Suuri lähiökeskustelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja protsku
  • Aloitettu Aloitettu

protsku

Banned
Liittynyt
13.3.2003
Viestejä
4 178
Suomessa ei ole slummeja. Suomessa on kuitenkin valtavasti näitä surullisenkuuluisia betonilähiöitä ongelmineen. Näyttää siltä että jokaisessa kaupungissa on vähintään pari kaupungin kerrostaloaluetta joihin keskittyy 90% viina- ja huumeongelmista.

Onko veronmaksajien ja siis valtaväestön etu että pidetään 90% ihmisistä onnellisena tunkemalla 10% häiriköitä kaupungin kerrostaloihin, sopivasti syrjään bulevardeilta ja keskustan hyviltä paikoilta? Ainakin tämä edistää syrjäytymistä. Juopot, narkkarit, hullut ja kriminaalit kun itse asiassa eivät viihdy keskenään vaikka joku yliviisas on näin suunnitellut kaupungin päättävissä elimissä.

Omat kokemukset viimeisen parin vuoden ajalta puhuvat ainakin sen puolesta että täältä pitää muuttaa pois. Ei nämä ihmiset muutu. Ja oma ainutkertainen elämä on liian kallisarvoinen tuhlattavaksi siihen että joutuu jatkuvasti elämään päihdevammaisten häiriköiden aiheuttaman ylimääräisen stressin alla.

Täällä on myös paljon säännöllisessä päivätyössä käyviä perheellisiä asukkaita. Heille kaikki rispektit siitä että jaksavat tässä ympäristössä. No, onhan vuokra hieman halvempi kuin yksityisillä asuntomarkkinoilla.

Surullinen tosiasia on kuitenkin se että kun huono arpaonni heittää asumaan häirikkörapussa niin välillä saa aivan kirjaimellisesti pelätä henkensä puolesta. Ja auta armias jos yrität vihjata jollekin juopolle tai narkille että voisko hei pikkuisen yrittää ottaa muitakin asukkaita huomioon - lisää ongelmia.

Minun mitta on täynnä. Opiskelemaanhan tänne tultiin silloin monta vuotta sitten. Olen asunut keskustan piikkipaikoilla ja käynyt työssä, jopa varsin arvostetussa ja hyväpalkkaisessa työssä. Nyt kuitenkin vakityön puutteessa ja työttömänä ollessa olen havahtunut siihen tosiasiaan että täällähän sitä asutaan kaupungin surkeimmassa vuokraläävässä kaupungin pahimpien moniongelmaisten spurgujen ja narkkien keskellä. Oma projekti nimeltä raittius on sinänsä vahvistunut - mitä useammin näkee kriminaalin tasolle vajonneita päihdevammaisia niin sitä vähemmän tekee mieli harkita edes yhdenkään saunakaljan ostamista. Mutta sitten tämä jatkuva synkkyys ja näköalattomuus mikä täällä vallitsee, se iskee liian syvälle ja liian lujaa:

"Nuori äiti ulkoiluttaa pientä lastaan kerrostalokolhoosin pihamaalla. Samaan aikaan Reiska huutelee ja örisee voimansa tunnossa parvekkeelta. Ja rokki soi."

Se, että törmää jatkuvasti ja joka puolella pelkästään negatiivisiin asioihin, vie voimat. Tunnustan siis että haen aktiivisesti uutta asuntoa jonka on parasta olla mahdollisimman kaukana näiltä kulmilta. Loppupäätelmä on kuitenkin se että ne ihmiset ketä tänne jää, voivat erittäin pahoin. Ja kun tänne lopulta jää pelkästään ne syrjäytyneet niin ilmeisesti siinä on sitten suomalaisen yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan tulevaisuusvisiot. Vai kuinka?

P.S. Olen äärimmäisen väsynyt ja turhautunut siitä että mikään puhe ei auta tiettyjen ihmisten suhteen. Naapurin häiriköt viettivät yönsä putkassa ja ovat varmaan parin tunnin sisällä takaisin - häiriköimässä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Se on kato vähän niinku tarkkiksella; kaikki häiriköt laitetaan samaan paikkaan, jotta suuri osa "normaaleja" saisi elää "normaalia" elämää. Eipä siinä sen kummempaa. Maailma on keskimäärin aika paska paikka.
 
protsku sanoi:
Juopot, narkkarit, hullut ja kriminaalit kun itse asiassa eivät viihdy keskenään vaikka joku yliviisas on näin suunnitellut kaupungin päättävissä elimissä.

Ne nyt ei taida viihtyvän elämässään muutenkaan vaikka eivät olisikaan yhdessä läjässä. Kerääntyvät rutisemaan itsesäälissä ja keräämään sääliä toisiltaan. On se elämä niin epäoikeudenmukainen paikka.

protsku sanoi:
P.S. Olen äärimmäisen väsynyt ja turhautunut siitä että mikään puhe ei auta tiettyjen ihmisten suhteen. Naapurin häiriköt viettivät yönsä putkassa ja ovat varmaan parin tunnin sisällä takaisin - häiriköimässä.

Tohon on tosi helppo väsyä ja turhautua. Itse asustelen kerrostalolähiössä, jossa oman kämppäni lähellä on myös ison asuntokompleksin yhteinen kerhotila. Sinne kasautuu tietyin väliajoin nuoria pitämään "bileitä". Onhan se kiva välillä vähän irrotella, mutta ne on niin kännissä etteivät tajua hiljentää musiikkia vaikka käy sanomassa. Helvetin ärsyttävää. Pitäiskö mun hyväksyä se, että ei nyt sitten yöunia tänä yönä. :curs:

Ulkomaalaistenkin bongorummutus loppuu aina viimeistään kahdeltatoista, yleensä klo 22, niinkuin järjestyssäännöissä sanotaan.

Joskus ainoa keino on muuttaa pois, kun kaikilla ihmisillä on oikeus elää sellaista elämää kuin haluavat.
 
Meillä oli tosi lähellä, ettei jouduttu asumaan tuollaiselle alueelle. Kaupunki nimittäin tarjos meille asuntoa paikasta, jonne syrjäytyneet ja alkoholistit sijoitetaan. Muutettiin juuri toiselta paikkakunnalta, mutta onneksi olimme kuulleet jo jutut kaupungin huonomaineisimmista alueista. Ja muutenkin saa paikallislehdestä aina lukea, kuinka suurin osa kahnauksista tapahtui aina näillä tietyillä asuinalueilla.

Niinhän se siis on, että "huonommat ihmiset" sijoitetaan samaan paikkaan, että "kunnon ihmiset" saavat elää rauhassa. Meillä nykyisin ihana rivarikämppä uudelta lapsiperhevoittoiselta asuinalueelta, ja tyytyväinen olen. Yhtäkään pummia, yms. ei ole vastaan kävellyt. Jos ajattelen omaa napaani, niin olen ratkaisuun tyytyväinen, mutta laajemmassa mittakaavassa mennään huonompaan suuntaan.
 
Joo, kyllähän noita "ongelmalähiöitä" löytyy jokaiselta paikkakunnalta. Toisaalta ite en haluaisi naapurikseni jotain spurguporukkaa enkä näe siinä mitään järkeä, että kapunki rakentaisi varakkaiden alueelle halppisasuntoja, jotka täyttyy sossupummeista.
En jaksa uskoa, että ne ihmiset muuttuisivat yhtään mihinkään vaikka asuisivat paremmalla paikalla, toisaalta ongelmalähiöiden vuokrat on halvimmat mahdolliset, eikä niillä olis varaa asua paremmissa paikoissa.
 
mxm sanoi:
Joo, kyllähän noita "ongelmalähiöitä" löytyy jokaiselta paikkakunnalta. Toisaalta ite en haluaisi naapurikseni jotain spurguporukkaa enkä näe siinä mitään järkeä, että kapunki rakentaisi varakkaiden alueelle halppisasuntoja, jotka täyttyy sossupummeista.

Käsittääkseni helsingin kaupungin politiikkaa ainakin on rakennella omistusasuntojen sekaan kaupungin kämppiä. Sitä tosin en tiedä minkälaista porukkaa ne niihin ottaa asumaan?
 
Calle sanoi:
Käsittääkseni helsingin kaupungin politiikkaa ainakin on rakennella omistusasuntojen sekaan kaupungin kämppiä. Sitä tosin en tiedä minkälaista porukkaa ne niihin ottaa asumaan?
Itse asun Vuosaaressa, tarkemmin sanottuna Rastilassa. Ja kyllähän täälläkin on jonkin verran ymmärtääkseni omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja sekaisin, tai ainakin ihan lähellä tulee uusiakin omistusasuntoja ja hinta on aika saatanan kova.

Voi olla, että asun juuri jossain paikassa missä ei koskaan mitään tapahdu, mutta en ymmärrä Itä-Helsinkin kauhistelua. Rastilan Sparilla näkee ehkä spurguja ja joskus pari mustalaista. Venäjää kuulee myös usein, mutta mitään häiriöitä ei ole yhtä kertaa lukuunottamatta ole ollut. Silloin jotkut narkkarit huusivat joku lauantaiyö toisilleen. Rauhallisempaa täällä on kuin Turun Ylioppilaskylässä.

En silti tiedä onko syy tuossa kaupungin asutnopolitiikassa. En mä haluaisi maksaa paljon kämpästä, jos on kuitenkin riskinä, että viereinen talo on täynnä ongelmatapauksia.
 
Tässä omaa tarinaani:

Herran vuonna 2001 oli aika muuttaa pois kotoa. Olin juuri aloittanut työelämässä joten palkka ei ollut mikään järin suuri. Vaihtoehdot asunnoksi oli siis kaupungin vuokra-asunnot ja VVO yms. vuokra-asunnot. Omaan asuntoon ei ollut varaa, eikä ketään takaajia ole. Yksityiseltäkään en viitsinyt jotain 25neliöm yksiöitä vuokrata jollain 3500mk:lla.
Kahdeksan kuukautta jonotin kaupungin ja VVO:n vuokra-asuntoihin. Tuloksetta. Vaihtoehdoksi jäi laittaa itsensä asunnottomaksi ja hankkia poste restante osoite, asuin toki vielä kotona. No tätä "asunnottomuutta" kesti pari viikkoa jolloin VVO:lta soitettiin että nyt olis kaksio tarjolla 2400mk/kk.
Kävin katsomassa asuntoa, sijainti Espoon keskus, kirstinmäki. Alueesta en tiennyt mitään. Asunto näytti ihan asialliselta. Pakko oli käytännössä se ottaa.
No ei mennyt kauaa kun sain tuta alueen maineen. Oli narkkaria ja juoppoa ja ties mitä. Toki oli paljon normaaleja työssäkäyviä ihmisiä (niinkuin itsekin), mutta valitettavasti osa ihmisista pilasi koko alueen.
Kolmisen vuotta yritin saada uutta asuntoa VVO:lta ja ties mistä. Tuloksetta. Vastattiin että sinulla on jo asunto. Edelleenkään ei kiinnostanut yksityiseltä vuokrata koska halusin että rahaa jää muuhinin kuin asumiseen.
Herran vuonna 2005 onneksi kaikku muuttui. Pääsin Puolustusvoimille töihin ja sitten sain vielä työsuhde asunnon varuskunnasta porttien sisältä. Täysin remontoitu asunto ja vuokrakin halpa. Ja tietysti voitte arvata paljonko löytyy narkkareita yms. Tasan nolla.

Tällä tarinalla halusin vain kertoa kuinka vaikeaa pääk. seudulla on yksineläjän, jonka tulot on 2000e paikkeilla, saada järkevää asuntoa niin että rahaa jää muuhinkin.
 
En nyt ole oikein varma mistä tässä pitäisi keskustella, joten toivon ettei vastaukseni mene liikaa aiheen vierestä.

Monet ihmettelee mitä halvat kaupungin asunnot tekee ns. hyvillä alueilla. Lähiörakentamisen ongelma on ollut kaupunkisuunnittelijoille tuttu jo puolen vuosisataa. Kaikki varmaan tietävät esim. New Yorkin slummit Harlemin jne. Siellä on suosittu sellaista rakentamispolitiikkaa että siellä missä köyhiä on, niin niille rakennetaan halpoja asuntoja. Tällainen ratkaisu on kyllä ihan järkeenkäypä, mutta pitemmän päälle, koko kaupungin ja jopa kansakunnan hyvinvoinnin kannalta erittäin väärä. Lopputuloksena halpojen asuntojen rakentamisessa ongelma-alueille on ongelmien ja köyhyyden kasvaminen.

Kaupunki on monien muiden sosiaalisten systeemien tapaan ns. kompleksinen, ja siinä tehtävä ongelmanratkaisu ei voi perustua yksinkertaisissa systeemeissä opittuun käyttäytymiseen. Kyseessä on systeemidynamiikka, jonka pioneerina pidetään amerikkalaista MIT:n professoria Jay Forresteria. Forrester antaa eräässä tutkimuspaperissaan hyvän esimerkin kompleksisen ja yksinkertaisen systeemin eroista. Esimerkiksi kun ihminen laittaa kätensä lähelle kuumaa hellanlevyä, löytyy tietty raja mitä ei kannata enää ylittää. Ihminen oppii välttämään palovammaa yksinkertaisen, negatiivisen palautesilmukan avulla. Tässä systeemissä on vain yksi ns. tilanmuuttuja, joka on hellanlevyn ja käden välinen etäisyys. Tällaisten yksinkertaisten palautesilmukoiden avulla opitaan monia muitakin asioita, kuten kävelemistä, autolla ajoa jne. Kompleksisessa systeemissä on päinvastoin monia eri tilanmuuttujia, moninkertaisia ja sisäkkäisiä palautesilmukoita ja syy ja seuraus eivät ole kompleksisessa systeemissä välittömässä yhteydessä toisiinsa. Näinollen se ihmisjärjelle kaikkein sopivimmalta kuulostavin ratkaisu ei olekaan komplekisessa systeemissä kaikkein paras. Päinvastoin, se saattaa johtaa pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen.

Kun tietylle alueelle päätetään rakentaa halpoja asuntoja, ratkaisuna esim. työvoimaongelmaan, tälle alueelle virtaa työttömiä ihmisiä kunnes tältä alueelta ei enää löydy työpaikkoja. Ihmisvirta lakkaa koska näiden ihmisten tulotaso ei riitä asumiskustannuksiin. Seurauksena siis alueen elintason lasku, vaikka alunperin yritettiin päinvastaista. Myös vaihdantaa kahden eri alueen välillä tulee tapahtumaan mikäli näiden alueiden ominaisuudet ovat erilaiset. Jos toisaalla on enemmän työpaikkoja tarjolla, tulee alueen väkiluku kasvamaan kunnes esiintyy taas työttömyyttä ja elintason laskua. Systeemin dynaamisuus saa aikaan itsekorjaavan "voiman" joka johtaa aikanaan tasapainoon. Yksi Forresterin tärkeimmistä teeseistä onkin että yhden alueen elintason nostamiseen tarkoitetut toimenpiteet voivat toimia vain jos ne aikanaan johtavat koko kansakunnan elintason nousuun.

Siinä siis vähän teoreettista taustaa sille miksei kaikkia ongelma-asujia keskitetä yhdelle alueelle ja pidetä erossa muista. Tässä lisätietoa: http://sysdyn.clexchange.org/sdep/Roadmaps/RM1/D-4468-2.pdf
 
Vähän erilaista kokemusta. Muutettiin Suomeen, kun olin vajaa 2 vuotias. Kaupungin asunto löytyi 80-luvun Jakomäestä, joka oli silloin todella villi paikka ja maine oli sen mukainen. Siellä asuttiin pari vuotta, kunnes äippä kyllästyi ja talsi asuntotoimistoon. Se sanoi niille virkailijoille, että jos sen lapsista tulee hulluja ni se on niiden syy :D

Asunto löytyi eräästä länsihelsinkiläisestä uudesta lähiöstä. Siisti paikka ja paljon lapsiperheitä. Sinne jäätiin. Tämä lähiö on nyt myöhemmin joskus haukuttu Helsingin pahimmaksi lähiöksi ja joskus kyllä ihmettelen sitä, kun ei se nyt niin hirveä paikka ole. Toki löytyy juoppoa ja narkkia, mutta mistä ei löytyisi?

18-vuotiaana muutin Roihuvuoreen, sieltä Itä-Helsinkiin kaupungin asuntoon. Rauhallinen alue, vaikka onkin ihan itiksessä. Ei mitään valittamisen aihetta.

Sitten takaisin länteen taas kaupungin asuntoon. Siellä olikin yläkerrassa aika villi meininki ja poliisin joutui pari kertaa soittaa hiljentämään ne. Ne sai aika pian häädön. Valitin niistä monta kertaa myös isännöitsijälle. Taas muutto isompaan kaupungin asuntoon samalla alueella. Ei ongelmia.

Nyt Pohjois-Helsingissä omistusasunnossa suht rauhallisella alueella, mutta kyllä täälläkin osataan. Kyttääjiä on sikana ja joku juoppo häirikkö pitää välillä kovaakin meteliä. Asuu viereisessä talossa ja ihmettelen sitä, ettei sitä ole saatu pois. Ovat kyllä yrittäneet.

Ratkaisut syrjäytymiseen ja sen ehkäisyyn löytyy kyllä ihan muualta kuin asuntopolitiikasta.

Kaupunkikin yrittää vähän valkata erilaisia asukkaita taloihinsa, ettei tosiaan ole vaan yhdenlaista ryhmittymää yhdessä talossa. Olisihan se kivempi niille, jotka elää rauhallisesti ja nätisti, että häiriköt olisi keskenään, mutta enemmän siitä tulee ongelmia pitemmän päälle.

Ehkä itse alaluokkaisesta taustasta olevana ja lähiöissä ikänsä eläneenä ihmisenä, en näe lähiöitä niin hirveänä paikkana kuin jotkut eliittitaustaiset henkilöt, joilla on ollut hyvin vähän tai ei ollenkaan kosketusta köyhempien ja/tai kouluttamattomien kulttuuriin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom