelän lämpöön. Samaa mieltä Eugenin kanssa, että ikä on vain numero ja niin moni muu asia on tärkeämpää. 50-v jälkeen voisi seuraava pienen juhlistamisen paikka olla vaikka 100-v, jos en vielä ole haudassa silloin ja olen voimissani sekä järjissäni (hyvin epätodennäköistä mun geeneilläni, vaikka kuinka terveellisesti ja ressittömänä eläisin).

 

[protsku]

Seuraavan kerran sitten aikaisintaan 50-v, jolloin voisi "juhlia" lähtemällä karkuun juhlia jonnekin etelän lämpöön.

Heh heh, oletteko muuten huomanneet miten jotkut laittaa sanomalehteen ilmoituksen että "juhlin syntymäpäiviä työn merkeissä" tai jotain vastaavaa? Tässä on varmaan takana se ajatus että yhtä arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä me ollaan kaikki eikä läheskään kaikki tykkää syntymäpäiviin liittyvästä hössöttämisestä. Minulle ainakin tulee stressi jos pitää vartta vasten pynttäytyä juhlakaluksi ja oikein "edustaa".

Samoin se on todella rasittavaa jos pitää kelata koko ajan että "kenelläkähän on syntymäpäivät tässä kuussa" koska sitten jos yhdenkin unohtaa niin johan olet kauhea ihminen sitten.

 

[Sacramento]

Musta ois parempi jos vietetään jokainen päivä niin että se on meidän kaikkien syntymäpäivä ja nimipäivä ja elämän paras päivä.

Hmm. Olen vähän samaa mieltä. Tulipa mieleen Katsumodon sanat elokuvasta The Last Samurai, siellä puutarhassa:

"Like those trees, we are all dying. The future is an illusion, our plans are an illusion, our fears an illusion. We live life in every breath. Eat, drink, fuck. Now. Every cup of tea. Every word we write. Every blossom we hold... Every life we take... Life in every breath."

Vaikken mikään Budoilija olekaan, noi sanat on jääny mieleen pyörimään vaikka katsoin kuvan joskus viime kesänä. Tuntuu että tuohon sitä pitäs pyrkiä, kun vaan tietäs miten? Kai mun elämä sitten on liian turvallista omakotitaloineen, autoineen, perheineen ja hyvine duuneineen...

Ja ettei mene Ot:ksi, niin synttärien "juhlinta" loppu tonne 30 lukemiin. Nykyään tuntuu että ne minun merkkipäivät on tärkeemmät kaikille muille paitsi mulle itelle.

 

[Palaton]

Näin

Ai jaa, en mä ole huomannut tuollaista? Vanheta täytyy, aikuistua ei tarvitse koskaan. Aikuistuminen on GOATSESTA!!1

Ja noista synttäreistä: Elämä on todellakin niin hubaa, koomista ja hyvä läppä, ettei erikseen tarvitse alkaa oikein kalenterin mukaan juhlimaan. Juhlii jos juhlituttaa, ei kai siihen tarvita mitään tekosyytä tai edes syytä.

Kyllä! Mä olen aivan samaa mieltä goatsillan kanssa, mutta ehkä se on joku sosiaalinen paine mikä ajaa meitä tähän volvorivitaloparitoukkaa hässäkkään. :(

 

[Koipireisi]

Ei elämä lopu vielä Volvoon, rivariin ja kahteen kakaraan. Seuraavaksi tulee avioero. Sitten on pitkän aikaa ihan yhtä tylsää, välillä tylsempää, ja lopulta hoitaja laittaa paperihatun päähän, työntää rullatuolisi ukkokodin päivähuoneeseen ja kuset housuusi kun sulle lauletaan. Halusit tai et. Jos käyttäydyt epäsosiaalisesti et saa pullaa kahvin kanssa.

 

[S0874]

Mun mielestäni syntymäpäivien juhliminen on teennäistä. Ei mun olemassaoloni ainakaan ole niin merkittävää, että jaksaisin joka vuosi asiaa oikeen erikseen juhlia. Lapsena tietysti synttärit oli kivoja, sekä silloin kun täytti 18. Pari kuukautta sitten tuli 25 mittariin, enkä juhlinut. Alkoi vaan vituttamaan, kun kaverit ja vanhemmat utelivat että mites meinaat juhlia ja mitä tehdään sitten suurena juhlapäivänä... Mutta siis en tarkoita sitäkään että pitäis sitten vartavasten vittuilla ihmisille syntymäpäivänä ja jurottaa, vaan sitä että se nyt on vaan päivä muiden joukossa. Samantyyppinen suhtautuminen mulla on esim. jouluun: Se on lasten, perheellisten ja uskovaisten juhla, ja kun en edusta mitään edellämainituista niin ei sitä tarvitse sitten väkisin juhliakaan. Sama meininki oli YO -juhlissa: Ihmiset oli aivan innoissaan kuinka nyt tuli pojasta ylioppilas. Oikeen suuri virstanpylväs elämässä. Itse olin vähän että onko tää nyt niin iso juttu kun en siellä koulussa mitään oikeen tehnyt eikä mikään kiinnostanut ja kuhan nyt tuli käytyä.

Ylipäätään mun juhlimiseni ei ole siitä kiinni että siihen pitäisi aina olla jonkinlainen (teko)syy. Jos olisi varaa, niin järjestelisin mielelläni vaikka kavereille tai sukulaisille isoja bileitä tms., mutta mielelläni ilman mitään kissanristiäisiin verrattavaa syytä. Mielestäni voi juhlia myös sen takia että juhliminen on kivaa.

 

[Angelica-82]

Ei oo tullu synttäreitä kummemmin juhlittua. Joskus jos on sattunu sopivalle päivälle ni oon jonkun kaverin kans jotain pientä kivaa tehny mut muuten oon antanu mennä ohi. Ehtii sitä juhlia muutenkin yleensä eli en tarvi ylimääräsiä bileitä

Joskus ois toki kiva pitää isommatkin pippalot mut mun kaverit on vähän kaikki eri piireistä ja ei osa tuu toimeen keskenään. Jotkut on suoraan sanonukin ettei halua sen ja sen kanssa olla samaan aikaan. Ääliöö meininkiä tässä iässä!!! Mut minkäs teet. Niin, ja suurin osa kavereista asuu pitkin Suomee ni ei oo paljon mahollisuuksia kaikkia kotiinsa kutsua, varsinki ku yökylään pitäs melkein kaikkien jäädä. :(

Mua ei numerot iässä haittaa. Pääasia et on kivaa Tosin kyllähän joskus ahdistaa ku vanhenee ja ei oo saanu mitään aikaan mut vielähän tässä ehtii. 22 mittarissa vaikka joskus tuntuu et kuvittelen olevani jo pitkälti yli 30...ei helvetti!

 

[FatBatman]

18-vuotispäivää tuli juhlistettua ydinporukan kanssa. Sen jälkeen sekin kööri on hajoillut vähän sinne tänne ja synttäreiden "juhlinnat" on jääneet.

Voisin kuvitella, että omalla kohdalla se numerollinen rajapyykki olis n.30 vuotta. Nyt on jo havaittavissa sellaista pientä alitajuntaista ahdistusta ikääntymisen suhteen. Vaikuttaahan se tietysti paljon, että millä mallilla elämä silloin on, mutta noin numerollisesti tällä hetkellä se 30-vuotta voisi olla sen "henkisen kriisin" paikka mulle.

 

[Goatsilla]

Tosin kyllähän joskus ahdistaa ku vanhenee ja ei oo saanu mitään aikaan mut vielähän tässä ehtii.

Menee taas raappahousufilosofian puolelle (toi rinkuli huolehtii siitä oikeasta filosofiasta), mutta mistä toi tarve "saada jotain aikaan" kumpuaa? Mulla kun ei sellaista ole, kertokaa mulle. Siis itsehän sellaisen tarpeen itselleen jostain repii. Ja mitä se aikaansaaminen on ja mikä funktio sillä on, auttaako se sitten aikanaan kuolemaan hymy naamalla, kun "tietää että sai jotain aikaan"? Ei, en aio saada ikinä mitään aikaan, vaikka joku kertoisikin mitä se tarkoittaa.

 

[Angelica-82]

mutta mistä toi tarve "saada jotain aikaan" kumpuaa?

Joo oot ihan oikeessa. Itehän ne vaatimukset suurimmaks osaks itelleen kehittää. Mun "aikaansaamiset" liittyy tässä nyt ihan henkilökohtaseen elämään ja omiin juttuihin, joita en viitti tääl palstalla kummemmin julkistella. Tosin ei nekään sellasia asioita oo, etteikö vois onnellisena elää, vaikkei niitä juttuja saavuttaiskaan.

Niin, ja osasyy noihin aikaansaamisen tarpeisiin kumpuaa, ikävä kyllä, vanhemmista. Ainakin meidän perheessä.

 

[VilleO]

Sama meininki oli YO -juhlissa: Ihmiset oli aivan innoissaan kuinka nyt tuli pojasta ylioppilas. Oikeen suuri virstanpylväs elämässä. Itse olin vähän että onko tää nyt niin iso juttu kun en siellä koulussa mitään oikeen tehnyt eikä mikään kiinnostanut ja kuhan nyt tuli käytyä.

Sama juttu täällä. En todellakaan tuntenut lakin päähän saatuaani saavuttaneeni mitään erikoista, vaikka sukulaiset ja tuttavat sillä mehuttivatkin. Jos täällä yliopistossa jokus saan sen maisterin tutkinnon suoritettua, niin sitten voi jo olla aihetta juhlaan. Sen täytyy jotain töitäkin tehdä, toisin kuin lukiossa.

Mitä tuohon ikääntymiseen tulee, niin tässä vaiheessa sitä vielä jopa odottaa niiden lisävuosien kertymistä, jotta pääsisi sisään vähän laadukkaampiin kapakoihin. :jahas:

 

[S0874]

Niin, ja osasyy noihin aikaansaamisen tarpeisiin kumpuaa, ikävä kyllä, vanhemmista. Ainakin meidän perheessä.

Sama homma (kai?). Mulle ei ole koskaan vanhemmat sanoneet että "täytyy tehdä noin tai näin" tms., mutta varmaan kuitenkin oon kotoa imaissut sellasen mallin että aina jos jotain tekee (niinkun aina tekee) niin täytyy menestyä ja "saada aikaseksi". Omat vanhemmat on "saaneet aikaseksi" ja menestyneet valitsemillaan aloilla, niin ei kai tarvi olla kummonen psykologi tajutakseen että vaikuttaahan se jälkikasvuunkin. Toisaalta oon miettinyt että voishan tosta ottaa sellasen vastareaktionkin että ei tekis koskaan mitään eikä sais ikinä mitään "aikaseksi".

Niin se aikaansaaminen on mielestäni sitä että saa tehtyä jotain sellasta joka tyydyttää oman kunnianhimon ja haaveet. Jollekin se voi olla vaikka normiduuni ja perhe, jollekin taas formulakuskiksi tai ammattitaiteilijaksi tuleminen. Eikä noita "aikaansaannoksia" voi tietenkään laittaa mihinkään arvojärjestykseen, vaan pääasia on se että yksilö on tyytyväinen valitsemallaan tiellä.

 

[Goatsilla]

Tosin ei nekään sellasia asioita oo, etteikö vois onnellisena elää, vaikkei niitä juttuja saavuttaiskaan.

Hyvä, eikä ollut tosiaankaan mitenkään tarkoitus "tuomita" kenenkään tekemisiä ja aikaansaamisia. Aika yleistähän se kai on, että on jonkinlaisia itsensä luomia paineita "saada jotain aikaan". Mutta ahdistus -sana pomppasi tekstistäsi silmään, silloinhan se aikaansaamisen tavoittelu alkaa olla jo taakka, jonka voi mielestäni yhtä hyvin heittää nurkkaan ja antaa olla.

 

[S0874]

Mutta ahdistus -sana pomppasi tekstistäsi silmään, silloinhan se aikaansaamisen tavoittelu alkaa olla jo taakka, jonka voi mielestäni yhtä hyvin heittää nurkkaan ja antaa olla.

Jos on niin suuri tarve onnistua jossakin asiassa että se alkaa jo ahdistaa, niin millä helvetin keinolla se vaan "heitetään nurkkaan ja annetaan olla"? Mä en ainakaan keksi muuta kun kokopäivänen dokaaminen tai heroiinin piikittäminen. Toinen vaihtoehto on se että stressistä huolimatta tekee ja löysää tahtia sitten kun on saavuttanut sen mitä haluaa. Toisaalta toi kommenttisi on kyllä täysin aiheellinen, kun jotkut tietysti polttavat itsensä loppuun kun eivät osaa koskaan hellittää, ja aina pitää saada vaan lisää ja lisää. Siksi juuri esim. salillakäynti on balsamia stressaajan haavoihin, kun siellä voi vaan olla eikä tarvitse miettiä mitään.

 

[Tove]

Mä juhlin synttäreitä olemalla helevetin iloinen koko päivän ja vedän tiukan salitreenin ja aerobiset juosten siihen päälle. Isä ja äiti soittaa jossain vaiheessa ja onnittelee. :kippis1: Kaverit joko muistaa tai ei muista, mua ei kiinnosta tehdä numeroa asiasta. Inhoan kaikkea touhottamista ja hässäkkää. Illalla sitten juhlin vetämällä minipullon samppanjaa ja iltapalaks rahkan sijasta kokonainen ihanan rasvainen ja suolainen leipäjuusto. Bilettämään ei viitsi lähteä kun vappuun on niin vähän aikaa synttäreistäni joten saa sen puolen sillon hoidettua...

Edit: karkea kirjoitusvirhe korjattu

 

[Kerpele]

Maanantaina tulee täyteen 25, eli 1/4 vuosisata. Emännän mielestä tuota pitäisi jotenkin juhlia... Itse en ole osannut erityisemmin iloita syntymäpäivistäni enää vuosiin
Kaipa se päivä menee normaalisti töissä ja jos illalla palkitsisi itseään vaikka hyvällä safkalla... Tai töissä voisi eväiden sijaan vetästä kunnon pitzan
Tuskimpa kovin moni kaveri muistaa syntymäpäivääni.
Eli sitä samaa harmaata maanantaikin, tosin viikonloppuna Tallinnaan käymään ja yöksi hotelliin Kaipa tuota voisi pitää syntymäpäivälahjana itselleen, vaikka ajankohta oli ihan sattumalta edeltävä viikonloppu.

 

[Eleonoora]

Mä juhlin, kun täytin 18. Sitä päivää on yksinkertaisesti pakko juhlistaa. :kippis1: Mut sen jälkeen ei iällä enää olekaan "merkitystä". Sitä vaan vanhenee ja vanhenee. Mun mielestä on ihan turhaa pitää mtn hemmetin juhlia synttäreiden takia. Ehkä tasakympit on asia erikseen. Mun mielestä synttärit on täysin turha juttu.
Mutta tietysti homma menee niin, että se, joka tahtoo juhlia, niin juhlii. Ja jos ei tahdo, niin sitten ei juhli.
Onnea kaikille synttärisankareille kuitenkin. :haart: