Jos nyt unohtaa provoilun ja kärjistämisen ja yrittää ymmärtää pointin, niin onko se lopulta niin kummallinen? Laki velvoittaa, että on määrä puolustaa omalla hengellään sitä maata, tai sen maan hallintoa, johon on syntynyt. Esim. Venäläiset ovat pakotettuja puolustamaan maataan ja tilanteessa, missä hallinto on sitä mieltä, että maan puolustamista on Ukrainaan hyökkääminen ja siviiliväestön terrorisoiminen, niin laki velvoittaa. Joko tottelet, kapinoit (vankila/teloitus) tai lähdet karkuun. Useampi täälläkin hyväksynee, että tuossa tilanteessa pakeneminen on hyväksyttävää, vai?
Suomen hallinto ei ole Kreml ja jos Suomeen hyökätään, niin se ei ole sama asia, kuin Suomi hyökkäisi jonnekin. Lakiteknisesti homma on silti sama ja jos haluaa tulkita asiaa lain ulkopuolelta vaikka moraalin tai muun vastaavan kautta, niin mielestäni joutuu joko tuomitsemaan venäläiset, jotka eivät halua sotia tai hyväksymään, että yksilöllä on oikeus ja velvollisuus arvioida sotatilanteessa, että: "Onko sotiminen oikeutettua?" ja/tai: "Onko tämä sotimisen arvoista?".
On mielestäni perusteltua todeta, että kyllä ja kyllä, mikäli Venäjä päättää hyökätä Suomeen, mutta voi ihan hyvin ymmärtää, että asian voi nähdä myös toisin. Tai että asioiden on mahdollista mennä niin, että vastaus muuttuu. Sanotaan vaikka, että Suomeen valittaisiin Orbanin tapainen hallinto, tai Espanjan Franco, tai yksinvaltias-Kekkonen tai mitä nyt ikinä keksittekään. Olisiko oikeusvaltiota ihan oikeasti murskaavan yksinvaltiaan puolustaminen sotimisen arvoista? Ehkä, koska puolustettaisiin siinä vähän muutakin, mutta ymmärtänette pointin, että vaakakuppi lähtisi vähintään lähemmäs sitä asentoa, missä vastaus olisi ei.
Suomen hallinto ei ole Kreml ja jos Suomeen hyökätään, niin se ei ole sama asia, kuin Suomi hyökkäisi jonnekin. Lakiteknisesti homma on silti sama ja jos haluaa tulkita asiaa lain ulkopuolelta vaikka moraalin tai muun vastaavan kautta, niin mielestäni joutuu joko tuomitsemaan venäläiset, jotka eivät halua sotia tai hyväksymään, että yksilöllä on oikeus ja velvollisuus arvioida sotatilanteessa, että: "Onko sotiminen oikeutettua?" ja/tai: "Onko tämä sotimisen arvoista?".
On mielestäni perusteltua todeta, että kyllä ja kyllä, mikäli Venäjä päättää hyökätä Suomeen, mutta voi ihan hyvin ymmärtää, että asian voi nähdä myös toisin. Tai että asioiden on mahdollista mennä niin, että vastaus muuttuu. Sanotaan vaikka, että Suomeen valittaisiin Orbanin tapainen hallinto, tai Espanjan Franco, tai yksinvaltias-Kekkonen tai mitä nyt ikinä keksittekään. Olisiko oikeusvaltiota ihan oikeasti murskaavan yksinvaltiaan puolustaminen sotimisen arvoista? Ehkä, koska puolustettaisiin siinä vähän muutakin, mutta ymmärtänette pointin, että vaakakuppi lähtisi vähintään lähemmäs sitä asentoa, missä vastaus olisi ei.
/img-s3.ilcdn.fi/c02ebd15291b45e90d2e68f6b8092578e31678c8ff8dd1a7aab1778c05795cc7.jpg)
