Maailmassa on liian vähän kissakuvia, joten korjataan tilannetta. Jatketaanpa Tuksun esittelyä täällä.
Tuksu on vähän epäonnistunut kissa. Tuksu ei oikein kuule hyvin, eikä tasapaino aina riitä esim välttämään putoamista sohvalta kun haluaa rojahtaa kyljelleen. Tuksu myös putoaa sylistä todella surkeasti jos siitä päästää irti. Tuksu ei osaa hypätä korkealle mutta se ei haittaa koska Tuksu pelkää korkeita paikkoja. Ja oikeastaan kaikkea muutakin, sängyn alle juostaan usein piiloon. Tuksu ei osaa myöskään naukua vaikka yritys on kova. Ulos tulee vain todella vaivaisen kuuloisia ähkäisyjä, mutta oikeastaan melkein hyvä niin koska Tuksu yrittää naukua hyvin paljon. Eikä Tuksu itse kuule ääntään kuitenkaan joten lieneekö mitään väliä. Tuksu ei myöskään kehrää, vaan päästää kurkustaan aivan älytöntä pörinää, joka ilmaisee että Tuksu joko on valmis syömään tai rapsutus kohdistuu oikein.
Tuksu on kaikesta vaivaisuudestaan huolimatta pienen linnansa kuningas.
Jos Tuksu herätetään uniltaan linnassaan niin Tuksu äkämystyy aika lailla.
Vaihtoehtoinen unipaikka on tietenkin sukkalaatikko.
Tuksu tulee usein pyytämään josko pääsisi vähän syliin. Tällaista tuijotusta voi jatkua varttikin putkeen.
Oikeasta paikasta kun rapsuttaa niin Tuksun silmät alkaa mennä kieroon ja alkaa pakkomielteinen nuoleminen, ihan minkä vaan asian nuoleminen mikä on lähimpänä.
Rahkakin maistuu hyvin, jämät pitää aina jättää.
Syömisen päälle maistuukin sitten taas nokoset, kuten melkein aina muulloinkin.