protsku
Banned
- Liittynyt
- 13.3.2003
- Viestejä
- 4 178
Suomessa ei ole slummeja. Suomessa on kuitenkin valtavasti näitä surullisenkuuluisia betonilähiöitä ongelmineen. Näyttää siltä että jokaisessa kaupungissa on vähintään pari kaupungin kerrostaloaluetta joihin keskittyy 90% viina- ja huumeongelmista.
Onko veronmaksajien ja siis valtaväestön etu että pidetään 90% ihmisistä onnellisena tunkemalla 10% häiriköitä kaupungin kerrostaloihin, sopivasti syrjään bulevardeilta ja keskustan hyviltä paikoilta? Ainakin tämä edistää syrjäytymistä. Juopot, narkkarit, hullut ja kriminaalit kun itse asiassa eivät viihdy keskenään vaikka joku yliviisas on näin suunnitellut kaupungin päättävissä elimissä.
Omat kokemukset viimeisen parin vuoden ajalta puhuvat ainakin sen puolesta että täältä pitää muuttaa pois. Ei nämä ihmiset muutu. Ja oma ainutkertainen elämä on liian kallisarvoinen tuhlattavaksi siihen että joutuu jatkuvasti elämään päihdevammaisten häiriköiden aiheuttaman ylimääräisen stressin alla.
Täällä on myös paljon säännöllisessä päivätyössä käyviä perheellisiä asukkaita. Heille kaikki rispektit siitä että jaksavat tässä ympäristössä. No, onhan vuokra hieman halvempi kuin yksityisillä asuntomarkkinoilla.
Surullinen tosiasia on kuitenkin se että kun huono arpaonni heittää asumaan häirikkörapussa niin välillä saa aivan kirjaimellisesti pelätä henkensä puolesta. Ja auta armias jos yrität vihjata jollekin juopolle tai narkille että voisko hei pikkuisen yrittää ottaa muitakin asukkaita huomioon - lisää ongelmia.
Minun mitta on täynnä. Opiskelemaanhan tänne tultiin silloin monta vuotta sitten. Olen asunut keskustan piikkipaikoilla ja käynyt työssä, jopa varsin arvostetussa ja hyväpalkkaisessa työssä. Nyt kuitenkin vakityön puutteessa ja työttömänä ollessa olen havahtunut siihen tosiasiaan että täällähän sitä asutaan kaupungin surkeimmassa vuokraläävässä kaupungin pahimpien moniongelmaisten spurgujen ja narkkien keskellä. Oma projekti nimeltä raittius on sinänsä vahvistunut - mitä useammin näkee kriminaalin tasolle vajonneita päihdevammaisia niin sitä vähemmän tekee mieli harkita edes yhdenkään saunakaljan ostamista. Mutta sitten tämä jatkuva synkkyys ja näköalattomuus mikä täällä vallitsee, se iskee liian syvälle ja liian lujaa:
"Nuori äiti ulkoiluttaa pientä lastaan kerrostalokolhoosin pihamaalla. Samaan aikaan Reiska huutelee ja örisee voimansa tunnossa parvekkeelta. Ja rokki soi."
Se, että törmää jatkuvasti ja joka puolella pelkästään negatiivisiin asioihin, vie voimat. Tunnustan siis että haen aktiivisesti uutta asuntoa jonka on parasta olla mahdollisimman kaukana näiltä kulmilta. Loppupäätelmä on kuitenkin se että ne ihmiset ketä tänne jää, voivat erittäin pahoin. Ja kun tänne lopulta jää pelkästään ne syrjäytyneet niin ilmeisesti siinä on sitten suomalaisen yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan tulevaisuusvisiot. Vai kuinka?
P.S. Olen äärimmäisen väsynyt ja turhautunut siitä että mikään puhe ei auta tiettyjen ihmisten suhteen. Naapurin häiriköt viettivät yönsä putkassa ja ovat varmaan parin tunnin sisällä takaisin - häiriköimässä.
Onko veronmaksajien ja siis valtaväestön etu että pidetään 90% ihmisistä onnellisena tunkemalla 10% häiriköitä kaupungin kerrostaloihin, sopivasti syrjään bulevardeilta ja keskustan hyviltä paikoilta? Ainakin tämä edistää syrjäytymistä. Juopot, narkkarit, hullut ja kriminaalit kun itse asiassa eivät viihdy keskenään vaikka joku yliviisas on näin suunnitellut kaupungin päättävissä elimissä.
Omat kokemukset viimeisen parin vuoden ajalta puhuvat ainakin sen puolesta että täältä pitää muuttaa pois. Ei nämä ihmiset muutu. Ja oma ainutkertainen elämä on liian kallisarvoinen tuhlattavaksi siihen että joutuu jatkuvasti elämään päihdevammaisten häiriköiden aiheuttaman ylimääräisen stressin alla.
Täällä on myös paljon säännöllisessä päivätyössä käyviä perheellisiä asukkaita. Heille kaikki rispektit siitä että jaksavat tässä ympäristössä. No, onhan vuokra hieman halvempi kuin yksityisillä asuntomarkkinoilla.
Surullinen tosiasia on kuitenkin se että kun huono arpaonni heittää asumaan häirikkörapussa niin välillä saa aivan kirjaimellisesti pelätä henkensä puolesta. Ja auta armias jos yrität vihjata jollekin juopolle tai narkille että voisko hei pikkuisen yrittää ottaa muitakin asukkaita huomioon - lisää ongelmia.
Minun mitta on täynnä. Opiskelemaanhan tänne tultiin silloin monta vuotta sitten. Olen asunut keskustan piikkipaikoilla ja käynyt työssä, jopa varsin arvostetussa ja hyväpalkkaisessa työssä. Nyt kuitenkin vakityön puutteessa ja työttömänä ollessa olen havahtunut siihen tosiasiaan että täällähän sitä asutaan kaupungin surkeimmassa vuokraläävässä kaupungin pahimpien moniongelmaisten spurgujen ja narkkien keskellä. Oma projekti nimeltä raittius on sinänsä vahvistunut - mitä useammin näkee kriminaalin tasolle vajonneita päihdevammaisia niin sitä vähemmän tekee mieli harkita edes yhdenkään saunakaljan ostamista. Mutta sitten tämä jatkuva synkkyys ja näköalattomuus mikä täällä vallitsee, se iskee liian syvälle ja liian lujaa:
"Nuori äiti ulkoiluttaa pientä lastaan kerrostalokolhoosin pihamaalla. Samaan aikaan Reiska huutelee ja örisee voimansa tunnossa parvekkeelta. Ja rokki soi."
Se, että törmää jatkuvasti ja joka puolella pelkästään negatiivisiin asioihin, vie voimat. Tunnustan siis että haen aktiivisesti uutta asuntoa jonka on parasta olla mahdollisimman kaukana näiltä kulmilta. Loppupäätelmä on kuitenkin se että ne ihmiset ketä tänne jää, voivat erittäin pahoin. Ja kun tänne lopulta jää pelkästään ne syrjäytyneet niin ilmeisesti siinä on sitten suomalaisen yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan tulevaisuusvisiot. Vai kuinka?
P.S. Olen äärimmäisen väsynyt ja turhautunut siitä että mikään puhe ei auta tiettyjen ihmisten suhteen. Naapurin häiriköt viettivät yönsä putkassa ja ovat varmaan parin tunnin sisällä takaisin - häiriköimässä.
