Mä haluaisin vaikka Tatun tähän kommentoimaan tästä dopingsakosta. En teidän näppisjuristien ammattitaitoa mitenkään kyseenalaista mutta olis kiva tietää, onko näitä koskaan riitautettu ja mikä on oikeuslaitoksen näkemys näistä sakkojen kokonaissummista? Miksei sitten summaa nostettais pelotteena vaikka miljoonaan?
Voit mieltää sopimusperusteisen sopimussakon, vaikka dopingsakoksi tässä yhteydessä. Mutta kuten jo edellä todettua niin kyse ei ole rikosoikeudellisesta seuraamuksesta vaan sopimusperusteisesta korvausvastuusta, josta on oma sopimuskohtansa sopimuksessa.
Tässä tapauksessa kyseinen sanktio perustuu SFU ry:n urheilijan antidopingsopimuksen kohtaan 6. jossa sanktio sopimusrikkomuksesta rajataan enintään 10.000,00 euroon, mikäli kyseessä on vakava dopingrikkomus. Jokainen SFU:n lisenssin suorittanut urheilija on sitoutunut tähän sopimukseen, ilman sopimuksen tekemistä ei ole voinut kilpailla SFU:n kilpailuissa.
Hiihtoliitolla kyseinen rajaus on käsittääkseni tällä hetkellä 150.000,00 euroa ja yleisurheiluliitolla 50.000,00 euroa. Hiihtäjä Tero Similä sai doping kärystään 40.000,00 euron sopimussakon, jonka maksoi. Tiisanoja sai aikanaan 50.000,00 euron sanktiot.
Juridisesti sopimussakot ovat tyypillisiä sopimuksissa, koska niillä pyritään vähentämään sopimusosapuolen halua jättää sovittu suoritus tekemättä. Rangaistusluontoinen sopimussakko täyttää tämän tehtävän erittäin hyvin, koska sopimusrikkomuksen aiheuttama vahinko ei rajaudu tosiasiallisiin vahinkoihin eikä erillistä vahinkoa tarvitse osoittaa. Mikäli sopimuksessa ei ole mainintaa, niin vahingonkärsijän tulisi osoittaa vahinko ja syy-yhteys, jotta vahingon tekijältä näitä voisi vahingonkorvauslain perusteella vaatia korvausta.
Totta kai lajiliitto voisi nostaa korvaussumman vaikka miljoonaan, mutta tällöin oikeustoimilain 36 § mukainen sopimuksen sovittelu tulisi varmasti kyseeseen. Sopimusosapuolten asema on lajiliitto vs. urheilija epätasapainoiset, koska sopimus on niin sanottu vakioehtosopimus, joka on toisen osapuolen laatima niin perusteet sopimussakon kohtuullistamiselle olisivat ilmeiset, mikäli 1milj. sopimussakkoa lähdettäisiin perimään SM tason urheilijalta. Sponsorisopimuksissa tällainen 1milj. sopimussakkoa voisi hyvin mennäkin läpi, varsinkin jos kyseessä on kansainvälisesti menestynyt urheilija, koska asema olisi erilainen sopimuksen tekemisessä.
Kyseinen sanktio perustuu siis sopimusvapauden piiriin, joka Suomalaisessa oikeuskäytännössä on täysin hyväksyttyä. Tuomioistuin tai Urheilun oikeusturvalautakunta voi ratkaisussaan kohtuullistaa sopimussakkoa OikTL 36 § perusteella, mikäli tämä johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen kyseisessä asiassa. Koska kyseinen ehto ei ole tyyppikohtuuton, niin arviointi on aina tapauskohtaista. Mutta edelleen lähtökohtana on että sopimusta noudatetaan sovitulla tavalla ja vain poikkeustilanteissa poiketaan sopimuksen kirjaimellisesta noudattamisesta.