Jotenkin perverssisti olen alkanut diggaileen spurguja, harmittomia laitapuolen kulkijoita, jotka eivät tee pahaa edes kärpäselle. Jotenkin nuo eivät häiritse, tai ole koskaan oikein häirinnyt. Ovat vähän kuin rekkakuskit, vaikka niitä on vitusti, ne jotenkin hukkuu ja sulautuu liikenteeseen ihan omana lajikkeenaan.
Spurguissa sama homma, ovat varsinaisia laumaelämiä lauman perustarkoituksessa. Velljeä ei jätetä, eikä veljelle jätetä on kavereiden motto. Usein ryhmissä pakkautuvat hieman länsimaisesta takeaway-kahvikulttuurista tutulla tavalla mukaville aurinkoisille paikoille sumppien tilalla halvinta paskaa alkosta tai huoltsikalta. Eivät usein metelöi, vaan hitaanoloisesti vuorovaikuttavat keskenään, enkä varmaan ole väärässä jos veikkaan, ettei kellään niistä ole hajua mitä kukaan niistä puhuu, pointti on vain sosialisoida kaikki kanssaspuget juoman toivossa.
Kytevän spurgufanituksen laukaisi tässä yksi päivä Kampin metron edessä kohtaaminen spurgun kanssa. Aitoa stadilaista juttua vuodelta kun Kallio oli vielä pop. Nää öttiäiset on nähneet elämää jumalauta joka suunnasta, varsinkin sieltä alhaalta päin. Se niiden himo olla normaalin ihmisen kanssa keskustelutasolla on todella voimakas, eivät tahdo millään irrottautua keskustelusta, vaan sieltä pulppuaa juttua täysin päättömällä punaisella langalla.
Sikäli surullista, että hekin ovat olleet joskus ihmisiä.
Mitä ajatuksia tuo hassu lajike ihmisissä herättää? Aggressioita? Sääliä? Iloa? Vahingoniloa? Sympatiaa?
Spurguissa sama homma, ovat varsinaisia laumaelämiä lauman perustarkoituksessa. Velljeä ei jätetä, eikä veljelle jätetä on kavereiden motto. Usein ryhmissä pakkautuvat hieman länsimaisesta takeaway-kahvikulttuurista tutulla tavalla mukaville aurinkoisille paikoille sumppien tilalla halvinta paskaa alkosta tai huoltsikalta. Eivät usein metelöi, vaan hitaanoloisesti vuorovaikuttavat keskenään, enkä varmaan ole väärässä jos veikkaan, ettei kellään niistä ole hajua mitä kukaan niistä puhuu, pointti on vain sosialisoida kaikki kanssaspuget juoman toivossa.
Kytevän spurgufanituksen laukaisi tässä yksi päivä Kampin metron edessä kohtaaminen spurgun kanssa. Aitoa stadilaista juttua vuodelta kun Kallio oli vielä pop. Nää öttiäiset on nähneet elämää jumalauta joka suunnasta, varsinkin sieltä alhaalta päin. Se niiden himo olla normaalin ihmisen kanssa keskustelutasolla on todella voimakas, eivät tahdo millään irrottautua keskustelusta, vaan sieltä pulppuaa juttua täysin päättömällä punaisella langalla.
Sikäli surullista, että hekin ovat olleet joskus ihmisiä.
Mitä ajatuksia tuo hassu lajike ihmisissä herättää? Aggressioita? Sääliä? Iloa? Vahingoniloa? Sympatiaa?
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen: