Stressi ja stressinhallinta

[Mavemarsu]

Hei!Tahtoisin kuulla millaisia stressinhallinta keinoja osaisitte antaa. Olen todella herkkä stressaamaan ja vaatimaan itseltä oaljon tietyissä tilanteissa, ja se on aina iso miinus kehittymisen kannalta. Teen aktiivisesti meditointia ennen nukkumaanmenoa, syön säännöllisesti ja jopa ylläpidän optimistista ajattelumalliani, jonka omauksuin elämätapamuutoksen jälkeen. Haluaisin vain kuulla millä muulla voisin minimoida ja oppia elämään stressitekijöiden ja pelkoajatusten kanssa. Tiedostan unella olevan suuren merkityksen asiaan, mutta välillä unet voivat jäädä 6-7 tuntisiksi treenien tai aterioiden ajoittamisen takia. Treenipäivinä pyrin syömään annetut ateriat 3-4h välein (aamupala, lounas, välipala, pre-workout puuro ja iltapala). Lepopäivinä etenkin vklp en käytä herätyskelloa, jotta voisin esimerkiksi nukkua pidempään. Tällöin syön ihan samat makrot ja kalorit mutta aterioita on se 3kpl (aamupala, lounas ja iltapala). Iltapalalla suurin osa ruuista, koska illalla iso ateria tuntuu hyvälle.

Tiedostan virheeni ja stressitekijät taustani ja muiden ulkoisten tekijöiden takia, mutta muutos tuntuu vaikealta, kun ei oikein muuta ole keksinyt, millä vähentää turhaa ylianalysointia.

Paino kyllä noussut ja lihasta on kertynyt, mutta kun kondis vähänkin pehmentyy, tiedostan kortisolin iskevän kynsin ka hampain mieleeni.

Olen tosiaan aloittelija, ja vielä opettelen! Kiitos, kun jaksatte vastailla ja neuvoa!

 

[SmiStu]

Ehkä jokin terapia, jossa pääsisi purkamaan ajatuksiaan ja keskustelemaan niistä?

Jollain tavalla täytyisi osata antaa itselle löysää ja huomata, että ei maailma siihen kaadu, jos joskus hieman vaatii vähemmän.

Harvaa meistä palkitaan suuresti, vaikka kaiken suorittaisikin täysillä ja paremmin kuin muut. Ja mikä on sen mahdollisen palkkion hinta....

Pelkotiloista en osaa sanoa mitään. Ehkä joskus pelkojen kohtaaminen auttaa hallitsemaan niitä? Riippuu tietysti mitä ne pelot on.

 

[Mavemarsu]

Ehkä jokin terapia, jossa pääsisi purkamaan ajatuksiaan ja keskustelemaan niistä?

Jollain tavalla täytyisi osata antaa itselle löysää ja huomata, että ei maailma siihen kaadu, jos joskus hieman vaatii vähemmän.

Harvaa meistä palkitaan suuresti, vaikka kaiken suorittaisikin täysillä ja paremmin kuin muut. Ja mikä on sen mahdollisen palkkion hinta....

Pelkotiloista en osaa sanoa mitään. Ehkä joskus pelkojen kohtaaminen auttaa hallitsemaan niitä? Riippuu tietysti mitä ne pelot on.

Kiitoksia vastauksesta. Minulla on koulun kautta ilmainen terapia ja olenkin miettinyt esimerkiksi viimeisen kuukauden lukio-opintojen aikana, että alkaisin kevyemmän lukujärjestyksen takia käymään juttelemassa myös kouluterveyden huoltajalla. Asioista joita pohdiskelen kotona, haluan pitää kodin ulkopuolella, koska äitini tekee paljon töitä ja tuntuu elävän suoritusmoden ohjaamana. Halu kehittyä on suuri ja haluan että ympäristökin olisi optimaalinen kehitykselle.

 

[mikasa90]

Tsekkaa steve hayes ja arto pietikäinen act.

 

[Multivita]

Terapiaan pohtimaan juurisyitä (kuten taidat jo tehdäkin). Vaikuttaa, että osaat analysoida tilannettasi hyvin ja tehdä oikeita asioita, mutta tosiaan sopivan ammattilaisen ohjauksella palikat saa oikeille kohdille paremmin.

Stressailu, ylisuorittaminen ja kuumottelut ovat hyvin usein jotain kotoa opittua, lapsuuden kaikuja, joiden käsittely ja järjestykseen laittaminen voi helpottaa tosi paljon. Tsemiä!

 

[Mavemarsu]

Terapiaan pohtimaan juurisyitä (kuten taidat jo tehdäkin). Vaikuttaa, että osaat analysoida tilannettasi hyvin ja tehdä oikeita asioita, mutta tosiaan sopivan ammattilaisen ohjauksella palikat saa oikeille kohdille paremmin.

Stressailu, ylisuorittaminen ja kuumottelut ovat hyvin usein jotain kotoa opittua, lapsuuden kaikuja, joiden käsittely ja järjestykseen laittaminen voi helpottaa tosi paljon. Tsemiä!

Olet oikeassa ja kiitos paljon. Olen tosiaan aina ollut vähän sellanen extratekijä jos niin voi sanoa. Josnjostakin innostun nii innostun todella. Esimerkiksi kun alotin treenaamaan salilla nii alpitin heti 6 treenillä viikossa ja tottakai siinä ylikunto oveen kolkutteli. Aloitin valmennuksen nyt ja kun treenit on vähennetty 4 kertaa viikkoon niin helpottaa hommaa. Kroppa ei käy ylikierrokksilla. Minulle sanotaan myös ettei pitöisi treenata failureen kokonais volyymin takia mutta saatan jopa vahingossa mennä failureen tiedostamattakin. Palo ja into on suuri ja luovuttaja ja puhuja en tahdo olla. Haluan ylläpitää tekijän roolia mutta stressin tahdon kuriin. Asioiden priorisointia pitäisi myös harjoittaa ja siinä olen kehittynyt mutta olen tosiaan alkanu pikkuhiljaa oppia arlollisuutta ja tekemään asioita 1 kerrallaa. Tässä juurikin ammattilaisen tuki olisi kyllä optimaalista. Kiitoksia vastauksesta!

 

[beginner]

Niin mitkä aiheet nyt eniten on mielen päällä?

 

[Täysiii!]

Jos oikeasti jää useampi treeni välistä, mikäli ei tingi yöunista, niin ymmärrän unien jäämisen 6-7 tuntiin. Yöunien lyhentäminen ateriavälin takia on kuitenkin pelkästään haitallista. Se on kehittymisen kannalta ihan yhdentekevää syötkö 2, 3, 4 vai 5 kertaa päivässä. Toki yleisen hyvinvoinnin kannalta voi olla merkitystä, mutta ei siitä stressiä kannata ottaa.
Jos elämässä on paljon stressiä muuten, kannattaa treeniä pääsääntöisesti keventää. Liikkuminen on toki hyväksi, mutta kovat treenit usein rasittavat hermostoa ja saattavat vaikeuttaa esim nukahtamista ja heikentää yöunen laatua.

 

[Multivita]

Palo ja into on suuri ja luovuttaja ja puhuja en tahdo olla. Haluan ylläpitää tekijän roolia mutta stressin tahdon kuriin.

Jos tekijän rooli lopulta on se oikeasti oma juttusi, mutta haluat ylläpitää sitä kohtuullisella stressillä, eipä ole helppo yhtälö.

Itse näkisin parhaana ratkaisuna sen, että mikä ikinä urasi onkaan, niin sinun tulee opiskella ja oppia siinä helvetin hyväksi silloin pystyt hoitamaan hommat tehokkaasti ja hyvin, näyttää ulospäin kovalta suorittamiselta, mutta on sinulle kevyttä.

Tämä osaamisen buustaus tappiin tuskin onnistuu ilman kovaa stressiä, ellet hakeudu kutsumusalallesi.

Ja tuskin yllä kuvattu onnistuu muutenkaan. Päädyt kuitenkin lopulta niin vaativaan tehtävään, että taas stressaa. On muksuja, lainaa ja kolottaa. Mutta sitten taas kallonkutistajan pakeille

 

[Deleted member 133729]

Terapeutti on ammattilainen näissä. Suosittelen. Stressi vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan kuin treeniin. En usko että saat treeni stressiä yksistään pois jos sama ongelma on arjen kaikissa asioissa.

 

[Jermuline]

Tsekkaa steve hayes ja arto pietikäinen act.

Suosittelen ainakin kuuntelemaan, äänikirjana Arto Pietikäinen, Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC. Kirjassa paljon hyviä harjotuksia.

Lisäks suosittelisin harjotuksia itsemyötätunnon vahvistamiseen.
Ronnie Grandelilta löytyy hyvät teokset, toki Pietikäiseltäkin löytyy.

Kolmantena rohkiasti aikaa vain terapeutilta.

Kokemuksesta voisin pähkinän kuoressa sanoa et, nyt opituista ajattelu malleista/tavoista tulee opetella pois ja saada harjoittelun kautta uudet tilalle.

 

[Randomnoo]

Olet niin nuori että ammattilaisen kanssa kannattaa työstää sitä juurisyytä. Paljonhan on kaikenlaisia kikkoja millä voi stressiä hallita mutta ne eivät toimi jos ne ei ns liity mihinkään. Parhaiten saat apua kun sellainen ammattilainen joka tuntee sinua jonkun verran miettii niitä sun kanssa. Kun mieltä harjoittaa niin sitä ei voi suorittaa, se on se kaikkein vaikein hyväksyttävä asia jos on vaativa persoonaltaan. Hermostoa ei myöskään voi käskeä. Se ei tottele samalla tavalla kuin rauta salilla. Mutta kaikkea tuota oppii säätämään

 

[Voimapatu]

Itse vähän tressaan sali käynti määristä, kun nyttenkään en ole viikkoon käynyt salilla, mutta ajattelen etten ole kisoihin menossa, eikä lihakset kutistu hetkessä ja olen hyvässä kunnossa ikään nähdessä. Muuten en ole hirveä tressaamaan kun olen värikkään elämän nähnyt, ettei hätkäytä vaikka piano tippuisi päähän taivaalta. Olen muutenkin huomannut että mielummin vähän vähemmän treeniä on parempi, kuin liikaa. Treenatessa vaikea pitää jarrua.

 

[Mavemarsu]

Itse vähän tressaan sali käynti määristä, kun nyttenkään en ole viikkoon käynyt salilla, mutta ajattelen etten ole kisoihin menossa, eikä lihakset kutistu hetkessä ja olen hyvässä kunnossa ikään nähdessä. Muuten en ole hirveä tressaamaan kun olen värikkään elämän nähnyt, ettei hätkäytä vaikka piano tippuisi päähän taivaalta. Olen muutenkin huomannut että mielummin vähän vähemmän treeniä on parempi, kuin liikaa. Treenatessa vaikea pitää jarrua.

Asia tekstiä. Kiitokset

 

[voi ei]

En minä ole asiantuntija muita neuvomaan, mutta vuosikymmenten paini itseni kanssa on aika lailla pakottanut etsimään ulospääsyjä. Olen yksinkertainen kaveri, jolla on taipumusta monimutkaistaa elämä liialla ajattelulla ja olen tullut siihen tulokseen, että enemmällä yliajattelulla en yliajattelun luomaa stressiä selätä, joten pyrin elämään arkeani yksinkertaisesti siten, että...


Tiedostan että kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia ja muistutan itseäni usein siitä. Otan perspektiiviä, että voisin olla juuri nyt ilman tiettyä ajatusta, tai uskomatta siihen. (Miltä tuntuisi ja miten olisin vapaa toimimaan juuri nyt ilman tuota ajatusta tai päähänpinttymää?) Tai ainakin olla antamatta sille suhteetonta merkitystä. Suhteellistaa asia siis.

Arvostelukykyä ja suhteellisuudentajua minulla on enemmän kuin keskittymiskykyä, jota tarvitsen siihen etteivät turhiin suuntiin tempovat ajatukset varasta huomiotani liikaa. Teen sen minkä voin ja treenaan huomion pitämistä jossain valitsemassani aistissa aina kun vaihtoehtona olisi turhanpäiväinen ajatuksissa ajelehtiminen. Luontevimmat aistini keskittymisen kannalta ovat kuulo- ja tuntoaisti. Makuaistikin on hyvä vaihtoehto. Näköaistiin keskittyminen ei itselläni toimi tähän tarkoitukseen (etteivät ajatukset varasta huomiota liiaksi), eikä tunnu miellyttävältä eikä motivoivalta. Ei myöskään se, että yritän olla hereillä nykyhetkessä "kaikilla aisteilla".

Treenaan aloittelijatasolla pitämään huomiota mahdollisimman pitkään yhdessä aistissa (ja vaihtelemaan kuulo-, tunto- ja makuaistin välillä, kunhan olen sen verran edistynyt että huomioni ei karkaa takaisin ajatteluun). Jos treenaan tätä esimerkiksi työmatkapyöräilyn aikana, se etten varsinaisesti keskity näköaistiin, ei tarkoita sitä etten katsoisi eteen ja ympärilleni ja reagoisi näönvaraisiin asioihin. Pidän kyllä silmät auki.

Tällä treenillä turhan ajattelun määrä vaikuttaa vähenevän, kun huomio on se, mikä ajattelua ruokkii. (Huono keskittymiskyky on sitä, ettei voi valita ja pitää kohdetta.) Jäljelle jää vähemmän sekasortoa ja jäljelle jäävä turha on helpompaa hahmottaa pelkiksi ajatuksiksi. Jonkinlainen perustyytyväisyys ja harmonia pääsevät valtaamaan alaa.

Kyky ajatella - arvostelukyä harjoittaen - oikeasti ajattelemisen arvoiset asiat ei katoa minnekään. Mielen ei vain pidä antaa huijata, että kaikki mitä se tarjoaa on tärkeää. Harva voi valita olla ajattelematta turhia. Ja rasittavia. Negatiivisuuskin koukuttaa.

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, mutta paremmaksi voi kehittyä.

Loppukevennyksenä totean, että jos onnistun ylläpitämään huomioni katkeamatta vaikkapa pakastimen hurinassa tai vaatteiden tunnussa päälläni ja alustassa allani 10 sekuntia yhtäjaksoisesti, olen keskimääräistä älylaitteiden käyttäjää 2 sekuntia edistyneempi ja rökitän kultakalan sekunnilla. Tässäpä työsarkaa, jota työstän nyt kun punttitreenin olen jättänyt aiempaa huomattavasti pienempään osaan elämässäni. Se että tarvitsisin isommat lihakset tai on katastrofaalista jos lihakseni pienenevät... pelkkiä ajatuksia. Ja jos tulee tarve tarinoida tänne lisää... kyseenalaistan sen ja keskityn muuhun, jos pystyn. Olen aloittelija, joka on analysoinut paljon teoreettista tietoa, mutta eksynyt ajatuksiin käytännön kustannuksella... heh

Kultakalalla on parempi keskittymiskyky kuin ihmisellä

Kuinka nykyteknologia on vaikuttanut keskittymiskykyymme? Ohjelmistojätti Microsoftin mukaan keskittymiskykymme on huonompi kuin kultakaloilla.

www.terve.fi