Kommunismin romahduksen jälkeen 1989 länsimainen demokratia on omahyväisesti kiillottanut kilpeään ja esiintynyt jonkinlaisena ihmiskunnan hyvää tekevänä voimana. Sen kannattajien kannalta on tavallaan herkullinen tilanne, että kaikki maailman pahuus saadaan kaadettua kansallissosialismin niskaan. Tällöin se voi itse esiintyä historian puhtaana pulmusena, joka on aina taistellut kaikenlaista pahaa totalitarismia kuten kommunismia ja kansallissosialismia vastaan. Vähänkin lähempi tarkastelu osoittaa tämän hyvin markkinoiduksi mainokseksi, jolla on hyvin vähän tekemistä totuuden kanssa. Demokratian, tuon talouselämän palveluksessa olevan poliittisen järjestelmän räikeimmät rikokset on tehty sen verran kauan sitten, että sen tuhovimman jyräämäksi jäänyt sukupolvi ei ole enää kertomassa niistä asioista televisiolle. Yhdysvalloissa hävitettiin 1700- ja 1800-luvullla taloudellisen liberalismin hedelmänä lukuisia intiaaniheimoja. Uhrit kohosivat miljooniin. Afrikan kolonialismi, joka oli demokratian suojeluksessa toimivan valtiokapitalismin johdonmukainen seuraus, puhuu myös omaa kieltään. Entäpä toinen maailmansota, joka syttyi siitä, että Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle? Demokratia ei käynyt yksin sotaa pahaa Kolmatta valtakuntaa vastaan vaan se liittoutui toisen, paljon suuremman pahan kanssa turvatakseen maailmanvaltansa, jota pörssikeinottelijat maastaan häätänyt Saksa oli tullut uhkaamaan. Sodan päätyttyä Ranskaan ja Reininmaalle perustettiin 1800 humaanien liittoutuneiden keskitysleiriä, joissa surmattiin 800 000 saksalaissotilasta joko nälkiinnyttämällä tai ampumalla. Tästä todellisesta holocaustista kertoo kanadalainen historiantutkija James Basque ansiokkaassa kirjassaan Other Losses, kirja, jota pidetään oman alansa auktoriteettina.
Demokratian kuolemansaldon laskijoilla riittää työsarkaa vielä tulevaisuudessakin, sillä päättymättömyyden tilassa horjuvan demokratian aiheuttama aikapommi tikittää kolmannessa maailmassa. Väestöpaine ja sen puhkeaminen saattavat aiheuttaa sellaisen holokaustin, johon verrattuna menneisyyden kansanmurhat näyttävät harrastelijamaiselta puuhastelulta.