Satuja
- Keskustelun aloittaja Janpa
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 23.8.2004
- Viestejä
- 1 379
Tuli tuosta Disneystä mieleen Hiidenpata-animaatio. Kai se johonkin fantasiakirjaan alunperin perustuu. Oli aikoinaan kauhee taloudellinen floppi kun oli vissiin liian "pelottava" lapsille mut meikä ihastu siihen.
- Liittynyt
- 16.12.2006
- Viestejä
- 1 431
Sama homma, ton Hiidenpadan muistan hyvin. Oli sillon yllättävänkin pelottava
- Liittynyt
- 25.1.2007
- Viestejä
- 1 625
Roald Dahl:
The animal I really dig,
Above all others is the pig.
Pigs are noble. Pigs are clever,
Pigs are courteous. However,
Now and then, to break this rule,
One meets a pig who is a fool.
What, for example, would you say,
If strolling through the woods one day,
Right there in front of you you saw
A pig who'd built his house of STRAW?
The Wolf who saw it licked his lips,
And said, "That pig has had his chips."
"Little pig, little pig, let me come in!"
"No, no, by the hairs on my chinny-chin-chin!"
"Then I'll huff and I'll puff and I'll blow your house in!"
The little pig began to pray,
But Wolfie blew his house away.
He shouted, "Bacon, pork and ham!
Oh, what a lucky Wolf I am!"
And though he ate the pig quite fast,
He carefully kept the tail till last.
Wolf wandered on, a trifle bloated.
Surprise, surprise, for soon he noted
Another little house for pigs,
And this one had been built of TWIGS!
"Little pig, little pig, let me come in!"
"No, no, by the hairs on my chinny-chin-chin!"
"Then I'll huff and I'll puff and I'll blow your house in!"
The Wolf said, "Okay, here we go!"
He then began to blow and blow.
The little pig began to squeal.
He cried, "Oh Wolf, you've had one meal!
Why can't we talk and make a deal?
The Wolf replied, "Not on your nelly!"
And soon the pig was in his belly.
"Two juicy little pigs!" Wolf cried,
"But still I'm not quite satisfied!
I know how full my tummy's bulging,
But oh, how I adore indulging."
So creeping quietly as a mouse,
The Wolf approached another house,
A house which also had inside
A little piggy trying to hide.
"You'll not get me!" the Piggy cried.
"I'll blow you down!" the Wolf replied.
"You'll need," Pig said, "a lot of puff,
And I don't think you've got enough."
Wolf huffed and puffed and blew and blew.
The house stayed up as good as new.
"If I can't blow it down," Wolf said,
I'll have to blow it up instead.
I'll come back in the dead of night
And blow it up with dynamite!"
Pig cried, "You brute! I might have known!"
Then, picking up the telephone,
He dialed as quickly as he could
The number of red Riding Hood.
"Hello," she said. "Who's speaking? Who?
Oh, hello, Piggy, how d'you do?"
Pig cried, "I need your help, Miss Hood!
Oh help me, please! D'you think you could?"
"I'll try of course," Miss Hood replied.
"What's on your mind...?" "A Wolf!" Pig cried.
"I know you've dealt with wolves before,
And now I've got one at my door!"
"My darling Pig," she said, "my sweet,
That's something really up my street.
I've just begun to wash my hair.
But when it's dry, I'll be right there."
A short while later, through the wood,
Came striding brave Miss Riding Hood.
The Wolf stood there, his eyes ablaze,
And yellowish, like mayonnaise.
His teeth were sharp, his gums were raw,
And spit was dripping from his jaw.
Once more the maiden's eyelid flickers.
She draws the pistol from her knickers.
Once more she hits the vital spot,
And kills him with a single shot.
Pig, peeping through the window, stood
And yelled, "Well done, Miss Riding Hood!"
Ah, Piglet, you must never trust
Young ladies from the upper crust.
For now, Miss Riding Hood, one notes,
Not only has two wolfskin coats,
But when she goes from place to place,
She has a PIGSKIN TRAVELING CASE.
The animal I really dig,
Above all others is the pig.
Pigs are noble. Pigs are clever,
Pigs are courteous. However,
Now and then, to break this rule,
One meets a pig who is a fool.
What, for example, would you say,
If strolling through the woods one day,
Right there in front of you you saw
A pig who'd built his house of STRAW?
The Wolf who saw it licked his lips,
And said, "That pig has had his chips."
"Little pig, little pig, let me come in!"
"No, no, by the hairs on my chinny-chin-chin!"
"Then I'll huff and I'll puff and I'll blow your house in!"
The little pig began to pray,
But Wolfie blew his house away.
He shouted, "Bacon, pork and ham!
Oh, what a lucky Wolf I am!"
And though he ate the pig quite fast,
He carefully kept the tail till last.
Wolf wandered on, a trifle bloated.
Surprise, surprise, for soon he noted
Another little house for pigs,
And this one had been built of TWIGS!
"Little pig, little pig, let me come in!"
"No, no, by the hairs on my chinny-chin-chin!"
"Then I'll huff and I'll puff and I'll blow your house in!"
The Wolf said, "Okay, here we go!"
He then began to blow and blow.
The little pig began to squeal.
He cried, "Oh Wolf, you've had one meal!
Why can't we talk and make a deal?
The Wolf replied, "Not on your nelly!"
And soon the pig was in his belly.
"Two juicy little pigs!" Wolf cried,
"But still I'm not quite satisfied!
I know how full my tummy's bulging,
But oh, how I adore indulging."
So creeping quietly as a mouse,
The Wolf approached another house,
A house which also had inside
A little piggy trying to hide.
"You'll not get me!" the Piggy cried.
"I'll blow you down!" the Wolf replied.
"You'll need," Pig said, "a lot of puff,
And I don't think you've got enough."
Wolf huffed and puffed and blew and blew.
The house stayed up as good as new.
"If I can't blow it down," Wolf said,
I'll have to blow it up instead.
I'll come back in the dead of night
And blow it up with dynamite!"
Pig cried, "You brute! I might have known!"
Then, picking up the telephone,
He dialed as quickly as he could
The number of red Riding Hood.
"Hello," she said. "Who's speaking? Who?
Oh, hello, Piggy, how d'you do?"
Pig cried, "I need your help, Miss Hood!
Oh help me, please! D'you think you could?"
"I'll try of course," Miss Hood replied.
"What's on your mind...?" "A Wolf!" Pig cried.
"I know you've dealt with wolves before,
And now I've got one at my door!"
"My darling Pig," she said, "my sweet,
That's something really up my street.
I've just begun to wash my hair.
But when it's dry, I'll be right there."
A short while later, through the wood,
Came striding brave Miss Riding Hood.
The Wolf stood there, his eyes ablaze,
And yellowish, like mayonnaise.
His teeth were sharp, his gums were raw,
And spit was dripping from his jaw.
Once more the maiden's eyelid flickers.
She draws the pistol from her knickers.
Once more she hits the vital spot,
And kills him with a single shot.
Pig, peeping through the window, stood
And yelled, "Well done, Miss Riding Hood!"
Ah, Piglet, you must never trust
Young ladies from the upper crust.
For now, Miss Riding Hood, one notes,
Not only has two wolfskin coats,
But when she goes from place to place,
She has a PIGSKIN TRAVELING CASE.
- Liittynyt
- 16.6.2004
- Viestejä
- 1 974
eiköhän sitä kande sit lukee vaikka grimmin veljesten "satuja"
Grimmin veljekset Jakob (1785–1863) ja Wilhelm Grimm (1786–1859) olivat saksalaisia kielitieteilijöitä ja kulttuurintutkijoita, jotka keräsivät talteen vanhoja satuja ja julkaisivat useita satukokoelmia. Ensimmäinen satukokoelma Kinder- und Hausmärchen julkaistiin 1812 ja se sisälsi yli 200 satua. Muutamat kokoelman saduista oli jo sitä ennen tunnettu myös Charles Perrault'n 1600-luvun lopulla kirjoittamina, jonkin verran poikkeavina versioina.
Alkuperäisissä julkaistuissa muodoissaan sadut ovat hyvin synkkiä ja väkivaltaisia. Nykyään saduista tunnetaankin yleensä vain niiden "Disney-versiot". Alkuperäiset kansansadut olivat vielä raadollisempia: Grimmit keksivät satukliseen "paha äitipuoli", kun taas kansantarinoissa omat vanhemmat muun muassa myivät Hannun ja Kertun noita-akalle.
Grimmin veljekset Jakob (1785–1863) ja Wilhelm Grimm (1786–1859) olivat saksalaisia kielitieteilijöitä ja kulttuurintutkijoita, jotka keräsivät talteen vanhoja satuja ja julkaisivat useita satukokoelmia. Ensimmäinen satukokoelma Kinder- und Hausmärchen julkaistiin 1812 ja se sisälsi yli 200 satua. Muutamat kokoelman saduista oli jo sitä ennen tunnettu myös Charles Perrault'n 1600-luvun lopulla kirjoittamina, jonkin verran poikkeavina versioina.
Alkuperäisissä julkaistuissa muodoissaan sadut ovat hyvin synkkiä ja väkivaltaisia. Nykyään saduista tunnetaankin yleensä vain niiden "Disney-versiot". Alkuperäiset kansansadut olivat vielä raadollisempia: Grimmit keksivät satukliseen "paha äitipuoli", kun taas kansantarinoissa omat vanhemmat muun muassa myivät Hannun ja Kertun noita-akalle.
- Liittynyt
- 27.6.2005
- Viestejä
- 75
Suosittelen Raul Roineen toimittamaa teosta Suomen Kansan Suuri Satukirja. Tuota meikäläinen tankkasi äitin kanssa alta kouluikäisenä ja hyvin upposi vielä tuossa pari vuotta sittenkin, kun uudestaan kirjan avasin.
Hiidet ja syöjättäret ovat ihmisten riesana. Kirjaimellisesti päitä tippuu, paskalla kykitään ja ihmisiä paistetaan elävältä...Sekä paljon muuta.:dance:
Hiidet ja syöjättäret ovat ihmisten riesana. Kirjaimellisesti päitä tippuu, paskalla kykitään ja ihmisiä paistetaan elävältä...Sekä paljon muuta.:dance:
- Liittynyt
- 23.3.2007
- Viestejä
- 99
"Norjalaisia Kansansatuja" Tulee ekana mieleen kun kelaa mitä on tullut pienenä lueskeltua. Ei mitään hajua kuka sen on kasannut tai mistä sitä saa, mutta saattashan se kirjastosta löytyä. Nuokin sadut vähän samanlaisia kun Grimmin veljesten kokoamat, ainoa vaan että noitien ja äitipuolien sijaan pahikset on aina peikkoja.
- Liittynyt
- 8.10.2006
- Viestejä
- 3 347
Minulla oli pienenä sellainen läpikuultavan vihreä satukasetti, jossa oli aivan käsittämättömmiä satuja
Yhdessä niistä saduista oli sellainen maatalon isäntä, joka vei koiran metsään, sitoi puuhun ja jätti kuolemaan. Näin se teki myös hevoselle monelle muullekin eläimelle, ja aina kertojaääni seuraavaksi totesi: "Sellainen on maailman tapa, hyvä maksetaan aina pahalla." Kerran isäntä itse oli sitten metsässä ja löysi käärmeen kivenraosta, mistä se ei itse päässyt pois. Käärme lupasi olla purematta, jos sitä autettaisiin, joten isäntä auttoi. Mutta käärmepä puri. Ja taas: "Sellainen on maailman tapa, hyvä maksetaan aina pahalla." Että näin, kovin oli opettavaisia satuja:hyvä:
Huom! Jos jollain sattuisi olemaan tuo kasetti vielä olemassa, voisin ostaa!
Yhdessä niistä saduista oli sellainen maatalon isäntä, joka vei koiran metsään, sitoi puuhun ja jätti kuolemaan. Näin se teki myös hevoselle monelle muullekin eläimelle, ja aina kertojaääni seuraavaksi totesi: "Sellainen on maailman tapa, hyvä maksetaan aina pahalla." Kerran isäntä itse oli sitten metsässä ja löysi käärmeen kivenraosta, mistä se ei itse päässyt pois. Käärme lupasi olla purematta, jos sitä autettaisiin, joten isäntä auttoi. Mutta käärmepä puri. Ja taas: "Sellainen on maailman tapa, hyvä maksetaan aina pahalla." Että näin, kovin oli opettavaisia satuja:hyvä:
Huom! Jos jollain sattuisi olemaan tuo kasetti vielä olemassa, voisin ostaa!
- Liittynyt
- 23.8.2004
- Viestejä
- 1 379
Tää nyt on pikkuisen 
kun ei liity satuihin mutta muistaako kukaan mikä oli se lastenohjelma mitä esitettiin televisiossa joskus 80-luvun lopulla tai siinä vuosikymmenen vaihteen tienoilla. Se oli joku japanilainen animaatio ja ohjelman alussa, kun alkumusa soi niin ruudussa luikerteli joku lohikäärme. En muista ohjelmasta käytännössä mitään muuta kun sen alun musiikin, jota viheltelen tälläkin hetkellä mutta mieltä vaivaa sen ohjelman nimi. Alkumusa oli kai jotain huilutyyppistä.
kun ei liity satuihin mutta muistaako kukaan mikä oli se lastenohjelma mitä esitettiin televisiossa joskus 80-luvun lopulla tai siinä vuosikymmenen vaihteen tienoilla. Se oli joku japanilainen animaatio ja ohjelman alussa, kun alkumusa soi niin ruudussa luikerteli joku lohikäärme. En muista ohjelmasta käytännössä mitään muuta kun sen alun musiikin, jota viheltelen tälläkin hetkellä mutta mieltä vaivaa sen ohjelman nimi. Alkumusa oli kai jotain huilutyyppistä.- Liittynyt
- 11.11.2007
- Viestejä
- 58
Grimmin sadut on kyllä jäänyt mieleen; penskanakin jo tykkäsin tykkäsin "kauhusta" :D
Jossain on tallessa se järetön eepos jossa on mielettömästi Grimmin satuja. En niitä kyllä ihan ensimmäiseksi pikkulapsille lukis, siis jos niillä on yhtään mielikuvitusta..
Toinen kova juttu sitten vähän isompana lapsena oli Hannu Mäkelän Herra Huu. Se ei ollut pelottava, vaan mielenkiintoinen ja siitä tuli jotenkin sellanen aikuismainen fiilis, kun se oli melkein kuin joku aikuisten kirja
Jossain on tallessa se järetön eepos jossa on mielettömästi Grimmin satuja. En niitä kyllä ihan ensimmäiseksi pikkulapsille lukis, siis jos niillä on yhtään mielikuvitusta..
Toinen kova juttu sitten vähän isompana lapsena oli Hannu Mäkelän Herra Huu. Se ei ollut pelottava, vaan mielenkiintoinen ja siitä tuli jotenkin sellanen aikuismainen fiilis, kun se oli melkein kuin joku aikuisten kirja
Suositut
-
-
-
Thread 'Ufot, aikamatkustus, valonnopeus ja elämä muilla planeetooilla :)'
- Bulkviikinki
Vastauksia: 2K -
-
