Jamie Oliveria syytetään kulttuurisesta omimisesta uuden mikroateriansa takia
Ruoka on politiikkaa, osoittaa Britanniaa puhuttanut riisikriisi. Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä ymmärtää, miksi riisistäkin voi nousta sellainen kohu. ”Ruokakulttuuri on tärkeä osa ihmisten ja kansakuntien identiteettiä”, Mäkelä selittää.
Julkkiskokki Jamie Oliver ei ole kommentoinut riisikohua (KUVA: Axel Heimken)
Alma Onali HS
Julkaistu: 21.8. 8:10
Britanniassa kohistaan jälleen ruuan kulttuurisesta omimisesta. Kohu alkoi, kun Britannian työväenpuolueen kansanedustaja
Dawn Butler syytti Twitterissä julkkiskokki
Jamie Oliveria jamaikalaisen jerk-mausteseoksen häpäisystä.
Jamie Oliver julkisti valmisruokabrändinsä alle uuden mikroaterian, jonka nimi on ”tymäkkä jerk-riisi”. Pussissa kuumennettavassa annoksessa on valkosipulilla, chilillä ja inkiväärillä maustettua riisiä, munakoisoa ja papuja.
Kritisoijien mukaan Oliverin jerk-riisissä on useita ongelmia. Ensinnäkin, Oliverin reseptissä ei ole jerk-mausteseokseen perinteisesti kuuluvia mausteita.
Toiseksi, jerk-mausteseosta käytetään yleensä lihan tai muun proteiininlähteen maustamiseen. Riisi-jerk on ennenkuulumatonta.
Kolmanneksi, jerk viittaa myös ruuan valmistustapaan, kuten jamaikalaistaustainen julkkiskokki
Rustie Lee muistutti Britannian aamutelevisiossa. Leen mukaan minuutti mikrossa ei saavuta jerkin olemusta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
”Jerkissä on kyse grillaamisesta, ja riisiä ei voi grillata”, Lee sanoo ohjelmassa.
Monet riensivät myös puolustamaan Oliveria, ja päivittelemään sitä, miksi riisistä pitää nostaa moinen haloo.
Lisämausteen kiistaan tuo se, että Oliver tienaa rahaa jamaikalaisella kulttuuriperinnöllä. Silloin keskustelu kulttuurisesta omimisesta siirtyy jo vakavammille urille.
Jerk-kohun, kuten muidenkin kulttuurista omimista käsittelevien kohujen, ytimessä on valta ja sen jakautuminen. Kulttuurinen omiminen tarkoittaa sitä, että valtaväestö omii vähemmistöjen kulttuurisia symboleja ja esineitä ilman lupaa, ja kenties vielä hyötyy niistä jollain tavalla.
Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori
Johanna Mäkelä tunnistaa riisikiistan polttopisteet. Ensivilkaisulla ruoka vaikuttaa viattomalta, maailmaa yhdistävältä asialta, mutta ruoka on myös poliittista, Mäkelä muistuttaa.
”Ruokakulttuuri on tärkeä osa ihmisten ja kansakuntien identiteettiä”, Mäkelä sanoo. ”Olisihan se mukavaa ottaa vaikutteita eri ruokakulttuureista. Se kuitenkaan ei ole niin yksinkertaista, kun siihen latautuu symbolinen keskustelu identiteetistä ja kysymys siitä, kenen ruokakulttuuria käytetään ja millä oikeudella.”
Jamie Oliver julkisti valmisruokabrändinsä alle uuden mikroaterian.
Oliverin jerk-kohussa Mäkelän analyysin mukaan ongelmallista on se, että Oliver on ottanut jamaikalaisen ruokakulttuurin kenties tunnetuimman elementin, jerk-mausteseoksen, ja luonut sen nimeä kantavan makumaailman kunnioittamatta jerkissä yleensä käytettyjä ainesosia.
Hän on myös irrottanut jerkin kontekstistaan, eli lihakimpaleen maustamisesta ja grillaamisesta, ja vielä lätkäissyt sen oman brändinsä alle viittaamatta muuten sen jamaikalaiseen alkuperään.
”Oliver, joka on ehkä yksi maailman tunnetuimmista ruokaihmisistä, tekee valkoisena miehenä bisnestä toisten kulttuurista otetulla palasella”, Mäkelä tiivistää.
Jerkistä herkän aiheen tekee myös Jamaikan ja Britannian yhteinen, orjuuden ja kolonialismin värittämä historia. Jerk-kokkaus on olennainen osa sorretun kansan tarinaa, joka on saanut viime aikoina lisäkiemuroita niin kutsutun
Windrush-skandaalin myötä.
Windrush-sukupolvella viitataan jamaikalaisiin, joita tuotiin jälleenrakentamaan Britanniaa toisen maailmansodan jälkeen. Ikänsä briteissä asuvia jamaikalaisia uhkaa yhtäkkiä karkotus maasta brexitin takia, koska heiltä puuttuu tarvittavia dokumentteja, ja heidän jälkeläisillään on myös vaikeuksia tulla Britanniaan.
”Yhtäkkiä tulee tällainen tapaus, että otetaan jamaikalaisten perinteestä palanen, mutta väärällä tavalla, eikä kerrota, että sillä on mitään tekemistä jamaikalaisten kanssa, joita ollaan vielä heittämässä ulos maasta”, Mäkelä sanoo. ”Ymmärrän, että sitä ei ihan purematta niellä.”
Britanniassa on hiljattain ollut muitakin tapauksia, joissa on kiistelty ruuan kulttuurisesta omimisesta ja ruuan oikeaoppisesta tulkitsemisesta.
Tässä kuussa ruokatoimittaja
Mallika Basu kyseenalaisti Marks & Spencerin myymän ”bengalilaisen curryn” ja muiden itämaisten valmisruokien autenttisuuden.
Myös Britannian MasterChef-ohjelma
närkästytti katsojia huhtikuussa, kun tuomarit kritisoivat malesialaistaustaisen kilpailijan valmistamaa rendang-kanaa rapeuden puutteesta.
Annoksen valmistanut
Zaleha Kadir Olpin sai lähtöpassit kisasta ruokansa takia.
Malesialaiset katsojat riensivät sosiaaliseen mediaan kertomaan, että tuomarit eivät ilmeisesti ymmärrä mitään kaakkoisaasialaisesta keittiöstä. Rendang-kanan kuuluu olla pehmeää, kastikkeessa hyvin kypsynyttä lihaa.
”Kolonisoivat meitä 100 vuotta mausteiden takia, mutta eivät vieläkään ymmärrä, miten ruoka toimii”, eräs käyttäjä kommentoi Facebookissa Britannian yleisradioyhtiö
BBC:n mukaan.
Jopa Malesian pääministeri
Mohd Najib Tun Razak otti kantaa keskusteluun lataamalla Twitteriin kuvan omasta rendang-kana-ateriastaan.
Jamie Oliver ei ole kommentoinut riisikohua.
The Guardian -lehden haastattelussa tv-kokki Rustie Lee sanoo, että Oliverin ateria olisi hyväksyttävä, jos hän olisi kutsunut sitä esimerkiksi karibialaisvaikutteiseksi riisiksi.
Nyt Oliver antaa väärän kuvan jamaikalaisesta kulttuurista, Lee sanoo.
”Pidän Jamiesta, mutta lapset saattavat nähdä tämän ja ajatella, että se on osa kulttuuriamme. Se ei ole. Mielestäni hän on pahassa pulassa. Kaikki Karibialla sanovat ’Jamie! Eeei!’”
Lopuksi The Guardianin jutussa annetaan ohje jerk-aterian valmistamiseksi. Siihen menee kaksi päivää.
