Sukututkimus

Liittynyt
20.5.2006
Viestejä
3 349
Juu elikkäs otsikon mukaisesti on alkanut kiinnostamaan sukututkimuksen tekeminen/teettäminen. Oisko jollain kokemuksia, mistä kannattaa aloittaa? Mitä maksaa jos tollaisen teettää jollakin ammattilaisella? Ois mielenkiintoista saada lisäselvyyttä oman suvun kuvioista aiempina vuosikymmeninä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Voi kuvitella, että ammattilaisella teettäminen aika kallista lystiä. Yleensä taitaa suvusta joku innokas löytyä ketä alkaa hommaa tekemään. Omalla kohdalla molempien vanhempien osalta aika kattavat sukututkimukset tehty kun jotain innostuneita henkilöitä ollut molemmilla puolilla.
 
Riippuu hieman että kuinka kattavan siitä haluaa tehdä?

Itsellä oli onneksi sen verran innokas isoisä, joka teki sen itse word of mouth-tyylillä (uskoisin) ja piirsi itse sukukartan. Ja jumaliste se on niin hienosti tehty, että toivon sen joskus saavani perinnöksi itselleni.

Suosittelen keskustelua sukulaisten kanssa ja samalla itse hahmottelemaan karttaa piirtämällä ja siitä sitten päättelemään tutkimuksen laajuutta. Ammattilaisilta voit varmastikin saada apua jossain määrin, mutta silti, oma suku paras apu....aloittaa ainakin. :)
 
Hyvää vinkkiä, kiiitti siitä. Tietysti jonkin matkaa taaksepäin mullakin on molempien puolien sukujen vaiheet selvillä, mutta haluaisin päästä vieläkin pitemmälle. Kai se pitää tukeutua sukulaisiin ja kirkonkirjoihin...
 
Pikku vinkki vielä, sun kannattaa miettiä sitä että haluatko tehdä laajan tutkimuksen vai syvän tutkimuksen. Syvällä meinaan sitä, että meet monta sukupolvea taaksepäin suppeahkolla laajuudella, vaiko sitten vain 3-4 sukupolvea taaksepäin mutta laajasti sitä levittämällä? Eli heidän serkut sun muut aviopuolisot jne... Toki "matkan" aikana sekin varmaan määrittyy.
 
Pikku vinkki vielä, sun kannattaa miettiä sitä että haluatko tehdä laajan tutkimuksen vai syvän tutkimuksen. Syvällä meinaan sitä, että meet monta sukupolvea taaksepäin suppeahkolla laajuudella, vaiko sitten vain 3-4 sukupolvea taaksepäin mutta laajasti sitä levittämällä? Eli heidän serkut sun muut aviopuolisot jne... Toki "matkan" aikana sekin varmaan määrittyy.

Siis mielummin ton syvän. Eli siis sukupolvia taaksepäin, ei niinkään mitään sekunkumminkaimoja.
 
Onnea matkaan, tulee varmasti mielenkiintoinen reissu sulle etenkin kun pääset sen neljännen sukupolven taa tutkimaan. :) Tätä suosittelen oikeasti kaikille, koska sitä ei ikinä tiedä mitä kaikkea sieltä löytyykään. ;)
 
Tänään tuli postista meikäläiselle tämmönen kirjanen: Havusalmen Pietilän Pietiläiset kirjoittanut Pentti Pietiläinen.
Siitä löytyy äidin puoleisen isoisän suku vuodesta 1630 lähtien, jolloin Olavi Pietarinpoika Pietiläinen syntyi Rautalammilla.
 
Pari vuotta sitten joku meiän sukulainen teki sukututkimuksen ja selvisi että pamela andersson on meille jotain helvetin kaukaista sukua. Olipa taas tärkeetä tietoa. :D
 
Hyvää vinkkiä, kiiitti siitä. Tietysti jonkin matkaa taaksepäin mullakin on molempien puolien sukujen vaiheet selvillä, mutta haluaisin päästä vieläkin pitemmälle. Kai se pitää tukeutua sukulaisiin ja kirkonkirjoihin...

Kannattaa myös miettiä, mitä tietoa haluaa kerätä. Riittääkö pelkkä sukupuun piirtäminen vai haluatko tietää myös mm. ammatit. Kannattaa olla myös tarkkana muiden tekemien selvitysten kanssa, itse olen nähnyt isän puolelta tehdyn paperin, jossa oman perheeni kohdalla oli useita virheitä (vääriä syntymäaikoja, nimissä kirjoitusvirheitä yms.). Pelkästään suullisen tiedon varassa kerätyistä tiedoista voi puuttua olennaisiakin asioita kuten salattuja avioliittoja ja lapsia.

Sukunimien suomentaminen ja suoranainen muuttaminen vaikeuttavat joskus tiedon keräämistä. Itse en ymmärrä vieläkään, miksi osa äitini puolen suvusta on vaihtanut ihan suomalaisen oloisen -nen loppuisen sukunimen ihan omituiseen nimeen (karjalaisista siis kyse). Itse olisin kovasti pitänyt myös ukkini alkuperäisestä, ruotsinkielisestä sukunimestä...
 
Sukunimien suomentaminen ja suoranainen muuttaminen vaikeuttavat joskus tiedon keräämistä. Itse en ymmärrä vieläkään, miksi osa äitini puolen suvusta on vaihtanut ihan suomalaisen oloisen -nen loppuisen sukunimen ihan omituiseen nimeen (karjalaisista siis kyse). Itse olisin kovasti pitänyt myös ukkini alkuperäisestä, ruotsinkielisestä sukunimestä...

:offtopic: Eikös se ollut niin, että sukunimensä sai vaihtaa yhden kerran ilmaiseksi? Ja tällöin nimen pitää olla sellainen jota ei ole kenelläkään muulla tai sitten joku nimi mikä on ollut omilla sukulaisilla.. Voi olla että muistan väärin, on kumminkin niin paljon aikaa kun näitä juttuja peruskoulussa katseltu.
 
:offtopic: Eikös se ollut niin, että sukunimensä sai vaihtaa yhden kerran ilmaiseksi? Ja tällöin nimen pitää olla sellainen jota ei ole kenelläkään muulla tai sitten joku nimi mikä on ollut omilla sukulaisilla.. Voi olla että muistan väärin, on kumminkin niin paljon aikaa kun näitä juttuja peruskoulussa katseltu.

91e maksaa aina, jos kyse ei ole avioliittoon tms. liittyvästä "tavallisesta" nimenmuutoksesta. http://www.maistraatti.fi/nimen_muutos.html Plus tietysti kaikkien korttienuusimismaksut yms.
 
Suomen sukututkimusseuran kirjastosta (ja joistain kirjakaupoista) voi ostaa kirjan, johon voi merkitä pienimuotoisesti sukupuun.

Itse tein veljelleni ja hänen vaimolleen tällaiset kirjat lahjaksi, kun he menivät naimisiin. Valitettavasti en muista, kuinka pitkälle sukupuun sai ulottumaan tässä kirjassa.
 
Sukututkimus on mielenkiintoista. Itse sitä olen jonkin verran harrastanut. Suvustansa voi löytää tosi yllättäviä juttuja. Itse löysin isänpuolelta saksalaista verta ja äidin puolelta sukuajuuria Romaniasta.
 
Suvustansa voi löytää tosi yllättäviä juttuja.

Tai sitten pettymyksiä. Mun isän suvusta on tehty sukututkimus, ja itse odotin vesi kielellä kaikenlaisia aatelisia ja mustia lampaita. Eikö mitään, samalla tontilla ovat jököttäneet ainakin 400 vuotta :D Paljon muuta ei ole kierretty kuin tahkoa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom