Mutta kun ei se ole mistään sitoutumisesta kiinni. Kisakausi ei kestä ympäri vuoden, eikä touko- ja elokuun välillä yleensä järjestetä mitään kilpailuja. Onko ammattikamppailijoillakin sitoutumisessa ongelmia, kun monesti kilpailevat vain 1-3 kertaa vuodessa?
Kilpailujen järjestäminen, varsinkaan SM-kisojen, kesällä ei ole muutenkaan kovin järkevää, koska yleisöä on hyvin vaikea saada paikalle, kun kaikki ovat "mökillä". Nyt se ei toki ollut ongelma, kun kisat olivat salilla, tai ehkä juuri sen takia. Jossain urheiluta
Mutta kun ei se ole mistään sitoutumisesta kiinni. Kisakausi ei kestä ympäri vuoden, eikä touko- ja elokuun välillä yleensä järjestetä mitään kilpailuja. Onko ammattikamppailijoillakin sitoutumisessa ongelmia, kun monesti kilpailevat vain 1-3 kertaa vuodessa?
Kilpailujen järjestäminen, varsinkaan SM-kisojen, kesällä ei ole muutenkaan kovin järkevää, koska yleisöä on hyvin vaikea saada paikalle, kun kaikki ovat "mökillä". Nyt se ei toki ollut ongelma, kun kisat olivat salilla, tai ehkä juuri sen takia. Jossain urheilutalolla ei olisi ollut lehtereillä ottelijoiden lähiomaisten lisäksi juuri muita.
Yritän pitää tämän mahdollisimman yksinkertaisena ja tyhjentävänä koska huomaan ettemme ehkä ajattele ihan samaan tahtiin.
Urheilija yrittää ajoittaa kuntohuipun 2-3 kertaa vuoteen, kaikista tärkeimpiin kisoihin. Tätä kisaa edeltävää aikaa kutsutaan kilpailuun valmistavaksi kaudeksi. Kautta jolloin vahvistetaan perusominaisuuksia, esim. Kestävyyttä, perusvoimaa ja maksimivoimaa, kutsutaan peruskuntokaudeksi. Kilpailuun valmistava kausi on silloin kun niitä kilpailuja on ts. jos kilpailu on kesällä niin silloin harjoittelu rytmitetään sen mukaan.
Jos jättää kansallisen tason arvokisat väliin ajankohdan takia eikä tähtäimessä ole mitään vielä tärkeämpiä kisoja niin silloin urheilijan sitoutuminen tavoitteelliseen kilpailemiseen voidaan perustellusti kyseenalaistaa.