seurustelu masentuneen kanssa

[reinhardt]

edith piaf: reiska, ^ viittaa tuohon naiselliseen taistelustrategiaan: aloitetaan riita,

En minä koskaan riitele. Jos tuntuu siltä, että kohta riidellään, alan itkeä. En vaan voi sille mitään. Mies kyllä kuvittelee että käytän naisellisia selviytymisstrategioita ja itken sen takia -tuolla tavalla olen toistaiseksi "voittanut" kaikki ne riidat, mitä emme ole aloittaneet.

 

[Gillyanne]

Jos tarkkaan luetaan, niin ei siinä mikään muu viitannut masennus-nimiseen tautiin kuin kerran mainittu "masennus"-sana. Muuten kuulosti tuo Corton teksti täsmälleen ND:n kaltaiselta häirikkötapaukselta.

Olet tuossa kyllä täysin oikeassa - mutta koska minulla ei ollut (eikä ole vieläkään) sen tarkempaa tietoa asiasta, niin tein legitiimin oletuksen, että ketjun aloittajan lause "seurustelen ja asustelen naisen kanssa joka sairastaa masennusta" pitää paikkansa. Oletin siis, että tuo hänen kumppaninsa masennus on ihan diagnosoitu sellainen, koska hän käytti sanaa "sairastaa".

Jos taas näin ei ole, niin siinä tapauksessa kyllä komppaan Helgaa ja Aimoa. Nimimerkillä "kokemusta on"...

 

[Sumppari]

Entä jos kumppani sairastuu kroonisesti, tai joutuu pyörätuoliin, kannattaako sitten miettiä jatkaako vai ei? Toisesta on kuitenkin aika paljon riesaa jos joutuu vähän joka asiassa auttamaan.

En masentuneista mitään tiedä tai ymmärrä, mutta jotenkin on sellainen mielikuva, että jos jollain on psyykkisiä ongelmia, on ihan hyväksyttyä dumpata menemään, mutta miten on kroonisesti sairaiden kanssa? Pitäiskö ne dumpata kans menemään, riesaahan niistä on kun valittavat ja eivät jaksa siivota ja ahertaa taloudessa normaalisti? Pahimmillaan eivät pysty työelämässäkään olemaan normaalisti ja ovat taloudellinenkin riesa. Tai pyörätuolikaveri ei saa mistään töitä, ettei edes tilapäisesti pääse työelämään.

 

[Eleonoora]

Entä jos kumppani sairastuu kroonisesti, tai joutuu pyörätuoliin, kannattaako sitten miettiä jatkaako vai ei? Toisesta on kuitenkin aika paljon riesaa jos joutuu vähän joka asiassa auttamaan.

Erohan siinä kai tulisi. Vaikka aika paskasti olisi tehty sitä kohtaan, joka olisi joutunut vaikka pyörätuoliin. Ja jos itse joutuisin pyörätuoliin, niin toivoisin, että kumppani jättäisi minut. Jättäisin nimittäin todennäköisesti koko elämämisen itsekin. Kun on liikunnallinen ihminen, ei voi sopeutua pyörätuoliin. Tai ainakaan minä en todennäköisesti voisi. Mutta kaikki kunnia niille, jotka ovat pyörätuolissa tmv. ja ovat onnellisia.

 

[reinhardt]

Erohan siinä kai tulisi. Vaikka aika paskasti olisi tehty sitä kohtaan, joka olisi joutunut vaikka pyörätuoliin. Ja jos itse joutuisin pyörätuoliin, niin toivoisin, että kumppani jättäisi minut. Jättäisin nimittäin todennäköisesti koko elämämisen itsekin. Kun on liikunnallinen ihminen, ei voi sopeutua pyörätuoliin. Tai ainakaan minä en todennäköisesti voisi.

Elämänhalu on kuule ihme asia. Mietipä jotain Stephen Hawkingia -joka muuten oli pyörätuolissa mennessään naimisiin.

 

[Ekimies]

Olet tuossa kyllä täysin oikeassa - mutta koska minulla ei ollut (eikä ole vieläkään) sen tarkempaa tietoa asiasta, niin tein legitiimin oletuksen, että ketjun aloittajan lause "seurustelen ja asustelen naisen kanssa joka sairastaa masennusta" pitää paikkansa. Oletin siis, että tuo hänen kumppaninsa masennus on ihan diagnosoitu sellainen, koska hän käytti sanaa "sairastaa".

Jos taas näin ei ole, niin siinä tapauksessa kyllä komppaan Helgaa ja Aimoa. Nimimerkillä "kokemusta on"...

Mä olen aika lailla samaa mieltä. En uskalla sanoa mitään diagnooseja, kun se voi olla mahdotonta ammattilaisellekin, joka tuntee potilaan. Mietin kanssa tätä persoonallisuushäiriö-vaihtoehtoa, mutta jotenkin tuo ketjun avaajan puheenvuoro ei kuitenkaan viitannut ihan niin pitkälle. Kyllä "ihan vaan" masentunutkin voi olla joskus tosi hankala, varsinkin puolisolleen, joka herättää usein ne kipeimmät tunteet.

Homman tekee vaikeaksi se, että mielenterveyshäiriöt eivät suinkaan ole toisiaan poissulkevia.

 

[Belmondo]

En minä koskaan riitele. Jos tuntuu siltä, että kohta riidellään, alan itkeä. En vaan voi sille mitään. Mies kyllä kuvittelee että käytän naisellisia selviytymisstrategioita ja itken sen takia -tuolla tavalla olen toistaiseksi "voittanut" kaikki ne riidat, mitä emme ole aloittaneet.

Mun nainen tekee ihan samaa. Tosin se on huolimattomuuksissaan joskus myöntänyt että on se selviytymisstrategia sekin. Saas nähdä tuunko mä joskus immuuniksi sille. Toistaiseksi se on aina että
:( :itku:
ja mä oon ihan

ja sitten ollaan

ja sitten mennään humputi pumputi.

 

[Kalju]

Erohan siinä kai tulisi. Vaikka aika paskasti olisi tehty sitä kohtaan, joka olisi joutunut vaikka pyörätuoliin. Ja jos itse joutuisin pyörätuoliin, niin toivoisin, että kumppani jättäisi minut. Jättäisin nimittäin todennäköisesti koko elämämisen itsekin. Kun on liikunnallinen ihminen, ei voi sopeutua pyörätuoliin. Tai ainakaan minä en todennäköisesti voisi. Mutta kaikki kunnia niille, jotka ovat pyörätuolissa tmv. ja ovat onnellisia.

Ei millään pahalla mutta jos ehdollistat onnellisuutesi ja pärjäämisesi jo etukäteen noin, niin et tule elämässä selviämään. Kaikki on asenteesta kiinni. Ei saa etukäteen ajatella että jos kävisi näin..niin sitten...

Huonolla asenteella on jo hävinnyt. Ja erilaisia vaikeudessaan pyörätuoliin verrattavia asioita ikävä kyll'ä monelle tulee. Kannattaa vaan olla reipas, ja ajatella että pärjää vaikka tapahtuis mitä..

:thumbs:

 

[kotka]

Hyvä pointti kaljulta, mutta sitten asiaan. Kiinostaisi ensinnäkin tietää onko masenukseen joku selkeä syy? Mikäli joku syy löytyy (yleensä varmaan löytyy) niin sitten asiaa on helpompi lähteä purkamaan. Puolisona täytyisi tässä tilanteessa kyllä jaksaa. Se voi olla vaikeaa, mutta kyllä te yhdessä tuon ongelman voitte voittaa ja suhde siitä varmasti vaan paranee.

 

[Ekimies]

Hyvä pointti kaljulta, mutta sitten asiaan. Kiinostaisi ensinnäkin tietää onko masenukseen joku selkeä syy? Mikäli joku syy löytyy (yleensä varmaan löytyy) niin sitten asiaa on helpompi lähteä purkamaan.

Joskus saattaa olla esim. jonkun vakavan onnettomuuden tai muun menetyksen seurauksena ns. reaktiivinen masennus, joka alkaa tietyssä vaiheessa ihmisen kriisityöskentelyä. Masennusjakso saattaa uusiutua vielä muutaman vuodenkin kuluttua. Yleensä kai kuitenkaan mitään selvää syytä ei ole voitu havaita. Toiset ihmiset tuntuvat olevan herkempiä masennukselle kuin toiset. Masennusjaksoja esiintyy kai kuitenkin tietyissä elämän siirtymävaiheissa enemmän. Masennus voi kaiketi johtua myös joidenkin aineiden vajauksesta elimistössä, kuten joku taisi mainita, mutta en tiedä siitä.

 

[D.Yates]

En minä koskaan riitele. Jos tuntuu siltä, että kohta riidellään, alan itkeä.

Mitähän tuollaisen kanssa tulisi...
Meillä emäntä aloittaa riidat, huutaa, mesoaa ja paiskoo tavaroita. :haart:

Mielenterveys on sellainen asia, jotta en alkaisi leikkiä kenenkään kanssa jolla se horjuu. Fyysinen terveys on ihan toinen juttu, kun se toinen ihminen on kuitenkin sisimmältään ennallaan.

 

[kahlaajalintu]

Johan on rohkaisevaa tekstiä vaihteen vuoksi...
Mitä ikinä tapahtui lauseelle niin myötä- kuin vastamäessäkin??? Vai onko se vaan jotai sana helinää nykyään??
Voittajan kanssa on helppo hymyillä ja kukaan ei halua häviäjää, niinhän se valitettavasti menee. Huipulla kavereita on ja pohjalla niitä ei enää löydy.

Itse ainakin toivoisin puolisoltani tukea ja ymmärrystä, etenkin kun olen taipuvainen masentumaan. Välillä todellakin pahasti. Niinä hetkinä kun on masentunut ja putkinäkö päällä on vaikeeta nähdä selviä ratkasuita välillä helppoihinkin ongelmiin. Sitä vaan haluaa rypeä itsesäälissä, nukkua ja kadota pois kokonaan.
Silloinhan se suhde punnitaan, että jaksaako se puoliso sinua myös silloin kun ei olekkaan niin hyvin kuin pitäisi.

Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa ja jos ei kestä katsella sitä masennusta, kiukkua ja ailahtelua, on sitte varmaan parempi etsiä sellainen henkilö joka ei ole sitä. Sellaista henkilöä en vierelleni edes kaipaisi. Parempi onkin ilman sellaista teeskentelyä sitten.


Kiitos omalle kultille joka on jaksanut katsoa vieressä pahojakin masennuksia ja silti on vieläkin vieressä

 

[Corto]

nettikin temppuilee.
Avokillani on siis diagnosoitu masennus jota terapialla hoidetaan. Alkava psyko-analyysi vain tuntuu olevan hintava mutta varmasti hintansa väärti joten eiköhän hän sinne painele.

Lapsuuden/nuoruuden ongelmat ja kriisit ja toisen vanhemman menettäminen vuosi sitten - muutenkin herkässä tilanteessa. Selvittämättömät asiat ko.vanhemman kanssa + tämän hetkiset opiskelupaineet. Huono itsetunto.Siinä joitain itselleni selvähköjä syitä. Lisätään listaan vielä traumaattiset tapahtumat nuoruudessa.

näistä syistä yritän ymmärtää ja jaksaa.

Halusin tarkentaa ettei kyse ole mistään "hajota ja hallitse" taktikosta johon eräät ovat vihjailleet.

 

[Pii]

Jos lääkityksestä huolimatta mielialat huojahtelevat jyrkästi...niin voisi olla hyvä käydä kuuntelemassa tämä esitelmä.

Samaan asiaan hieman valoa toista kautta täältä

edit:
yksi linkki vielä
http://www.samianttila.net/tyo/kala_ja_masennus/

 

[Heikki M.]

Joskus saattaa olla esim. jonkun vakavan onnettomuuden tai muun menetyksen seurauksena ns. reaktiivinen masennus, joka alkaa tietyssä vaiheessa ihmisen kriisityöskentelyä. Masennusjakso saattaa uusiutua vielä muutaman vuodenkin kuluttua. Yleensä kai kuitenkaan mitään selvää syytä ei ole voitu havaita. Toiset ihmiset tuntuvat olevan herkempiä masennukselle kuin toiset. Masennusjaksoja esiintyy kai kuitenkin tietyissä elämän siirtymävaiheissa enemmän. Masennus voi kaiketi johtua myös joidenkin aineiden vajauksesta elimistössä, kuten joku taisi mainita, mutta en tiedä siitä.

Lisäksi synnytyksen jälkeinen masennus on melko yleistä naisilla.

 

[kinpin]

Liian paljon porukka liikenteessä "the weak people are just an step in stone" asenteella.

Kertokaas jos seurustelisitte masentuneen kanssa, ette jaksaisi, jättäisitte hänet , parin viikon päästä kuulisit EX-kumppanisi tappaneen itsensä. Syyttäisitkö kenties itseäsi? joisit tuopin ja unohtaisit? vai ajattelisit että oisi se niin tehny lopulta kuitenkin?

 

[MHK]

Täytyy sanoa ettei minulta enää löydy ymmärrystä masis/mustis/lunatikkoihmisille. Jatkossa tulen potkimaan kaikki tällaiset ihmiset loitommas ihmissuhteistani. Aikaisemmin luulin että antamalla tukea ja turvaa ihmiset muuttuvat enemmän taviksiksi joiden kanssa voisi pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahdu, vaan nämä samat ihmiset lopulta takertuvat kiinni eikä heistä pääse eroon. He ovat kuin syöpä ja tukahduttavat omalla mielialallaan elämänilon kaikilta muiltakin. Enää en edes yritä ymmärtää.

 

[Tomppa85]

Täytyy sanoa ettei minulta enää löydy ymmärrystä masis/mustis/lunatikkoihmisille. Jatkossa tulen potkimaan kaikki tällaiset ihmiset loitommas ihmissuhteistani. Aikaisemmin luulin että antamalla tukea ja turvaa ihmiset muuttuvat enemmän taviksiksi joiden kanssa voisi pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahdu, vaan nämä samat ihmiset lopulta takertuvat kiinni eikä heistä pääse eroon. He ovat kuin syöpä ja tukahduttavat omalla mielialallaan elämänilon kaikilta muiltakin. Enää en edes yritä ymmärtää.

Eiköhän suurin osa masennuksista ole tilapäisiä. Eivätkö tällaiset ihmiset, joilla juuri nyt tällä hetkellä ei mene niin kovaa, ansaitse tukea ja apua päästäkseen eteenpäin?

 

[-Marchi-]

Kinkkinen juttu tuo masennus. Ei nimittäin ole kiva seurata sitä ystävillä, kun on itse ollut aina hyvin positiivinen ihminen.
Reilusti vaan apua sinne päin, jos joku kaveri masennusta potee ja kannattaa ottaa se vakavasti jos käy itsemurha jututkin kuulumaan asiaan. Vaikka tyyppi ei apua haluaisikaan, niin kannattaa ilmottaa jollekin siitä, ehkä ihmiselle jolle asia enemmän kuuluisi jne.

Jättää ei tietysti ketään saisi... Mutta joskus se on ainut keino ja mikään ei estä vähän tukemasta eron jälkeenin tai huolehtimasta vaikka jotain toista kautta.

 

[Hippa]

Erohan siinä kai tulisi. Vaikka aika paskasti olisi tehty sitä kohtaan, joka olisi joutunut vaikka pyörätuoliin. Ja jos itse joutuisin pyörätuoliin, niin toivoisin, että kumppani jättäisi minut. Jättäisin nimittäin todennäköisesti koko elämämisen itsekin. Kun on liikunnallinen ihminen, ei voi sopeutua pyörätuoliin. Tai ainakaan minä en todennäköisesti voisi. Mutta kaikki kunnia niille, jotka ovat pyörätuolissa tmv. ja ovat onnellisia.

Pyörätuolissakin voi olla liikunnallinen, jos vaan kädet toimii. Erilaisia harjoittelumuotoja on tosi paljon.