sparri-/ottelupelko

[ryökäle]

Onko kenelläkään ilmennyt?
Itelle se iski aika yllättäen.oon reenannu kickboxingia monta vuotta ja oli tos parin vuoden tauko.
tauon jälkeen muutama kuukaus meni ilman pelkoa mut reeneis se sit ilmaantu ja sen jälkeen oon siitä kärsiny.
menee otteluasento etupainoseks ja oon melkei kokoajan "kilpikonnasuojauksessa".Varsinki potkut kärsii tos otteluasenos.
tulee helposti myös ylilyöntejä ku on kokoajan puolustuskannalla...

vaikka suuret nimet kuten Ali ja Tyson ovat kärsineet tost ongelmasta ni ei se kyl mitää hauskaa tai motivoivaa ole...

 

[tattikuningas]

itselläni myös sama ongelma, millä siitä pääsee eroon?

 

[risumies]

Pitää hetkeksi keventää sparria, että tottuu ottamaan edes joitain iskuja "taas" vastaan ja uskaltaa paremmin pysyä ottelu- etäisyydellä/asennossa. Ja sit lähetään taas pikkuhiljaa ottamaan enempi poweria mukaan iskuihin/potkuihin. Itellakin sama vaiva, aina ku pitää piskusenkaan tauon matsaamisesta, mut helposti korjattavissa, jos malttia mukana ja hyvä treenikaveri.

 

[NP]

Pitää hetkeksi keventää sparria, että tottuu ottamaan edes joitain iskuja "taas" vastaan ja uskaltaa paremmin pysyä ottelu- etäisyydellä/asennossa. Ja sit lähetään taas pikkuhiljaa ottamaan enempi poweria mukaan iskuihin/potkuihin. Itellakin sama vaiva, aina ku pitää piskusenkaan tauon matsaamisesta, mut helposti korjattavissa, jos malttia mukana ja hyvä treenikaveri.

Jotkut valmentajat on kyllä niin idiootteja, etteivät ne anna sitä keventää. Ainakin meilläpäin.

 

[Cooper]

Kevyempää sparria vaan semmoisella hitaammalla tahdilla. Ainakin itselläni tuo auttoi, kun ne osumat olivat semmoisia hallittuja, eikä mitään tyrmäys lyöntejä tarvinnut ottaa vastaan. Ajan kanssa sitä sitten tottuu siihen, että tulee vähän osumaa.

Nykyisin ei enää tuota pelkoa itselläni ole, ja pystyy ottamaan jo ihan kunnon matsiakin.

 

[ilmari]

Onko kenelläkään ilmennyt? <klips, klops>

vaikka suuret nimet kuten Ali ja Tyson ovat kärsineet tost ongelmasta ni ei se kyl mitää hauskaa tai motivoivaa ole...

On ilmennyt ja lähellä kävi kaiken ottelun lopettaminen sen takia. Sparripelko pääsi kehittymään vähän kuin varkain yhden loukkaantumisen jälkeen ja kuntoutusjakson jälkeen pidin ongelmaa pitkään vain "matsisilmän" puuttumisella. Mulla tuo ilmeni lähinnä omien lähtöjen väkinäisyydellä ja kankeudella. Potkuissa oli jalassa myös pientä virheasentoa vaikka murtunut kämmenluu oli tauon syynä?!? Lopetin sparrin hetkeksi kokonaan ja hain lähtöjä säkkiin ja potkumaaleihin. Tämän jälkeen aloitin sparrailun aloittelijoiden ryhmässä ja hain motivaatiota toisesta lajista kunnes menin taas ihan kilpaotteluun. Toisen tai kolmannen ottelun jälkeen olin parantunut ;) Aikaa "oireilusta parantumiseen" meni yli 6 kuukautta.

 

[risumies]

NP: -Taitaa valmentajat olla väärällä alalla teilläpäin... Eikö valmentajien tehtävä ole kehittää ottelijaa etiäpäin, vai olenko kuinka väärässä? Jos kaveri ei uskalla silmiään pitää auki/ tulla metriä lähemmäs/ hellittää suojaustaan hetkeksikään, pitää mielestäni paneutua harjoituksissa muuhun ku "täyskontaktiin". Kyllähän se alkaa pitemmän päälle vituttaan, jos "pelisilmä" aivan hukasa, kulkee koko ajan suojauksesa, ja aina ku yrittää ite hyökätä, nii vedetään nenä poskelle. Ei siinä kyllä pahemmin kehity...

 

[NP]

NP: -Taitaa valmentajat olla väärällä alalla teilläpäin... Eikö valmentajien tehtävä ole kehittää ottelijaa etiäpäin, vai olenko kuinka väärässä? Jos kaveri ei uskalla silmiään pitää auki/ tulla metriä lähemmäs/ hellittää suojaustaan hetkeksikään, pitää mielestäni paneutua harjoituksissa muuhun ku "täyskontaktiin". Kyllähän se alkaa pitemmän päälle vituttaan, jos "pelisilmä" aivan hukasa, kulkee koko ajan suojauksesa, ja aina ku yrittää ite hyökätä, nii vedetään nenä poskelle. Ei siinä kyllä pahemmin kehity...

Ne taitaa olla liian vanhaa koulukuntaa.. mutta on kyllä niitä parempiakin.

 

[Wintikka]

Wintikan pohdintaa: Onkohan näissä "pelkotiloissa" jotain eroa riippuen lajista esim. boxaus ja thai-, kickboxing?

 

[aidan]

Jotkut valmentajat on kyllä niin idiootteja, etteivät ne anna sitä keventää. Ainakin meilläpäin.

Minkä seuran valmentajista mahdat puhua? Sillä täällä "meilläpäin" on ainakin yksi nyrkkeilyseura jossa valmennus on huippuluokkaa.

_

 

[ryökäle]

Wintikan pohdintaa: Onkohan näissä "pelkotiloissa" jotain eroa riippuen lajista esim. boxaus ja thai-, kickboxing?

Tokkopa...

 

[NP]

Minkä seuran valmentajista mahdat puhua? Sillä täällä "meilläpäin" on ainakin yksi nyrkkeilyseura jossa valmennus on huippuluokkaa.

_

En nyt mene sanomaan että he pakolla niin tekevät, vaan tuskin sitä sparria saa kevennettyä. Varsinkaan vastustajan puolelta. En usko siihen. Mutta en sano myöskään ketään valmentajaa...

 

[Willie]

Osaatteko sparri- tai ottelupelosta kärsineet selventää miten tuo on päässyt kehittymään?

 

[BJJboy]

Ne taitaa olla liian vanhaa koulukuntaa.. mutta on kyllä niitä parempiakin.

Eräs vanha valmentajani oli "vanhaa koulukuntaa", ikää oli siis tuonne 65 vuoden yli. Jälkeenpäin, kokemuksen karttuessa oon huomannut, että hänen opettamansa treenimetodit onkin paljon parempia (lue: nykyaikaisempia) kuin mitä monessa muussa lajissa oon huomannut.Ilmeisesti 40 vuoden valmentajakokemus on kova juttu.

Mua ei ikinä ole vaivannut ottelupelko, kumma kyllä, itse alunperin menin nyrkkeilyssä kys. valmentajalta kyselemään että koska pääsen kehään, eikä pelkoa kehittynyt vaikka myöhemmin otin matsia suomen huippujen kanssa. Kai se on sitä jääräpäistä luonnetta.

Näin pitkään kun treenaa, tulee väkisin vastaan ihmisiä, jotka pelkäävät vastustajan iskuja. Parissa tapauksessa auttoi, kun itse kevensin kontaktia, ja pyysin vastustajaa hyökkäämään täysillä päälle useamman kerran. Siitä pikkuhiljaa koventaa kontaktia ajan myötä, kun pelko häviää. Ei siinä kovin pitkään mene, korkeintaan viikkoja.

Sama pätee lajissa kuin lajissa, antaa aloittelijalle vähän onnistumisen iloa, pysyy treenimotivaatio korkealla, eikä ottelupelko pääse kehittymään.

 

[Ville]

Se on kyllä kans perseestä, että jos samasta seurasta ei löydy oikein aloittelijalle tai vähän huonommalle sparrikaveria. Huonompi homma kun seurassa jotain vajaa 10 nyrkkeilijää ja niistä kuitenkin noin 5-6 on sm-tason kavereita ja joillakin useampi sm-mitalikin jo hankittuna. Ei siinä ole mitenkään kehittävää sparrailla kun toinen voi pitää toista ihan pilkkanaan ja vaikka ei mitään tähtilyöntejä löisikään, niin pystyy silti tekemään ihan mitä huvittaa sen toisen kanssa. Kovin mukavaa. Mutta se sitten onkin nannaa jos saa omatasosen kaverin pari kertaa kuussa paikan päälle :evil: tai ehkä vähän huonomman :D

Taitaa se olla vain niin, että ei sellainen moninkertaisesti itseään parempia vastaan sparraillu kehitä juuri yhtään verrattuna siihen, että vois niiden omatasosten kanssa sparrailla, joiden kanssa pystys jopa kokeileenkin erilaisia juttuja ja yritäämään kun ois jopa mahdollisuus onnistua niiden omien yritystensä kanssa.

 

[Funky]

Itse olin ensimmäistä kertaa sparraamassa viime viikolla ja voin sanoa että siellä nähtiin sellasta neiti (= )menoa mun osalta....

Veti kokeneemmat aika huolella pataan, tosin kyllähän ne selvästi vähän löysäilivät (onneksi)
Huomas selvästi että alussa pelkäsi huomattavasti, mutta kun sai vähän osumaa niin siihen jotenkin tottui. Tosin aina kun tuli vähänkin kovempaa sarjaa, niin sillon oltiin taas silmät kiinni ja huudettiin äitiä...

Meni vähän ohi aiheesta mutta kuitenkin...

 

[ipana]

Kyllä ottelupelkoa on aivan yhtälailla havaittavissa niin thai- kun potkunyrkkeilypiireissä.
Itse vielä jakaisin tuonkin kahteen eri asiaan, ottelupelko ja häviämisen pelko.

Keskistytään nyt ottelupelkoon.
Omien kokemusten mukaan ottelupelon poistamiseen ei auta muu kuin kontaktin keventäminen ja ajankuluminen=kehittyminen. Yleinsä muutenkaan en kannata järjetöntä kontaktikovuutta treeneissä, mieluimmin kevyellä kontaktilla mutta terävästi, tällöin myös saadaan tekniikat paremmin ulos. Ja kenenkään ei tarvitse pelätä että sattuu tms, joka taas synnyttää pelkotiloja.

Jos jatkuvasti vedellään täpöillä on vain ajankysymys koska tapahtuu loukkaantumisia, ei kivaa jos on tiukka treenikausi menossa tai kilpailuihin valmistautuminen. Toki välillä voi vedellä kovempaa, jos kaveri on samaa mieltä ja suurinpiirtein samalla tasolla.

Pitää myös huomioda se että käytettävät varusteet ovat tarkoitukseen sopivat, eli ei hakata toista millään 10 unssisilla kisahanskoilla sparrissa, vaan käytetään kunnon hanskoja (miehillä 16 tai 18 unssia, naisilla menee 14) ja paksuja jalkasuojia.

Yhteenvetona: Kevyesti ja terävästi, annetaan myös kaverille tilaa ja aikaa jotta molemmat kehittyvät ja saavat tekniikoita ulos.

 

[Choker]

Sparratessa kokemattomampia vastaan käy helposti niin, että aloittaa kevyesti ja antaa kokemattomamman tulla päälle, mutta kun tulee iskua, niin oma vauhti kiihtyy huomaamatta ja lyönnit kovenee.

 

[Randy Couture]

Se on kyllä kans perseestä, että jos samasta seurasta ei löydy oikein aloittelijalle tai vähän huonommalle sparrikaveria. Huonompi homma kun seurassa jotain vajaa 10 nyrkkeilijää ja niistä kuitenkin noin 5-6 on sm-tason kavereita ja joillakin useampi sm-mitalikin jo hankittuna. Ei siinä ole mitenkään kehittävää sparrailla kun toinen voi pitää toista ihan pilkkanaan ja vaikka ei mitään tähtilyöntejä löisikään, niin pystyy silti tekemään ihan mitä huvittaa sen toisen kanssa. Kovin mukavaa. Mutta se sitten onkin nannaa jos saa omatasosen kaverin pari kertaa kuussa paikan päälle :evil: tai ehkä vähän huonomman :D

Taitaa se olla vain niin, että ei sellainen moninkertaisesti itseään parempia vastaan sparraillu kehitä juuri yhtään verrattuna siihen, että vois niiden omatasosten kanssa sparrailla, joiden kanssa pystys jopa kokeileenkin erilaisia juttuja ja yritäämään kun ois jopa mahdollisuus onnistua niiden omien yritystensä kanssa.

Olen kyllä aika lailla samaa mieltä. Jos sparrivastustaja on paljon parempi eikä ole mitään mahdollisuuksia saada omia komboja sisälle niin ei se kyllä mielestäni kehitä edes pinnaa. On ihan ymmärrettävää että parempia vastaan on sparrattava jos haluaa kehittyä, mutta jokin raja siinäkin on. Itse ainakin turhaudun totaalisesti jos huomaan että nyt tässä meikäpoikaa vietiin ja lujaa. Kai se on tietysti siitä vastustajastakin kiinni. Kaikki eivät vain osaa ottaa hiukan iisimmin kun kyseessä on otelukokemukseltaan huonompi kaveri.
Onnistumisen ilo antaa itseluottamusta ja sillä on suuri merkitys sparrissa.

 

[ipana]

Sparratessa kokemattomampia vastaan käy helposti niin, että aloittaa kevyesti ja antaa kokemattomamman tulla päälle, mutta kun tulee iskua, niin oma vauhti kiihtyy huomaamatta ja lyönnit kovenee.

Näinhän siinnä helposti käy, pitää myös muistaa kokemattomampaa vastustajaa pitää tarvittaessa opastaa. Välillä meinaa kokemattomien kanssa lähteä mopo käsistä, vain sen takia että vastapuoli lyö painavia massalyöntejä ja yrittää saada niihin voimaa.

Tähän mennessä lähes kaikki ovat uskoneet kun on pistänyt pelin hetkeksi poikki ja painottanut sparrin keveyttä ja terävyyttä. Ikävä kyllä kaikki eivät tätä aina usko ja sen jälkeen tulee tehtyä helposti puolitahattomia ylilyöntejä.
Mutta sitä saa mitä tilaa...