Itse olen uskonut vielä ihan viime vuoteen asti, että Suomi nousee vielä nimenomaan insinöörityön ansioista, koska se on kokonaisuutena varmasti yksi laadukkaimmista koko maailmassa. En puhu nyt pelkästään innovatiivisuudesta vaan sen lisäksi myös mm. työmoraalista, tarkkuudesta, joustavuudesta, oma-aloitteisuudesta ja periksiantamattomuudesta. Oman ammatillisen kokemukseni perusteella paras työn lopputulos tulee suomalaisilta insinööreiltä ja me ollaan tässä firmassa alihankittu insinöörityötä joka puolelta maailmaa.
Nyt olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, ettei em. enää riitä (*), koska olosuhteet talouspolitiikan näkökulmasta ovat Suomessa niin heikot verrattuna muihin, eikä niitä enää saada korjattua, koska todellista halua ei edes ole.
Oma veikkaukseni valitettavasti on, että ehkä jo tällä vuosikymmenellä Suomi taantuu pahoinvointiyhteiskunnaksi eikä nouse siitä enää ylös.
* Ja miksi se ei riitä, johtuu siitä, että tänne ei saada investointeja eikä pääomia. Ei ole realistista olettaa, että suomalaiset insinöörit alkaisivat sankoin joukoin yrittäjiksi. Suomalaisilta puuttuu sellainen mentaliteetti ja perinne. Suomalainen insinööri on parhaimmillaan toisen palveluksessa.
.
Vai oisko niin, että vanhat lainat korvattiin uusilla (kun ei haluta tehdä konkurssia) ja perhanan rahoittajat eivät antaneetkaan enää miinuskorkoista lainaa? Oliko tyhmä se lainan uusija (eli Suomi), perhanan rahoittaja joka vaati korkoa uudelle rahoitukselle, vai kenties ne aiempien lainojen ottajat, jotka kuvittelivat nollakorkojen olevan jokin pysyvä tila?
