iivili sanoi:
Oletkos Pii miettinyt, miten pikajuoksijat voivat olla niin läskittömän kireässä kunnossa? Miten se on mahdollista, kun käytännössä kaikki harjoituksensa ovat anaerobisia, erilaisia pikajuoksu- ja voimaharjoitteita?
Entä miten on mahdollista, että HIIT toimii niin hyvin kuin toimii (eli intervallireeni läsänkarkotustarkoituksessa)? Uskotko tosiaan siihen ikivanhaan myyttiin, että läski lähtee VAIN aerooppisella, matalasykkeisellä ja pitkäkestoisella liikunnalla?
Entä miten on mahdollista, että jotkut kiristellesäänkään eivät kummoisesti aerooppista reeniä harrasta ja silti kiristyvät, pelkällä punttireenillä ja ruokavalion muuttamisella? Miten se olisi mahdollista, jos läskit lähtisivät VAIN matalasykkeisellä ja pitkäkestoisella harjoittelulla?
Jos et keksi selitystä noihin em. kysymyksiin, niin suosittelen lukemaan lisää.
Nojaa... nuo esittämäsi asiat eivät liity oikein jutun aiheeseen.
Kyseessähän oli lääkiksen pääsykokeeseen liittyvä kyssäri, eikä pakkotoistolaisten hyväksi havaittuja menetelmiä käsittelevä aihe.
Tällöin täytyy koittaa eläytyä sen mukaan.
Minulla ei tosin ole tämänpäivän virallisesta ravintosuositusfilosoviasta tietoa, että onko se sama mitä jokunen vuosi sitten oli.
Tästä johtuen oletin vastausta rustatessani linjan pysyneen samana.
Suosituksethan olivat hilarit 55-60% rasva 30-25% ja protsku 15%
Ja koska jälleen ei ole tietoa, niin olettelimpa sujuvasti tämän olevan myös lääkiksen virallinen linja...vaan mitenkähän tuo urheilulääketiede..hmm
Kun elimistön glykogeenivarastot (lihaksisto ja maksa) ovat täynnä ei syödylle hiilihydraattille löydy paikkaa jonne se voitaisiin varastoida käyttöä odottamaan. Tällöin elimistö muuttaa tämän ylimäärän rasvaksi jolle taasen varastotilaa löytyy yllin kyllin.
Pelkkä perusaineenvaihdunta syö molempia varastoja. Mutta koska ruuan hiilihydraattipitoisuus on korkea ei glykogeenivarastot pääse vajenemaan. Vaikka elettäisin pienillä miinuskaloreilla.
Kun elimistöä aletaan kuormittaa alkaa rasvan osuus kokonaisenergian tuotossa kasvaa.
n.60 % maksimisykkeen kieppeillä on rasvan kulutus suurimmillaan.
Jos taasen liikuntasuorituksena käytetään vaikkapa aikaisemmin tuomaani anaerobista esimerkkiä ottaa elimistö energian tähän glykogeenivarastoista.
Kun lihakset alkavat imemään verenkierrosta lisää hilaria, alkaa maksa purkamaan omaa varastoaan.
Eli tässävaiheessa lähes koko työ tuli tehtyä hiilihydraattien voimalla.
Kun liikuntasuorituksen jälkeen syödään korkeahiilihydraattipitoista ruokaa palautuu elimistön glykogeenivarastot täyteen hiilihydraatin voimalla.
Jos ko. liikunta olisi suoritettu aerobisen vaihtoehdon mukaisesti, olisi elimistön glykogeenivarastot suorituksen jälkeen paljon täydemmät. Tällöin korkeanhiilihydraatin ruoka olisi muutattanut osan hilareista rasvaksi.
Eli suurempi osuus ruuan energiasta olisi kiertänyt rasva-aineenvaihdunnan kautta.
Eli tälläistä ajoin takaa.
Nuo iivilin esilletuomat asiat kuuluvat eri gategoriaan....haluatko tosissaan että keksin selitykset myös esittämiisi asioihin?
