Ilkka Järvimäen vinkkejä Runner's Worldista.
Juoksua korvaavia ja täydentäviä harjoitusmuotoja on paljon. Joidenkin tukilajien vaikutukset varsinaiseen juoksukuntoon on helppo havaita, joidenkin edut tulevat esille ikäänkuin mutkan kautta.
Maastohiihto
Esimerkkiharjoitus juoksijalle:
* 15 min lämmittely, 30-45 min reipasta hiihtoa perinteisellä tai vapaalla tyylillä vaihtelevassa maastossa, 15 min jälkiverryttely juosten
Pyöräily ja spinning
Esimerkkiharjoitus juoksijalle:
* ohjattu spinning-tunti alku- ja loppuverryttelyineen, jossa ajetaan paljon "putkelta" eli ei istuta satulassa: liikeradat ovat hyvin juoksunomaisia, harjoituksen jälkeen 10 min erittäin rauhallinen juoksuosuus juoksumatolla
Uinti
Esimerkkiharjoitus juoksijalle:
* 10 min rauhallista uintia, 100-200 metriä potkuharjoituksia kädet uimalaudan päällä, 10 min palauttavaa uintia, lyhyt vesijumppa keskivartalon lihaksille, jalkalihasten venyttely vedessä
Kävely, sauvakävely ja lumikenkäily
Esimerkkiharjoitus juoksijalle:
* kolmen tunnin lumikenkävaellus metsässä eväiden kera
Kokeile myös:
* pika- tai retkiluistelua
* mailapelejä: sulkapalloa, squashia, tennistä
* joukkuepelejä: salibandyä, koripalloa, lentopalloa, jalkapalloa
* kuntosaliharjoittelua
* erilaisia jumppia ja kuntopiirejä
* sisäsoutua
Yksi kestävyysvalmennuksen perusväittämistä on, että harjoittelun täytyy olla spesifiä, eli sitä ominaisuutta täytyy harjoittaa, jossa haluaa kehittyä. Juoksijan pitää siis juosta. Yksinkertaista, vai mitä?
Varsinkin huippujuoksijoiden kohdalla vaatimus pitää paikkansa, joskin heistäkin löytyy useita esimerkkejä siitä, kuinka joku toinen laji on tehokkaasti paikannut vammautumisen aiheuttamia juoksutaukoja, tai korjannut harjoittelussa muuten tehtyjä virheitä.
Kuntoilijoiden kohdalla erikoistumisen tarve on paljonkin väljempi. Kun tavoitteena ei ole maratonin maailmanennätys eikä ratavitosen olympiapaikka, voi omaan kuntoiluohjelmaansa ottaa mukaan useita eri elementtejä.
Lumettomalla kaudella yksi parhaista ja juoksua lähinnä olevista liikkumistavoista on pyöräily. Uskallan väittää, että moni juoksukuntoilija ja mahdollisesti kansallisen tason juoksijakin pystyisi parantamaan suorituskykyään ja samalla tuloksiaan päälajissaan viettämällä välillä aikaa pyörän selässä. Tai pelkästään ajan tappaminen satulassa ei riitä, vaan kehittyminen vaatii oikeanlaista pyöräilyharjoittelua.
Pyöräilyharjoittelun määrä ja laatu riippuvat hyvin voimakkaasti juoksijan tasosta, tavoitteista ja ominaisuuksista. Kilpajuoksijoilla sen tavoitteena on useimmiten pitää yllä kuntoa silloin, kun ei vammojen takia voi juosta, tuoda lisätehoa kovaan harjoitteluun, tai palauttaa kovista treeneistä ja kilpailuista.