http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM
Nyt ollaan taas vahvasti aitojen asioiden äärellä. Tauski Peltonen, tuo kotimaisen melankolian ilmentymä, näyttää heti kertomuksen aluksi herkän puolensa vaeltelemalla hongikossa kuulaimman ruskan aikaan. Viitteitä tulevasta uskomattomasta musiikillisesta elämyksestä, sekä myös esittäjän eläimellisestä karismasta, antaa ainoastaan syystuulessa liepeitään dramaattisesti liehuttava musta nahkatakki.
Luonnon helmasta siirrytään oivaltavasti metallinhohtoisen futuristiseen ympäristöön, jossa Mestari itse villitsee kuulijansa primitiivisen villiin tanssiin.
Kultalevyjensä ympäröimänä mutta yksin, niin yksin, Tauski ottaa erän kasipalloa itseään vastaan. Vain kertoakseen ihmiskunnalle, että paitsi biljardi, myös elämä on raadollinen peli, jossa ei koskaan tiedä, kenen kassiin mikä milloinkin kipeästi kolahtaa.
Ja vaikka itse onkin maineen, menestyksen ja oman miehekkään karskin imagonsa vanki, vapauttaa Tauski kuin symbolisena eleenä hiekkadyyneillä valkoposkihanhet, nuo erämaiden villit kasvatit, liitämään vapaina kohti parempaa huomista.
Kliimaksina tälle teokselle olisin enää halunnut nähdä, kuinka Tauski hellän määrätietoisesti ottaa Virpinsä takkatulen loimussa karhuntaljalla. Tuo episodi olisikin tehnyt videosta täydellisen.
:4: