Suomalainen vapaaottelu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Johan Vänttistä ei enää näy Hardknocksin listoilla eli varmaan sitten lopettanut. Harmillista, miehen urahan oli ihan hyvällä mallilla, vaikka hävisikin tasaisen matsin Sparville. Ja ikääkin "vasta" 27.

On tosissaan melkoinen suvantovahe Hardknocksin tiimillä. Juuri kukaan ei edes ottele. Mäntykiveltä toki alla hyvä voitto Bakistä, mutta sekin viime syksyltä. Lieneekö loukkaantuneena.

Jussi Halosen ura ei vaan ota tulta alleen, vaikka potentiaalia varmaan olisi. Pysty.

Rasul Khataew vaan joutuu kerta toisensa jälkeen taputtamaan. Jujutsu.

Marcus Vänttinen ei ole otellut sen reilu parin vuoden takaisen selkäsaunan jälkeen. Olisi mielenkiintoista nähdä mies häkissä ja mitä tauolla on saati aikaan.
 
Toivottavasti Santalahti jatkaa samaan tahtiin & napsii voittoja tililleen. Toinen todella lupaava nimi on Abdul Hussein. Hän voitti vuoden harjoittelun jälkeen amatöörien euroopan mestaruuden, joten potentiaali on kiistaton. Nyt hänellä on tilillään 2 ammattilaisottelua, jotka ovat menneet dominoidessa. Hänen piti otella kolmas ottelu viimeisimmässä Cage tapahtumassa, mutta 20cm pidempi vastustaja ei päässyt painoihin. Toivottavasti nähdään kaveri pian kehässä.
 
Johan Vänttistä ei enää näy Hardknocksin listoilla eli varmaan sitten lopettanut. Harmillista, miehen urahan oli ihan hyvällä mallilla, vaikka hävisikin tasaisen matsin Sparville. Ja ikääkin "vasta" 27.

On tosissaan melkoinen suvantovahe Hardknocksin tiimillä. Juuri kukaan ei edes ottele. Mäntykiveltä toki alla hyvä voitto Bakistä, mutta sekin viime syksyltä. Lieneekö loukkaantuneena.

Jussi Halosen ura ei vaan ota tulta alleen, vaikka potentiaalia varmaan olisi. Pysty.

Rasul Khataew vaan joutuu kerta toisensa jälkeen taputtamaan. Jujutsu.

Marcus Vänttinen ei ole otellut sen reilu parin vuoden takaisen selkäsaunan jälkeen. Olisi mielenkiintoista nähdä mies häkissä ja mitä tauolla on saati aikaan.

No jaa.. miten sen nyt ottaa.

Tuukka Repo on otellut reilun puolen vuoden sisään kahdesti.

Rasul Khataev missasi painon helmikuun Cagessa ja ei sen vuoksi otellut.

Ahmalan olkapää operoitiin marraskuussa 2016.

Mäntykivellä tosiaan kämmenestä luu murtunut, mutta treenannunt jo jonkin aikaa reippaasti operoinnin jälkeen. Lisäksi, Aleksillahan oli bookattu matsi Cage Warriorsiin (CW82), mutta vastustaja loukkaantui maaliskuussa.

Halonen otellut viimeksi helmikuussa, jossa tosin tuli tappio.
 
Santalahti on lupaava kaveri ja viime aikoina napsinut kivasti voittoja. Subeilla vissiin melkein kaikki ja nopeasti. Viime matsia kun katsoin, niin hieman jäykkää oli tuo pysty, eli siihen pitäisi saada herkkyyttä. Ihan nättejä lyöntisarjoja sieltä lähti ja potkut lähti räjähtävästi, mutta se ajoitus ja herkkyys vielä tuohon, niin ne alkaa osumaan kanssa kunnolla. Nykyvaparia kun katsoo, niin jos huipulle haluaa, pystyn on oltava vähän pirun kova. Keskitason ukkoja voi vielä heitellä lattiaan ja kuristella ulos, mutta kovemman tason kaverit kimpoavat tontista ylös ja lyövät pystyssä ulos, jos siihen peliin ei pysty vastaamaan uskottavasti. Santalahti ja Packalen aika saman tyylisiä ottelijoita, molempien vahdvuudet matossa ja ovat vielä treenikavereita. Nyt voisivat siellä FFG:llä miettiä, miten pojille rakennetaan vielä sellainen pysty, jolla voittoja pystytään ottamaan myös UFC-tasolla. Perus tekniikasta tai jostain kovuudesta se ei varmana ole kiinni, eli ehkä se perinteinen veripääsparri ja hurjailu ei nyt auta. Touchbuttia ja hippaa kehiin, niin silmä kehittyy ja vastustajat nukkuu.
 
Seuraavassa Cagessa nähdään mielenkiintoinen suomalaisten keskinäinen kohtaaminen, kun Patrik Pietilä ja Mikael Nyyssönen iskevät yhteen. Itse näkisin, että Pietilä lähtee tähän ennakkosuosikkina.
 
Hmm. Onko tämä ottelu siis jollain tavalla merkittävä siten että se vie suomalaista vapaaottelua eteenpäin enemmän kuin joku muu ottelu?
Heikki_tonniHQ.jpg
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
En oikein nyt hahmota, miten tuo ottelu liittyy aiheeseen sen enempää kuin mikään muukaan suomalaisottelu. Avaatteko asiaa hieman?

Merkittävämpi juttu lajin yleistason kannalta on minusta Marcus Vänttisen comeback ja yleisesti koko M-1 vierailu Suomessa. Kuivasen luonehdinta vapaaottelun KHL:sta on ehkä liioittelua, mutta mielestäni olisi hyvä kehitys sellainen että suomalaisia ottelisi keskisuurissa organisaatioissa ja näiden tapahtumia olisi Suomessa.

Etenkin nämä olisivat hyviä niiden jo pidemmän uran tehneiden ottelijoiden kannalta, joilta UFC-unelma alkaa vähän lipsua käsistä.
 
Hommattiin liput tonne M-ykköseen, ja eipä kyl hirveän hyvältä näytä lipunmyynti. Energia-Areena sopivampi paikka.
 
niin paljon on ollut juttua, et miksi suomalaiset huiput ei ottele keskenään. kyllähän se ottelijaa kehittää, kun saa vastaan kovia vastuksia eikä mitään paisteja albaaniasta.
 
Kyllähän suomalaisten ulkomaalaisvastukset ovat useimmiten oikein päteviä, välillä vähän liiankin, ja sen takia kotikehän miehille tulee aika usein tappioitakin. Tilanne on aivan eri kuin esim. kotimaisessa ammattinyrkkeilyssä, jossa vierastyöläisillä harvoin on mitään jakoa. Ottelijaa kehittävät parhaiten tasaisesti paranevat vastustajat, joita vastaan he kuitenkin ovat pieniä ennakkosuosikkeja. Kotimaan kehissä kannattaa harvoin ottaa matseja altavastaajana, ellei yllätysvoitto olisi poikkeuksellisen arvokas ja veisi hommaa kovasti eteenpäin (Salovaara-Bäckström tai Salmi-Grecicho).

Ei sillä ole mitään väliä, onko vastus Suomesta vai ulkomailta. Suomessa on kokeneempien ottelijoiden parissa niin pienet piirit, että keskinäisissä matseissa on harvoin mitään järkeä. Ulkomaille pääsemiseksi pitäisi olla voittoja ensisijaisesti kovista ulkomaisista ottelijoista, tai sitten todella näyttävä lista tyyliin 10-0, 10 keskeytysvoittoa. Kun katsoo millä meriiteillä Pohjoismaista on viime aikoina menty UFC:hen, niin näyttävä ottelulista ja piireihin päässyt manageri on ollut selvästi paras combo. Vastustajien tasolla ei ole ollut niin väliä, yhtenä poikkeuksena Meekin kaikkia todennäköisyyksiä uhmannut nopea tyrmäysvoitto Palharesista vieraskehässä.
 
Aidanin vastaus oli aika tyhjentävä. Itse näkisin lisäksi että ottelijan kannalta on ihan järkevää ja hyväksyttävää ottaa "välimatseja" heikommista vastustajista listan parantamiseksi. Parempi on olla 9-1 (5KO), missä on 5 kovaa vastustajaa ja 5 heikompaa kuin 4-1 (0KO) pelkästään kovia vastustajia vastaan.

Käytännössä näitä välimatseja kyllä usein tulee yrittämättäkin, kun vastustajat peruvat ja joudutaan hommaamaan joku latvialainen korvaamaan.
 
Kirjoitin tämän avautumisen Facebookiin mutta varmaan sopisi myös tähän aiheeseen.

Olen pohtinut, että suomalaisessa kamppailu-urheilussa iso ongelma on se, että meidän systeemissämme ottelijoiden tuottamiseen ei riitä että olet hyvä valmentaja. - Sen lisäksi pitää olla myös hyvä organisaattori.

Suomessa on monta hyvää valmentajaa, jotka eivät saa tuotettua merkittävää määrää taitavia ottelijoita siksi että perusta pettää. Et voi tehdä ottelijoita, ellei sinulla ole materiaalia, josta niitä tehdä. Moni hyvä kilpavalmentaja ei ole ekspertti markkinoinnissa eikä välttämättä ole edes motivoitunut ohjaamaan peruskursseja tai harrastetreenejä. Kun alhaalta päin ei pusketa sopivia henkilöitä valmennukseen, ei ole ketään jota valmentaa tai ainakaan riittävää määrää sellaisia valmennettavia, joilla on potentiaali nousta huipulle.

Sitten on tietysti myös niitä tapauksia, että organisatorista osaamista löytyy mutta ei valmennusosaamista. Tällöin harrastajia on paljon ja toiminta voi olla jopa kaupallisesti tuottoisaa, mutta urheilullista menestystä ei tule kun harrastajamassasta ei osata tai pahimmillaan ei edes yritetä kehittää kilpailijoita.

Useimmiten sekä seurat että yrityspohjalta toimivat salit ovat kuitenkin niin pieniä että päävalmentaja on samalla puheenjohtaja tai toimitusjohtaja. Siksi Suomessa parasta menestystä yleensä saavuttavatkin ne salit, joiden päähenkilöllä on osaamista sekä valmennuksessa että organisaation pyörittämisessä.

Olngelmien esittäminen on helppoa, jos niihin ei tarvitse miettiä ratkaisuja. Siksi esitän myös ratkaisun, jolla laajemmassa mitassa saataisiin Suomen kamppailu-urheilua huomattavasti eteenpäin. Tilanteen parantamiseksi tulisi tietysti saada yhteen organisatorista ja valmennuksellista osaamista, oli kyse sitten ry:stä tai Oy:sta.

Jos olet mielestäsi pätevä valmentaja, mutta seuraan ei tule ihmisiä joita kiinnostaisi panostaa kilpauraan, mieti miten saat tilannetta parannettua. Pitäisikö seuran markkinointia tai muuta järjestelyvastuuta delegoida paremmin osaaville niin että saisit enemmän potentiaalisia valmennettavia, joihin voisit lisäksi keskittyä paremmin? Tai voisitko jopa päästä valmiiseen pöytään liittymällä seuraan, jossa on paljon harrastajia, mutta jossa ei saada tuotettua heistä kilpailijoita?

Jos taas olet seurapomo, jolla on paljon harrastajia mutta ei menestyviä kilpailijoita, mieti miten saisit niitä lisää. Voisitko rekrytoida ja Oy:n tapauksessa jopa palkata itseäsi pätevämmän kilpavalmentajan? Kilpailumenestys tuo kuitenkin näkyvyyttä ja sitä kautta myös uusia kurssilaisia. Jos tämä ei ole mahdollista, ei auta kuin hankkia sitä tietotaitoa, joko itselle tai seuran muille valmentajille. Liittojen valmentajakoulutukset ovat yksi hyvä tapa, mutta kokemusta ei korvaa mikään. Vaikka väkisin edes se yksi tai kaksi jamppaa salikisoihin ja siellä verkostoitumaan muihin valmentajiin. Lisäksi kannattaa kutsua menestyneitä valmentajia pitämään leiriä ja imeä heiltä kaikki mahdolliset vaikutteet.

Olen varma että näillä eväillä Suomen kamppailulajimenestys voitaisiin ainakin tuplata.

#andynkbjutut
 

View: https://soundcloud.com/amiuparinen/kuparisen-kulma-mikael-silander-1


Mikael Silanderin haastattelu ennen M-1 -iltaa. Tässä oli mielestäni monta hyvää juttua. Silanderhan teki 6 ottelun sopimuksen M-1:n kanssa ja kommentoi podcstilla mm. että hänen on järkeä otella suomalaisorganisaatioissa siinä vaiheessa, kun ottelupalkkioissa on yksi nolla lisää.

Tämä on erittäin toivottava kehitys. Suomessa alkaa olla jo ihan merkittävä joukko pitkän uran tehneitä vapaaottelijoita, joilla on ikää kolmenkympin tienoilla ja mahdollinen UFC-unelma alkaa vähän lipsua käsistä. Olisi toivottavaa, että näillä kavereilla olisi realistinen mahdollisuus elättää itsensä ottelemalla ulkomailla tällaisissa keskitason organisaatioissa. M-1:n lisäksi siis ACB, ONE FC, KSW, Cage Warriors ja myös Bellator voisivat olla näitä. Tulevien tähtien olisi huomattavasti helpompi uskaltautua satsaamaan uraan, kun se ainoa mahdollinen leipäpuu ei olisi UFC, johon pääsy ja jossa pysyminen riippuu monistakin asioista, joihin ei välttämättä voi itse vaikuttaa.

Toinen asia mikä podcastissa käsitellään on se ongelma, että Suomessa UFC > MMA. Eli mediassa on aina UFC sitä ja UFC-ottelija tätä - ei vapaaottelu sitä ja vapaaottelija tätä. Tämä aiheuttaa sen, että nämä keskisuuret organiaatiot ja suomalaiset tapahtumat eivät kiinnosta yleisöä. Tämä on tietysti koko lajin kannalta suuri ongelma, koska UFC-ottelijoita ei ole kovinkaan montaa nyt eikä varmasti tulevaisuudessakaan.

Fanejahan tästä on turha syyttää, koska heitä kiinnostaa se mistä he kuulevat. Avainasemassa ovat lajiväki ja urheilutoimittajat. Eli ensinnäkin laji-ihmisten tulisi tietysti itsepromotoimalla herättää mahdollisimman paljon kiinnostusta muuhunkin kuin UFC-tarjontaan. Toiseksi media. Jos verrataan Suomen ykköslajiin jääkiekkoon, niin sen päätuote Suomessa ovat selvästi liigakiekko. (Toinen tärkeä tuote on sitten maajoukkue Leijonat, mutta vapaaottelussa ei oikein ole tähän rinnastettavaa konseptia.) NHL (vrt. UFC) tulee selvästi näiden jälkeen. Toisaalta myös KHL, Elitserien ja muut ulkomaiset liigat ovat sellaisia, joilla on uutisarvoa suhteessa enemmän kuin vaikka Bellatorilla ja ONE FC:llä. Ne ovat kuitenkin kaikki sitä jääkiekkoa, eivät NHL:ää.

Median kannalta tämä on myös hyvä tilanne. Kotimainen kiekkoilu työllistää paljon enemmän urheilutoimittajia kuin ulkomainen ja kotimaan urheilijoita on paljon helpompi saada haastatteluihin, seurata heidän tekemisiään jne. Sama tilanne pitäisi saada vapaaotteluunkin. Jos Iltasanomat haluaa tehdä koko sivun jutun Conor McGregorista, siihen on lähes mahdoton saada miehen itsensä haastattelua. Mikael Silanderin tai Juho Valamaan haastattelu on paljon helpompi homma. Tulisikin siis saada median edustajat ymmärtämään että suomalaisessa vapaaottelussa on ainesta juttuihin ja jatkojuttuihin. Ei vain UFC:ssa.

Vielä huomiona haastattelusta, että Silander mainitsee myös, että M-1:n sopimus mahdollistaa hänelle ottelemisen muuallakin, kunhan ei ottele Venäjällä eikä venäläisorganisaatioissa. Tämä selkeänä erona ainakin Cagen sopimusottelijoihin.
 
Miksiköhän suomalaiset eivät ole lähteneet ahkerasti ottelemaan ulkomaille noihin mainittuihin organisaatioihin ja onhan niitä monia muitakin. Tauru & Sparv suunnilleen ainoina. Silander toki käynyt Venäjällä. Tietenkään sinne niin vaan lähdetä ja asioita pitää järjestellä, mutta monet saisivat varmasti mahdollisuuden ja näkyvyyttä tulee ihan eri lailla kuin jossain Cagessa.
 
Tietenkään sinne niin vaan lähdetä ja asioita pitää järjestellä, mutta monet saisivat varmasti mahdollisuuden ja näkyvyyttä tulee ihan eri lailla kuin jossain Cagessa.
Jos kotimaan näkyvyyttä ajattelee, niin nimenomaan Cagessahan sitä tulee kirkkaasti parhaiten. Cage-ottelijat näkyvät uutisjutuissa IS:n sivuilla ja punnituksen ja matsit näkee kätevästi IS TV:n kautta. Jos paikanpäälle haluaa katsomaan, niin Kultsalle on helppo mennä. Onko kukaan esim. nähnyt mitään mainintaa tai videota missään isommassa mediassa yhdestäkään Taurun ONE FC -matseista?

Jos vähän tarkemmin katsoo suomalaisten matseja viime vuosilta, niin aika laajalla rintamalla on porukkaa käynyt ulkomaan häkeissä Silanderin ja Taurun lisäksikin.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom