Hyvänä esimerkkinä dokumentti Petteri Jussilasta, jossa jossain vaiheessa näkyi kun Kaivarin lavalla kaljatuopit kädessä hoilasivat kaulakkain Henry Saari, Petteri Jussila ja Ben Zyskowicz. Pornotähti, humpuukikauppias ja kansanedustaja päissään telkkarissa.
Zyskowicz on oksettanu meikäläistä viimeiset kymmenen vuotta. Kyseinen mulkku veti ainakin pari vuotta sitten S-Ryhmältä sivulahj... siis sivutuloja n. 1 800 € / kk.
Ongelma on mun nähdäkseni pitkälti se, että kansa uskollisesti äänestää samat perseet eduskuntatalon penkeille vuodesta toiseen vaikka silloin tällöin paljastuisi mitä tahansa perseilyä/omaan pussiin häikäilemättömästi pelaamista. Joku saattaa välillä erota virastaan muodon vuoksi, mutta istuu sitten parin vuoden päästä jossain toisessa päättävässä elimessä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tuttu ja turvallinen "myy" Suomessa.
Suomessa jupistaan kahvipöydissä kun jotain epäkohtia paljastuu, mutta ei vaadita päätä vadille ja lähdetä mellakoimaan kuten jossain muualla.
Juuri tästä kirjoitinkin tuolla ylemäpänä. Esim. poliitikkojen korruptio oli vielä 10 vuotta sitten "julkea väite", joka oikeen kuumensi tunteita isänmaallisten ja perinteisten ihmisten keskuudessa. Nyt sitten yht'äkkiä ollaankin tilanteessa, että asia onkin ihan ok. On tovi itketty kahvipöydissä ja alistuttu. Suomalainen ei herranpelon ja naapurin mahdollisten vittuilujen vuoksi uskalla mielenosoituksiin osallistua. Sellasethan on punikkien ja hippien hommia.
http://ohjelmistotestaus.fi/2012/08/tarinoita-it-hankkeiden-ihmemaasta/
Tätä maantapajuttua saisi kyllä joku alkaa penkomaan oikein kunnolla. Kyseessä on kuitenkin miljardiluokan veronmaksajien varat.
Olen itse IT-alan b2b-ratkaisumyynnissä ja aikaisemmassa työssäni myin tulostimiin värikasetteja ja toimistotarvikkeita yrityksiin. Ne IT-hankkeet joissa ei ole vilunkia ja "hyviä veljiä" on usein kilpailutettu aivan amatöörimäisesti. Itse en jaksa enää julkisen puolen kanssa käydä kauppaa, koska järjellä ei ole mitään tekemistä näiden "kilpailutusten kanssa". Edullisin voittaa virallisesti, mutta ei todellisuudessa.
Tässä hiukan esimerkkiä; pitää ostaa 1000 tulostinta kilpailukykyiseen hintaan ja tarjotaan A-toimittajalta 160 € laitetta ja B-toimittajalta 500 € laitetta. A toimittajalta tingataan lopulta volyymialennuksella ja valmistajan tuella 100 euroon kappalehinta ja B tiputtaa 400 euroon. A:n kulut vuodelta ovat 800 € per laite ja B:n kulut 150 € per laite. A ratkaisu maksaa siis laiteinvestointeina 100 000 € ja muina kuluina (tarvikkeet ja huollot) 800 000 €/vuosi. B maksaa laitteina 400 000 € ja kuluina 150 000 € /vuosi. Kaikkine kuluine A:n ratkaisu maksaa kolmelta vuodelta 2,5 miljoonaa ja B:n ratkaisu vain 950 000 €. B:n laitteet on myöskin huomattavasti ammattimaisempia ja mukavampia käyttää ja A:n paska on vikaherkkä halpisräppänä, joka on suunnattu kotikäyttäjille. Tästä kaikesta huolimatta A valitaan toimittajaksi. A:n laitteet kun ovat halvemmat :face:
Lisäksi tulee mieleen eräs kunta, joka oli pakotettu ostamaan kouluihin melko kalliita liimapuikkoja ja värikyniä, joiden laatu oli paska. Siellä kun oli kilpailutettu edullinen ja kilpailukykyinen tukku toimistotarviketoimittajaksi ja muualta ei saanut ostaa. Perustelut tukun valintaan olivat halpa kopiopaperi ja mappi. Terävää kilpailutusta.
Lisäksi julkisella puolella on ostettu konsultointipalveluita yksityisiltä yrityksiltä, jotka sitten vaan päättävät, että kuka toimittaa kuntaan ja mitä. Ko. järjestelyiden parissa olevissa kunnissa olen tavannut myös erittäin outoja "kilpailutuksia". Yksityinen yritys tulee ja päättää veronmaksajien ja poliitikkojen puolesta, että mihin verorahat käytetään. "Konsultteja" kun ovat...