Suomalainen vapaaottelu

[aidan]

Sillä perusteella että kova sparri on lähimpänä kisatilannetta. Toki jos kisaa/on kisannut paljon niin rutiinia syntyy sitä kautta ja kovia sparreja ei tarvita niin paljon. Toki syitä voi olla muitakin. Mitä itse ehdotat?

Itse en pidä "kovia" sparreja ratkaisevina, korkeintaan toiseen suuntaan, eli opitaan ottamaan urhoollisesti turpaan kovilta jätkiltä. Ja se ei auta matsien voittamisessa yhtään. Monet lyhentävät kisauriaan ja heikentävät suorituskykyään sparraamalla liikaa ja liian kovaa. Salilla voittamisesta ei makseta, eivätkä salitiikerit yleensä pärjää kirkkaissa valoissa. Oletko muuten valmentanut vapaaottelijoita?

Omasta mielestäni suurimmat syyt siihen, miksi suomalaisilla ei usein tule menestystä ulkomaiden häkissä on klassisesti se, että vierasottelijat tuodaan yleensä häviämään. Otteluparit on tehty niin, että kotiottelijalla on hyvät mahdollisuudet voittoon. Se on sama juttu yleensä joka paikassa, vain aniharva (minkä tahansa maan edustaja) pystyy tekemään uraa voittamalla systemaattisesti vieraskehissä.

Toisena sitten se, että harvalla on riittävää treeni- ja ottelurutiinia, joka mahdollistaisi altavastaajavoitot. Kotimaassa pitäisi saada pitkiä hyvälaatuisia harjoitusjaksoja pankkiin ja voittoja helpohkoista vastuksista kotikehissä niin, että menestymisestä tulee rutiinia. Jos kovaan matsiin lähdetään, niin että edellisestä matsista on reilu vuosi aikaa ja viime kuukaudet on treenattu "kovaa", mutta samalla kuntoutettu erinnäisiä vammoja jotka ovat tulleet siitä "kovasta" treenistä, niin aika haastavaksi menee. Puolikuntoisina ei kovia matseja yleensä voiteta.

Esimerkkeinä siitä miten homma pitäisi hoitaa voi katsoa esim. Kuivasen ja Niinimäen matseja ennen UFC:hen pääsyä. Molemmat tekivät pitkäjänteisesti vuosia töitä ja rakensivat nousujohteiset voittoputket (pääasiallisesti kotimaassa ja todella fiksusti manageroituina) jotka lopulta huipentuivat UFC-soppariin. Sitten molemmat onnistuivat vielä voittamaan UFC:ssä. Vastaavanlaisia kehityskaaria ei ole nähty sittemmin.

 

[aidan]

Ja kova sparri kansallisen tason ottelijan kanssa ei riitä jos kilpailuhäkissä tulee vastaan kansainvälisen tason ottelija.

Ei homma ole noin mustavalkoista. Kova sparri ei ole ollenkaan sama asia kuin laadukas ja kehittävä harjoittelu. Esim. Niinimäki otti yhden suomivapaaottelun kovimmista voitoista valmistautumalla siihen kotimaassa.

 

[pååtta]

Itse en pidä "kovia" sparreja ratkaisevina, korkeintaan toiseen suuntaan, eli opitaan ottamaan urhoollisesti turpaan kovilta jätkiltä. Ja se ei auta matsien voittamisessa yhtään. Monet lyhentävät kisauriaan ja heikentävät suorituskykyään sparraamalla liikaa ja liian kovaa. Salilla voittamisesta ei makseta, eivätkä salitiikerit yleensä pärjää kirkkaissa valoissa. Oletko muuten valmentanut vapaaottelijoita?

Omasta mielestäni suurimmat syyt siihen, miksi suomalaisilla ei usein tule menestystä ulkomaiden häkissä on klassisesti se, että vierasottelijat tuodaan yleensä häviämään. Otteluparit on tehty niin, että kotiottelijalla on hyvät mahdollisuudet voittoon. Se on sama juttu yleensä joka paikassa, vain aniharva (minkä tahansa maan edustaja) pystyy tekemään uraa voittamalla systemaattisesti vieraskehissä.

Toisena sitten se, että harvalla on riittävää treeni- ja ottelurutiinia, joka mahdollistaisi altavastaajavoitot. Kotimaassa pitäisi saada pitkiä hyvälaatuisia harjoitusjaksoja pankkiin ja voittoja helpohkoista vastuksista kotikehissä niin, että menestymisestä tulee rutiinia. Jos kovaan matsiin lähdetään, niin että edellisestä matsista on reilu vuosi aikaa ja viime kuukaudet on treenattu "kovaa", mutta samalla kuntoutettu erinnäisiä vammoja jotka ovat tulleet siitä "kovasta" treenistä, niin aika haastavaksi menee. Puolikuntoisina ei kovia matseja yleensä voiteta.

Esimerkkeinä siitä miten homma pitäisi hoitaa voi katsoa esim. Kuivasen ja Niinimäen matseja ennen UFC:hen pääsyä. Molemmat tekivät pitkäjänteisesti vuosia töitä ja rakensivat nousujohteiset voittoputket (pääasiallisesti kotimaassa ja todella fiksusti manageroituina) jotka lopulta huipentuivat UFC-soppariin. Sitten molemmat onnistuivat vielä voittamaan UFC:ssä. Vastaavanlaisia kehityskaaria ei ole nähty sittemmin.

Varmaan usein näin on, muistelee vaikka miten Pietilä tuotiin Bellatorissa teuraaksi Usman Nurmagomedoville.

Tässä viimeisimmissä Cage Warriorsissa näkisin kuitenkin, että mahikset oli hyvät sekä Ollilla, että Markolla. Suoritus jäi vaan piippuun.

 

[AndyS]

Ongelma kotimaan treeneissä on tosiaan ennemminkin tasokkaan kuin kovan sparrin ja muunkin treenin puute.

Jos treenikaverit eivät ole riittävän tasokkaita, niin ei sitä kovaa sparria edes voi ottaa. Jos meillä on salilla Cage Warriors -tason ammattilaisottelija ja hänen parhaat treenikaverinsa ovat SM-tason amatöörejä, niin ei ole edes mahdollista ottaa kovaa sparria.

Jos sitä yritetään, ammattilainen voittaa helposti ja samalla kolhii treenikaverinsa pahasti joutumatta itse tiukoille. Kovaa sparria "saavat" vain amatöörit. Tässä ei ole mitään järkeä.

Jotta Suomen kärkiammattilaiset voisivat kehittyä, heillä pitäisi olla treeniseurana suunnilleen saman tasoisia ja kokoisia urheilijoita. Vain näiden kanssa voidaan ylipäätään ottaa kovia sparreja, mutta niitäkään ei pidä ottaa liikaa, koska se on terveydelle vaarallista. Suurempi merkitys on kuitenkin sillä, että saadaan treenejä, joissa onnistumiset edellyttävät taidollista venymistä äärirajoille.

Koska oman tasoisen treeniseuran löytäminen on Suomessa käytännössä hankalaa, kannattaisi kärkitason vapaaottelijoiden minusta treenata enemmän muiden lajien spesialistien kanssa. Ei tietenkään pelkästään, mutta säännöllisenä osana viikko-ohjelmaa.

 

[Hoitsu87]

Enempi pitäis olla veripääsparria ja RC-autoja. War Matteus.

 

[JanneM]

Enempi pitäis olla veripääsparria ja RC-autoja. War Matteus.

Olispa RC autonäytös jossain vaparitapahtumassa... <3

 

[mma31]

Itse en pidä "kovia" sparreja ratkaisevina, korkeintaan toiseen suuntaan, eli opitaan ottamaan urhoollisesti turpaan kovilta jätkiltä. Ja se ei auta matsien voittamisessa yhtään. Monet lyhentävät kisauriaan ja heikentävät suorituskykyään sparraamalla liikaa ja liian kovaa. Salilla voittamisesta ei makseta, eivätkä salitiikerit yleensä pärjää kirkkaissa valoissa. Oletko muuten valmentanut vapaaottelijoita?

Omasta mielestäni suurimmat syyt siihen, miksi suomalaisilla ei usein tule menestystä ulkomaiden häkissä on klassisesti se, että vierasottelijat tuodaan yleensä häviämään. Otteluparit on tehty niin, että kotiottelijalla on hyvät mahdollisuudet voittoon. Se on sama juttu yleensä joka paikassa, vain aniharva (minkä tahansa maan edustaja) pystyy tekemään uraa voittamalla systemaattisesti vieraskehissä.

Toisena sitten se, että harvalla on riittävää treeni- ja ottelurutiinia, joka mahdollistaisi altavastaajavoitot. Kotimaassa pitäisi saada pitkiä hyvälaatuisia harjoitusjaksoja pankkiin ja voittoja helpohkoista vastuksista kotikehissä niin, että menestymisestä tulee rutiinia. Jos kovaan matsiin lähdetään, niin että edellisestä matsista on reilu vuosi aikaa ja viime kuukaudet on treenattu "kovaa", mutta samalla kuntoutettu erinnäisiä vammoja jotka ovat tulleet siitä "kovasta" treenistä, niin aika haastavaksi menee. Puolikuntoisina ei kovia matseja yleensä voiteta.

Esimerkkeinä siitä miten homma pitäisi hoitaa voi katsoa esim. Kuivasen ja Niinimäen matseja ennen UFC:hen pääsyä. Molemmat tekivät pitkäjänteisesti vuosia töitä ja rakensivat nousujohteiset voittoputket (pääasiallisesti kotimaassa ja todella fiksusti manageroituina) jotka lopulta huipentuivat UFC-soppariin. Sitten molemmat onnistuivat vielä voittamaan UFC:ssä. Vastaavanlaisia kehityskaaria ei ole nähty sittemmin.

Ihan aluksi,tänne nettikeskusteluun osallistuminen ei varmaankaan edellytä”valmentaja” statusta. Jos edellyttäisi niin pian saisitte Andynkanssa keskustella täällä kahdestaan, eikö vain? ;)

Toisekseen,valmentajillakin tuntuu olevan aika kirjavia mielipiteitä, mitenpitäisi treenata. Tykkään itse faktapohjaisesta lähestymistavastaja karsastan kovin kapeakatseisia näkökulmia. Ei sillä etteiköjokaisen tavassa voisi olla hyviä elementtejä, pitää vain löytäämikä sopii minkäkinlaiselle urheilijalle.

Sekä Kuivasenettä Niinimäen tapauksessa, tie UFC:hen asti oli aika pitkä.Kuivasella oli sherdogin mukaan 20 pro matsia ja Niinimäellä peräti26 pro matsia. Rutiinia ja kovuutta oli siis varmasti tarpeeksi. Ehkäniitä maailman mittapuussa laadukkaita sparrieriä ( mitä Andytuossa peräänkuulutti) ei ollut tarpeeksi.

Jos nyt puhutaanvaikka Sarasjärven ja Santalahden tuoreista matseista niin niissä ei pärjätty ja mielestäni syy ei löydy epätasaisestamatchmakingista tai rutiinin puutteesta. Molemmilla oli ennakkoonihan sopivat vastustajat ja rutiiniakin molemmilla on aika paljonsekä kotimaassa että vieraskehissä. Santalahden kohdalla tuontapaiset matsit alkaa olemaan jo enemmän tapa kuin poikkeus,Sarasjärven kohdalla kehitys on vielä kesken. Voi kääntyä ihankumpaan suuntaan vain mutta laadukasta treeniä ja sparriahan siinätarvitaan. Ei varmaankaan ole realismia odottaa Sarasjärveltäkäänuusille tasoille nousua jos treenailee vain Suomessa.

 

[mma31]

Ei homma ole noin mustavalkoista. Kova sparri ei ole ollenkaan sama asia kuin laadukas ja kehittävä harjoittelu. Esim. Niinimäki otti yhden suomivapaaottelun kovimmista voitoista valmistautumalla siihen kotimaassa.

Jos viittaat Yahya -matsiin niin sanoisin ennemminkin että Niinimäki otti siinä voiton siitä huolimatta että treenasi matsiin Suomessakuin sen ansiosta.

Syitä miksi voitti:
a)sopiva match up. Niinimäenkin vahvuus oli ehkä eniten matossa. Eitarvinnut pelätä liikaa että tulee kovia koppeja pystyssä.
b)Yahya oli mielestäni jo tuohon aikaan raameiltaan enemmänbantamweight kuin featherweight. Tomppa sai tuossa matsissa etuafysiikastaan ja pystyi viemään sen turvin Yahyaa tämän omallavahvuusalueella. Myöhemmin Yahya vaihtoikin bantamweightiin kunalkoi tulla tukkaan isommilta, en nyt muista tarkkaan minkä matsinjälkeen vaihtoi.

Se oli kova päänahka underdogin asemasta, älkää ymmärtäkö väärin. Mutta ei se tullut sen takia että Turussa tai Suomessa treeniympäristö olisi sellainen että tuollaista olisi lupa odottaa toistekin.

 

[aidan]

Jos viittaat Yahya -matsiin niin sanoisin ennemminkin että Niinimäki otti siinä voiton siitä huolimatta että treenasi matsiin Suomessakuin sen ansiosta.

Syitä miksi voitti:
a)sopiva match up. Niinimäenkin vahvuus oli ehkä eniten matossa. Eitarvinnut pelätä liikaa että tulee kovia koppeja pystyssä.
b)Yahya oli mielestäni jo tuohon aikaan raameiltaan enemmänbantamweight kuin featherweight. Tomppa sai tuossa matsissa etuafysiikastaan ja pystyi viemään sen turvin Yahyaa tämän omallavahvuusalueella. Myöhemmin Yahya vaihtoikin bantamweightiin kunalkoi tulla tukkaan isommilta, en nyt muista tarkkaan minkä matsinjälkeen vaihtoi.

Se oli kova päänahka underdogin asemasta, älkää ymmärtäkö väärin. Mutta ei se tullut sen takia että Turussa tai Suomessa treeniympäristö olisi sellainen että tuollaista olisi lupa odottaa toistekin.

Tuo viesti viimeistään paljasti sun tietotason vapaaotteluvalmentamisesta. Tsemiä, ”koutsi”.

 

[mma31]

Tuo viesti viimeistään paljasti sun tietotason vapaaotteluvalmentamisesta. Tsemiä, ”koutsi”.

Kerro vain mistä kohdasta olit eri mieltä

 

[Johnnie]

Tuo viesti viimeistään paljasti sun tietotason vapaaotteluvalmentamisesta. Tsemiä, ”koutsi”.

Ottamatta kantaa itse lainaamasi kirjoittajan viestiin tai asiaan itsessään, on teikäläisellä kyllä harvinaisen masentava tapa keskustella. Jos kaiken kumoava argumentti asiaan kuin asiaan on "montaako vapaaottelijaa/nyrkkeilijää sinä olet valmentanut", niin vittuakos sitä sitten edes keskustelemaan. Muutetaan palstan nimi saman tien aidanin julistuspalstaksi.

Vaikken bodyskeneä enää itse juuri seuraakaan, niin siellä puolella palstaa kyllä kummasti valmentajat ja harrastelijat pystyvät jollain tapaa rakentavaankin keskusteluun.

 

[aidan]

Ottamatta kantaa itse lainaamasi kirjoittajan viestiin tai asiaan itsessään, on teikäläisellä kyllä harvinaisen masentava tapa keskustella. Jos kaiken kumoava argumentti asiaan kuin asiaan on "montaako vapaaottelijaa/nyrkkeilijää sinä olet valmentanut", niin vittuakos sitä sitten edes keskustelemaan. Muutetaan palstan nimi saman tien aidanin julistuspalstaksi.

Vaikken bodyskeneä enää itse juuri seuraakaan, niin siellä puolella palstaa kyllä kummasti valmentajat ja harrastelijat pystyvät jollain tapaa rakentavaankin keskusteluun.

Jos latoo epäkunnioittavia kommentteja, niin eikö pitäisi edes olla jotain asiantuntemusta aiheesta mistä puhuu? Jos on vain yli-itsevarma nojatuolivalmentaja, jonka ainoa kosketuspinta lajiin on korkeintaan peruskurssin läpi rämpiminen, niin pitäisi pysyä omalla kaistallaan ja olla kunnioittava. Keskustelu onnistuu kyllä, mutta lue nyt nuo junnun kommentit ja mieti, että ovatko ne hyvää keskustelua vai trollaamista.

 

[Overwhelm]

Yleensä? Millä perusteella?

Jos olen oikein ylilyönnistä ymv. kanavista ymmärtänyt niin suomalaiset vapaaottelijat treenaa pääosin kotisaleillaan Suomessa. Fyysisesti kovan kondiksen voi saada niinkin mutta laadussa jäädään jälkeen. Samojen tuttujen kavereiden kanssa vuodesta toiseen sparrailu tuppaa ajautumaan mielikuvituksettomaksi junnaamiseksi joka näkyy erityisesti silloin kun ollaan tiukassa paikassa ja pitäisi pystyä parhaimpaansa tai jopa ylittämään itsensä. Sama toisin sanoin, alisuoriutumisissa näkyy ulkomaisten leirivuorokausien vähyys.

 

[valtoi]

Koska oman tasoisen treeniseuran löytäminen on Suomessa käytännössä hankalaa, kannattaisi kärkitason vapaaottelijoiden minusta treenata enemmän muiden lajien spesialistien kanssa. Ei tietenkään pelkästään, mutta säännöllisenä osana viikko-ohjelmaa.

Tämä kuvio oli Niinimäellä ja useammalla muulla sen "aikakauden" ottelijalla hallussa. Ja ei myöskään tyydytty pelkkään treenaamiseen muiden lajien spesialistien kanssa, vaan niissä lajeissa (nyrkkeily, thainyrkkeily) myös kisattiin. Tuolla kuviolla pääsee testaamaan ja kehittämään paineensietoaan (ja lajitaitojaan) suhteellisen turvallisesti eikä oma recordikaan tahraannu.

 

[mma31]

Jos latoo epäkunnioittavia kommentteja, niin eikö pitäisi edes olla jotain asiantuntemusta aiheesta mistä puhuu? Jos on vain yli-itsevarma nojatuolivalmentaja, jonka ainoa kosketuspinta lajiin on korkeintaan peruskurssin läpi rämpiminen, niin pitäisi pysyä omalla kaistallaan ja olla kunnioittava. Keskustelu onnistuu kyllä, mutta lue nyt nuo junnun kommentit ja mieti, että ovatko ne hyvää keskustelua vai trollaamista.

Tarvitseeko rämpiä edes sitä peruskurssia läpi? Jos osallistuu keskusteluun ihan vain aktiivisesti lajia seuraavana penkkiurheilijana.

Vai eikö penkkiurheilijat lähtökohtaisesti tiedä mitään mistä puhuu

 

[paskahousu]

Suomalaisella vapaaottelulla menee niin hyvin, ettei tarvi paljon miettiä kehityskohteita tai käydä keskustelua mihinkään suuntaan.

En usko, että täältä foorumilta löytyy rivistä mystistä tietäjää, joka nostaisi lajin tasoa, mutta kyllähän tommonen "älä sä vittu tuu neuvoo" asenne on jokseenkin ongelmallista, varsinkin jos se toistuu foorumin ulkopuolella.

Mitä itse menestykseen ja sen puutteeseen tulee, niin jotain tarvis tehdä toisin sekä valmennuksen, että treenaamisen suhteen. Siitä tuskin on kukaan erimieltä. Toki jos suomalaiseen tapaan tavoitteena on aina lähteä hakemaan kokemusta, niin sittenhän tää menee ihan kivasti.

 

[JanneM]

Tässä kun on otettu Niinimäki esimerkiksi ja aina perään kuulutetaan ulkomaalisten leiripäivien vähyyden perään, niin Tompan kohdalla oli selvästi havaittavissa, että muutto Miamiin treenaamaan huippusalille oli lopulta virhe. tomppa ei saanut ulkomailla treenaamisesta mitattua ulos sitä mitä sai Suomessa treenaamalla. Tompalla varmasti vaikutti muutkin asiat kuten se, että mediassa pasitattelu ei ole Tompalle kovinkaan luontevaa ja mukavaa ja se häiritsi treenaamista ja otteluita edeltävässä valmistautumisessa.

Ulkomailla leireily ei sii aina lähtökohtaisesti ole tie menestykseen ja onneen.

 

[AndyS]

Minusta tässä pätee periaate, että älä korjaa sitä mikä ei ole rikki.

Niinimäellä oli yli 10 matsin voittoputki, UFC-sopimus ja onnistunut debyyttimatsi siellä. Tällaisessa tilanteessa pitäisi ehdottomasti jatkaa entisillä treenimetodeilla, eikä tehdä mitään radikaaleja muutoksia, kun tekeminen kerran toimii ja tuottaa haluttuja tuloksia.

Mikäli tulokset olisivat sitten kääntyneet laskuun, olisi tilannetta voinut arvioida uudelleen. Tästä esimerkkinä Packalen, joka Diakiese-tappion jälkeen lähti Tristarille hakemaan uutta oppia. Vaikka se ei lopulta uraa pelastanutkaan, oli hänen tilanteessaan aivan selvää, että jotain uutta pitäisi yrittää ja niin tehtiin.

Nyt aika monella suomalaisottelijalla on tilanne se, että halu olisi päästä UFC:hen tai ainakin johonkin PFL-ONE-Bellator -tasolle, mutta jo Cage Warriorsissa tai Bravessa tulee seinä vastaan ennen mestaruusmatsiin pääsyä.

Silloin pitää tietysti tehdä jotain muutoksia nykytreenaamiseen, jos haluaa edelleen pitää tavoitteista kiinni. Kunkin ottelijan pitää miettiä, onko tarvittavia muutoksia realistista saada aikaan kotimaassa vai vain ulkomailla.

 

[mma31]

Niinimäki teki hienon uran ja kruunasi uransa pääsemällä UFC:hen ja ottelemalla siellä kerran voitokkaasti. Mielestäni Niinimäen UFC urassa ei jäänyt sikäli jossiteltavaa että otteluissa nähtiin mihin taso näistä lähtökohdista riitti; ottelut Yahyaa, Skellyä ja Carneiroa vastaan sen näyttivät.

Kuivasen UFC urassa ehkä jäi vähän jossiteltavaa; oli periaatteessa ihan hyvässä 1-1 tilanteessa 2 tiukan matsin jälkeen mutta sitten tappio myöhemmin erittäin meritoitunutta Chiesaa vastaan ja ulos. No kerkesi Kuivanen sen jälkeen otella vielä aika monta kertaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin joten hänenkin tapauksessaan mielestäni lopulta päästiin katsomaan, mihin kortit riittivät ja ura oli hieno kaikenkaikkiaan.

Näistä UFC matseista on nyt kymmenkunta vuotta aikaa ja oma arvioni on että taso on noussut humisten maailmalla tässä ajassa. Voisiko siis ehkäpä ajatella että tuo sama tausta kuin Kuivasella ja Niinimäellä ei enää tänä päivänä riitä edes sen yhden UFC matsin voittamiseen paitsi jos oletetaan että taso on noussut myös Suomessa humisten viimeisen 10v aikana? Jotain siis pitäisi tehdä eri lailla.

 

[Mäkisen Tero]

Niinimäki teki hienon uran ja kruunasi uransa pääsemällä UFC:hen ja ottelemalla siellä kerran voitokkaasti. Mielestäni Niinimäen UFC urassa ei jäänyt sikäli jossiteltavaa että otteluissa nähtiin mihin taso näistä lähtökohdista riitti; ottelut Yahyaa, Skellyä ja Carneiroa vastaan sen näyttivät.

Kuivasen UFC urassa ehkä jäi vähän jossiteltavaa; oli periaatteessa ihan hyvässä 1-1 tilanteessa 2 tiukan matsin jälkeen mutta sitten tappio myöhemmin erittäin meritoitunutta Chiesaa vastaan ja ulos. No kerkesi Kuivanen sen jälkeen otella vielä aika monta kertaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin joten hänenkin tapauksessaan mielestäni lopulta päästiin katsomaan, mihin kortit riittivät ja ura oli hieno kaikenkaikkiaan.

Näistä UFC matseista on nyt kymmenkunta vuotta aikaa ja oma arvioni on että taso on noussut humisten maailmalla tässä ajassa. Voisiko siis ehkäpä ajatella että tuo sama tausta kuin Kuivasella ja Niinimäellä ei enää tänä päivänä riitä edes sen yhden UFC matsin voittamiseen paitsi jos oletetaan että taso on noussut myös Suomessa humisten viimeisen 10v aikana? Jotain siis pitäisi tehdä eri lailla.

hetken piti miettiä mikä Carneiro...eli paremmin tunnettuna Moicano kyseessä. Tappio Niklas Bäckströmille oli mielestäni se "kohtalokkain"